Sanders veisi puolet OpenAI:sta valtion rahastoon

Kertaluonteinen 50 prosentin osakevero

Vermontin riippumaton senaattori Bernie Sanders julkisti 2. kesäkuuta 2026 American AI Sovereign Wealth Fund Act -lakiehdotuksen. Sen ydin on poikkeuksellisen jyrkkä: USA:n suurimmat tekoäly-yhtiöt, joista Sanders nimeää OpenAI:n, Anthropicin ja xAI:n, maksaisivat kertaluonteisen 50 prosentin veron omissa osakkeissaan liittovaltion rahastoon. Rahasto saisi äänioikeudet ja yhtä monta paikkaa kunkin yhtiön hallituksessa kuin yksityiset omistajat yhteensä.

Tuotot menisivät Sandersin mallissa ensin suorina maksuina kansalaisille ja sittemmin terveydenhuoltoon, koulutukseen ja asumiseen. Perustelu tiivistyy yhteen lauseeseen: kun yhtiöt ovat kouluttaneet mallinsa ihmiskunnan yhteisellä tiedolla, julkisen pitää saada osuutensa siitä varallisuudesta.

Trumpin 1–5 % vastaan Sandersin 50 %

Vertailukohta löytyy yllättäen Valkoisesta talosta. Trump-hallinto on viime kuukausina kerryttänyt vähemmistöomistuksia noin 20 yksityiseen yritykseen mineraali-, puolijohde- ja kvanttiteknologia-aloilla golden share -järjestelyin (Fortune, 3.6.2026). OpenAI:n osalta on puhuttu 1–5 prosentin osuudesta ennen mahdollista listautumista. Sandersin 50 prosenttia on siis asteikolla kymmenkertainen, ja se sisältäisi valtiolle myös aktiivisen hallintovallan.

Ero ei ole pelkkä prosenttiluku. Trumpin mallissa osavaltio kerää tuottoa golden share -järjestelyillä ilman äänestysoikeuden mukaista hallinnan vastuuta. Sandersin rahasto sen sijaan tulisi hallituspöytään yhtenä päättäjänä ja voisi blokata yhtiön päätöksiä.

Esikuvat: Norja ja Alaska

Sanders viittaa kahteen toimivaan malliin. Norjan valtion eläkerahasto on kerännyt öljytuloista yli 2 biljoonan dollarin pesämunan (Norges Bank Investment Management, 2026), joka rahoittaa hyvinvointivaltiota. Alaskan Permanent Fund on jakanut 50 vuoden ajan vuosittaisia osinkoja jokaiselle osavaltion asukkaalle. Molemmissa logiikka on sama: yhteinen luonnonvara tuottaa yhteistä varallisuutta. Sanders rinnastaa AI:n koulutusdataksi syötetyn kollektiivisen aineiston öljyyn.

Solidium pelaa toista peliä

Suomessa valtio-omistuksella on pitkä perinne, mutta filosofia eroaa Sandersista jyrkästi. Solidiumin salkun arvo oli 11,5 miljardia euroa (Solidium, 25.5.2026), ja se on vähemmistöomistaja kahdessatoista yhtiössä, joista yksitoista on pörssiyhtiöitä. Sen tehtävä on vakauttaa suomalaista omistusta ja kasvattaa salkkua pitkäjänteisesti, ei käyttää hallintovaltaa politiikan välineenä.

Sitra operoi täysin eri logiikalla. Sen sijoitusvarallisuus oli 1 027 miljoonaa euroa (Sitra Q1/2026), ja uusi viisivuotisohjelma 2026–2030 ohjaa 150 miljoonaa euroa kotimaisille kasvuyhtiöille pääomarahastojen kautta. Kumpikaan ei vaadi 50 prosenttia mistään, eikä kummallakaan ole strategisena tavoitteena hallituspaikkojen napata äänestysenemmistöä.

Miksi tämä koskee tavallista suomalaista

Sandersin lakiehdotuksella ei ole läpimenomahdollisuuksia nykyisellä kongressin kokoonpanolla, ja sen senaattori myöntää itsekin. Mutta keskustelu siitä, kuka omistaa tekoälyn tuottaman varallisuuden, on siirtynyt akateemisesta kysymyksestä lakitekstiksi. Jos USA alkaa periä jonkinlaista osuutta AI-yhtiöistä edes Trumpin 1–5 prosentin tasolla, paine vyöryy myös Eurooppaan.

Suomalaiselle työntekijälle ja kuluttajalle tämä tarkoittaa kahta asiaa. Jos OpenAI:n tai Anthropicin osakkeista siirtyy palanen valtion tai julkisen rahaston haltuun, niiden tuotekehityksen suunta voi alkaa heijastella myös poliittisia paineita, jotka näkyvät lopulta eurooppalaisen käyttäjän arjessa. Toinen kulma on tulonjako. Jos USA luo tekoälyvarallisuudesta jonkinlaisen kansalaisosingon, vastaava keskustelu nousee väistämättä EU:hun ja Suomeen, koska automaation kustannukset eivät tunne rajoja.

Mihin asetelma kehittyy

Sandersin ehdotus ei muutu laiksi, mutta se asettaa katon, jota vasten kaikki muut esitykset mitataan. Kun Trump-hallinto on käytännössä jo aloittanut yksityisten yhtiöiden vähemmistöomistuksen golden share -järjestelyin, vanha raja siitä, että valtio ei kuulu osakerekisteriin, on poliittisesti kadonnut. Suomen Solidium ja Sitra tarjoavat oman vaihtoehtonsa: omistusta ilman poliittista ohjausvaltaa. Seuraavan vuosikymmenen ideologinen perusero ei ehkä kulje sosialismin ja kapitalismin välillä vaan siinä, antaako valtio-omistus omistajalleen pelkän tuoton vai myös äänen.