Bernie Sanders haluaa tekoälyn kehittäjät vankilaan

Vermontin senaattori Bernie Sanders ja texasilainen kansanedustaja Greg Casar jättivät kongressille torstaina lakiesityksen, joka rinnastaisi superälyn rakentamisen luvattomaan ydinaseohjelmaan. Rangaistusasteikko on sen mukainen. Yritykselle seuraisi toiminnan lopettaminen, yksittäiselle ihmiselle enintään 20 vuotta vankeutta.

Ban Artificial Superintelligence Act eroaa aiemmista tekoälyaloitteista siinä, ettei se rajoita tekoälyn käyttöä. Se kieltäisi tietynlaisen tekoälyn rakentamisen kokonaan ja pysäyttäisi loput kehityksestä siihen asti, kunnes liittovaltiolla on valvoja, joka on ehtinyt kirjoittaa säännöt.

Ydinasevertaus ei ole pelkkä tehokeino. Sandersin tiedotteen mukaan rangaistukset on kirjoitettu vastaamaan voimassa olevia säännöksiä luvattomasta ydinaseiden kehittämisestä. Sanders itse tiivisti perustelunsa siihen, ettei ihmiskunnan tulevaisuutta voi jättää kourallisen suurteknologian oligarkin käsiin.

Kaksi kieltoa ja uusi ministeriö

Esitys sisältää kaksi erillistä rajoitusta. Pysyvä kielto koskisi superälyä, joka esityksen määritelmän mukaan ylittää ihmisen älykkyyden tai kykenee kaatamaan ihmisten hallitukset. Kiellon piiriin kuuluisivat myös järjestelmät, joilla on vaarallisia kykyjä, kuten mahdollisuus ohittaa sammutuskäskyt.

Väliaikainen jäädytys on laajempi ja koskisi kehittynyttä tekoälyä yleisemmin. Se jatkuisi niin kauan, kunnes uusi liittovaltion tekoälyvirasto on toiminnassa ja on laatinut selkeät säännöt sekä menettelyn mallien arviointiin. Virastosta tulisi ministeriötasoinen, ja sen rinnalle asetettaisiin riippumattomista asiantuntijoista koottu neuvottelukunta.

Viraston toimivalta ulottuisi pitkälle. Se seuraisi eturivin tekoälymalleja koko niiden elinkaaren ajan ja voisi määrätä vaarallisia kykyjä poistettaviksi tai superälyjärjestelmän tuhottavaksi. Yhdysvallat sitoutuisi ajamaan vastaavaa kieltoa myös kansainvälisin sopimuksin, liittolaisyhteistyöllä ja vientirajoituksilla.

Meneekö tämä läpi

Lyhyt vastaus on, että tuskin tässä muodossa. Esitys on vasta jätetty, valiokuntakäsittelyn aikataulusta ei ole tietoa, eikä kummallakaan tekijällä ole enemmistöä takanaan. Sanders istuu senaatissa sitoutumattomana ja Casar kuuluu edustajainhuoneen vähemmistöön.

Poliittinen tuuli on käynyt toiseen suuntaan. Washingtonissa on viime vuosina väännetty pikemminkin siitä, pitäisikö osavaltioiden omia tekoälylakeja rajoittaa liittovaltion tasolta, kuin siitä, pitäisikö kehitys pysäyttää kokonaan. Sandersin tiedotteessa ei ole yhtään tekoälyalan yhtiön kommenttia.

Esityksen merkitys voi silti olla muualla kuin äänestyksissä. Se näyttää kirjoitettuna lakitekstinä, miltä superälyn kielto käytännössä näyttäisi: kuka valvoisi, millä valtuuksilla ja millä rangaistuksella. Sellaista tekstiä ei kongressissa ole aiemmin ollut pöydällä.

Euroopassa säädellään käyttöä, ei rakentamista

EU:n tekoälyasetus lähtee liikkeelle toisesta suunnasta. Se luokittelee järjestelmät sen mukaan, mihin niitä käytetään. Osa käyttötavoista on kielletty kokonaan, kuten sosiaalinen pisteytys ja tunnetilojen päättely työpaikalla. Korkean riskin käyttökohteet vaativat dokumentaatiota ja ihmisen valvontaa, ja loput jäävät kevyemmälle sääntelylle.

Mallin rakentamista asetus ei kiellä. Yleiskäyttöisille malleille tuli elokuussa 2025 omat velvoitteensa, ja jos mallin koulutukseen on käytetty yli 10^25 liukulukuoperaatiota, sen oletetaan aiheuttavan järjestelmäriskin. Silloin kehittäjän pitää testata malli vastustavin menetelmin, arvioida riskit ja raportoida vakavat poikkeamat EU:n tekoälytoimistolle. Vankilaan ei joudu siitä, että rakentaa entistä kyvykkäämmän mallin.

Suomessa asetuksesta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, ja valvonta on hajautettu usealle viranomaiselle, muun muassa tietosuojavaltuutetulle, yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja tasa-arvovaltuutetulle. Suomalainen yritys joutuu siis vastaamaan siitä, mihin se tekoälyä käyttää, ei siitä, kuinka tehokkaan mallin joku on kouluttanut.

Sandersin esityksen kaltainen jäädytys osuisi Suomeen toista kautta. Lähes jokainen täällä käytetty tekoälytyökalu nojaa yhdysvaltalaiseen malliin. Jos niiden kehitys pysähtyisi vuodeksi tai kahdeksi, se näkyisi ensimmäisenä kääntäjän, ohjelmoijan ja asiakaspalvelijan arjessa: työkalut jäisivät siihen tasoon, jolla ne nyt ovat. Vientirajoitukset voisivat purra vielä suoremmin, sillä ne koskisivat myös eurooppalaisia asiakkaita.

Vaikein kohta esityksessä ei ole rangaistusasteikko vaan raja. Laki vaatisi viranomaisen, joka pystyy sanomaan, milloin malli ylittää ihmisen älykkyyden, eikä tällaisesta mittarista ole tekoälytutkimuksessa yksimielisyyttä. Niin kauan kuin sitä ei ole, 20 vuoden tuomio riippuisi arviosta, jonka sisältöä ei ole vielä kirjoitettu.

EU:n riskiperusteinen malli ei ota kantaa siihen, onko olemassa tekoälyä, jota ei pitäisi rakentaa lainkaan. Sandersin ja Casarin esitys ottaa. Se on todennäköisesti sen ainoa varma saavutus tällä kaudella.