Jacob Klein johtaa Anthropicin uhkatiedustelua, ja hänen kuvauksensa Clauden ympärille syntyneestä harmaasta taloudesta on epätavallisen suora. CNBC:lle antamassaan haastattelussa hän kertoo, ettei kyse ole enää yksittäisistä kilpailijoista, jotka luovat itselleen tilejä. Pääsyä Claudeen myydään.
Destillaatio kuulostaa tekniseltä, mutta ajatus on arkinen. Kilpailijan mallilta kysytään järjestelmällisesti valtava määrä kysymyksiä ja vastaukset kerätään talteen. Sitten omaa, halvempaa mallia opetetaan näillä vastauksilla. Lopputulos osaa suunnilleen saman kuin alkuperäinen, mutta sen kouluttaminen maksoi murto-osan. Osa destillaatiosta on täysin sallittua ja alalla arkipäivää. Anthropicin väite koskee sitä osaa, joka ei ole.
Uutta on välikäsi. Klein kuvaa laitonta ekosysteemiä, jossa varastetuilla luottokorteilla ja kaapatulla palvelininfrastruktuurilla luodaan tilejä sadointuhansin, minkä jälkeen tilit myydään eteenpäin. Ostajan ei tarvitse enää itse murtautua minnekään eikä kiertää maakohtaisia rajoituksia, koska välityspalvelu on tehnyt sen valmiiksi. Pääsynrajoitus, jonka Anthropic on rakentanut sopimusehtoihin ja maksujärjestelmiin, ei kosketa tätä ketjua lainkaan.
“Tämä ekosysteemi käyttää mitä tahansa keinoja kiertääkseen kontrollimme, jotta ne voivat luoda tilejä äärimmäisessä mittakaavassa.”
Luvut ovat Anthropicin omia
Täsmällisiä lukuja Anthropic on esittänyt vain kerran. Kesäkuussa yhtiö syytti Alibabaa noin 25 000 valetilin luomisesta ja 28,8 miljoonasta Claudelle tehdystä kyselystä, joiden vastauksilla se katsoo Alibaban kouluttaneen omaa Qwen-malliaan. BBC:n mukaan Anthropic kutsui tapausta laajimmaksi kampanjaksi Clauden kyvykkyyksien laittomaksi kopioimiseksi. Alibaba kiisti syytökset ja poisti Claude Coden työntekijöidensä käytöstä heinäkuussa.
Syyskuun haastattelussa vastaavaa erittelyä ei ole. Klein puhuu sadoistatuhansista petostileistä mainitsematta, miten ne jakautuvat eri toimijoiden kesken. Kaikki nämä luvut ovat Anthropicin omia mittauksia sen omasta järjestelmästä. Tiedon alkuperä on yksi yhtiö, joka on samalla kertaa mittaaja, syyttäjä ja kilpailija: yksikään ulkopuolinen taho ei ole vahvistanut lukuja, vaikka ne ovat kiertäneet kymmenissä julkaisuissa. DeepSeek, Moonshot, MiniMax ja Alibaba eivät vastanneet CNBC:n kommenttipyyntöihin.
Moonshotille ajoitus on hankala
Kleinin mukaan raskaimmat epäilyt kohdistuvat nyt Moonshot AI:hin ja sen heinäkuussa julkaistuun Kimi K3 -malliin, jonka Anthropic uskoo koulutetun Clauden tuoreimman version vastauksilla. Samaan aikaan Moonshot valmistelee listautumista. Yhtiö jätti syyskuun kolmantena päivänä luottamuksellisen hakemuksen Hongkongin pörssiin ja hakee uutistoimistojen lähteiden mukaan noin kolmea miljardia dollaria.
Anthropic on itse menossa pörssiin lokakuussa, ja sitä on arvostettu yksityismarkkinoilla lähes tuhanteen miljardiin dollariin. Molemmat myyvät sijoittajille samaa perusväitettä: huippumalli on kestävä kilpailuetu, jota ei voi kopioida halvalla. Destillaatiosyytös osuu tarkalleen siihen kohtaan.
“Nämä yhtiöt palvelevat miljardeja pyyntöjä. Miljoonat ovat suhteellisen pieni määrä kaikkeen verrattuna, ja se vain livahtaa mukaan ja yrittää näyttää samalta kuin muu joukko.”
Kuka maksaa petostilit
Tavalliselle Claude-käyttäjälle asia näkyy ensin hintana ja hankaluutena. Sadattuhannet petostilit kuluttavat laskentakapasiteettia, jonka joku maksaa, ja tunnistautumisen kiristäminen osuu aina myös rehellisiin käyttäjiin: enemmän varmennuksia, tiukempia maksurajoja, useammin katkeava istunto.
AI Suomi kertoi elokuun lopussa haittaohjelmista, jotka varastavat kirjautuneita Claude-istuntoja suoraan käyttäjien koneilta: https://aisuomi.fi/artikkelit/varas-paasi-claude-tilille-ilman-salasanaa. Kleinin kuvaama markkina on tuolle varkaudelle luonteva ostaja. Kaapattu tili on juuri sitä tavaraa, jota välityspalvelu tarvitsee, ja se on maksukykyinen ilman varastettua luottokorttia.
Yrityksille kysymys on toinen. Jos malli on koulutettu toisen mallin vastauksilla eikä siihen ole siirtynyt alkuperäisen turvarajoituksia, halpa vaihtoehto voi käyttäytyä arvaamattomasti juuri niissä tilanteissa, joissa rajoituksia eniten tarvittaisiin. Klein sanoo tämän suoraan: hänen huolensa ei koske kilpailua vaan sitä, että lopputuloksena syntyy malli, jolta suojaukset puuttuvat. Hankintaosasto ei näe sitä hintavertailusta.
Yhdysvaltain hallinto on kutsunut destillaatiota sietämättömäksi ja luvannut vastatoimia. Konkreettista keinoa ei silti ole näkyvissä. Pimeän verkon välityspalvelu ei ole sopimuskumppani, jolle voi lähettää lakimiehen kirjeen, eikä vientirajoitus pure ohjelmistoon, joka liikkuu tavallisina API-kutsuina. Klein ei itsekään lupaa voittoa, vaan pitää hidastamista riittävänä tavoitteena.
