Atlantic Council muistaa Suomen nikkelistä, ei FCAI:sta

Kuusi aluetta, seitsemän periaatetta

Atlantic Councilin tekoälykomissio julkaisi 1. kesäkuuta strategiakehyksen, jonka pitäisi säilyttää Yhdysvaltain tekoälyjohtajuus seuraavalle vuosikymmenelle. Raportti jakaa työn kuuteen alueeseen: innovaatio, lahjakkuus, hallinto, toimitusketju, energia ja liittolaiset. Pääviesti on suora: johtajuus ei ratkea yhdellä toimella, vaan toimien yhteensovittamisella.

Komission työtä vetävät Tess deBlanc-Knowles, Ryan Pan ja Trisha Ray. Taustalla on seitsemän läpileikkaavaa periaatetta. Yksi niistä toteaa, ettei pelkkä huippumallien kehitys riitä, vaan käyttöönotto ja levitys nostetaan samalle viivalle. Toinen periaate on kansalaisten luottamus, jota raportti pitää kilpailukyvyn ehtona, ei pehmeänä tavoitteena.

Suomi mainitaan kahdesti, ei tutkimuksen vuoksi

Raportti nostaa Suomen esiin kahdessa kohdassa. Toimitusketjuosiossa komissio suosittelee nikkelin ja koboltin kierrätyshubien rakentamista Suomeen ja Saksaan, jotta riippuvuus raaka-ainelouhinnasta vähenisi ja EU:n kiertotaloustavoitteet etenisivät. Toinen maininta löytyy Venäjä-pakotteiden alta: Atlantic Council kehottaa Yhdysvaltoja tiivistämään tulliyhteistyötä Suomen, Latvian, Liettuan ja Viron kanssa Kiinasta Venäjälle uudelleenreititetyn AI-laitteiston pysäyttämiseksi.

Tekoälytutkimusta tai koulutusta käsittelevistä osioista Suomi puuttuu kokonaan. FCAI:n 250 miljoonan euron tutkimusrahoitus, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteishankkeet tai OECD:n tuore arvio, jossa Suomi nousi koordinoidun tekoälystrategian kärkeen, eivät päätyneet liittolaiskartalle. Washingtonin näkökulmasta Suomi on raaka-aineita ja rajavalvontaa, ei algoritmeja.

Traficom, FCAI ja Sitra istuvat eri pöydissä

Suomen tekoälyhallinto on jakautunut kolmen ison toimijan kesken, eikä yksikään niistä kanna kokonaisvastuuta. Traficom toimii EU:n tekoälyasetuksen kansallisena yhteyspisteenä, kun korkean riskin järjestelmiä koskevat säännöt astuvat voimaan elokuussa 2026. FCAI hoitaa akateemisen tutkimusyhteistyön Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja VTT:n välillä. Sitra puolestaan vetää julkisen sektorin tekoälypilotteja ja koordinoi EU:n terveysdatatilan yhteistä toimintaa.

Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, kauppaministeriö tai kansallinen turvallisuusneuvosto ei tunne yhtäkään näistä kolmesta liittolaisosion vakiokumppanina. Hajanaisuuden hinta on konkreettinen: kun Washington etsii yhden puhelinnumeron suomalaiselle tekoälystrategialle, puhelin soi kolmessa rakennuksessa eikä yksikään vastaa nimellä "Suomen tekoälystrategia". Israelilla, Britannialla ja Singaporella tällainen numero on olemassa.

Kolme konkreettista seurausta seuraavan vuoden sisällä

Elokuussa 2026 voimaan astuvat EU:n tekoälyasetuksen korkean riskin säännöt pakottavat Traficomin tekemään syksyllä päätöksiä, jotka määrittävät Suomen ja Yhdysvaltain yhteensopivuuden käytännössä. Suomalainen tekoälyfirma, joka haluaa myydä terveydenhuoltoon tai energiainfrastruktuuriin Atlantin molemmin puolin, tarvitsee saman dokumentaation kerralla, tai joutuu tekemään sen kahteen kertaan.

Toinen seuraus näkyy rahoituksessa. Yhdysvaltain puolustusministeriön ja DARPA:n uudet kumppanuusohjelmat suunnataan raportin liittolaisluvun, eivät nikkeliluvun, mukaan. Jos Suomi haluaa ohjelmiin mukaan, FCAI:n tutkimusyhteistyösopimukset on saatava näkyviin Washingtonin kartalle ennen vuodenvaihdetta. Tämä vaatii Traficomilta ja FCAI:lta yhteistä viestintää, jollaista ei tällä hetkellä ole.

Kolmas seuraus on rakenteellinen. Sitran kasvuatlas 2026 puhuu jo älykkyyden yhdennestätoista hetkestä, ja paine yhdistää Traficomin, FCAI:n ja Sitran työ yhden katon alle kasvaa. Atlantic Councilin raportti ei tätä vaadi, mutta se osoittaa, että ilman yhteistä vastuutahoa Suomi näkyy Yhdysvaltain strategiakartalla vain raaka-aineina ja rajatarkastuksina.

Mitä tämä tarkoittaa sairaalalle ja insinöörille

Kysymys ei ole pelkkää symboliikkaa. Jos suomalainen sairaala ottaa käyttöön diagnostiikan tekoälyn, sen sertifikaatin pitää tulla tunnustetuksi molemmilla puolilla Atlanttia, jotta sama järjestelmä pyörii pohjoismaisessa potilaspopulaatiossa ja Bostonissa ilman päällekkäistä paperityötä. Jos Suomi jää liittolaiskartalla nikkelimaaksi, suomalaiset insinöörit ja startupit eivät pääse niihin Yhdysvaltain datakeskus-, puolustus- ja terveysohjelmiin, joissa seuraavan viiden vuoden tekoälykasvu tehdään. Konkreettisesti tämä näkyy palkoissa, koulutuspaikkojen sijoittumisessa ja siinä, montako sähköverkkoa modernisoivaa hanketta saadaan Suomen rajojen sisälle.