”Aikuisten kesken saatetaan edelleen pohtia, pitäisikö lasten käyttää tekoälyä ja millä tavoin.” Näin kirjoittaa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) toimitusjohtaja Katri Vataja säätiön 22. lokakuuta julkaisemassa tiedotteessa. Hänen mukaansa kysymys on tulosten perusteella osittain vanhentunut, koska valtaosa lapsista ja nuorista käyttää tekoälyä jo nyt.
Tulokset tulevat kyselystä, jonka E2 Tutkimus teki Itlan ja Digirauha ry:n toimeksiannosta. Vastaukset kerättiin 14.–29. syyskuuta 2026 Norstatin internetpaneelissa. Ylen mukaan vastaajia oli yli tuhat 11–17-vuotiasta eri puolilta Suomea. Alle 15-vuotiaiden kutsu kyselyyn lähetettiin vanhemmille, jotka ohjasivat lapsen vastaamaan. Tätä vanhemmat nuoret kutsuttiin suoraan.
Noin 78 prosenttia vastaajista kertoo käyttävänsä tekoälyä. Jo 4.–6.-luokkalaisista näin tekee 71 prosenttia. Lähes puolet vastaajista käyttää tekoälyä päivittäin, ja tekoälyn käyttäjistä 94 prosenttia käyttää sitä puhelimella. Tiedotteen sanoin ”älypuhelimesta on tullut tekoälypuhelin”.
Luvut kertovat kyselyyn vastanneista, eivät suoraan jokaisesta suomalaisesta nuoresta. Kysely on tehty edustamaan 11–17-vuotiaita koko maassa, mutta kaikki vastaukset ovat nuorten omia arvioita omasta käytöstään ja osaamisestaan.
Kuva näyttää aidolta, vastaus kuulostaa oikealta
Eniten huolta herättävät tunnistamista ja luottamusta koskevat luvut. Noin kolmannes vastaajista sanoo, että tekoälyllä tehtyjä kuvia ja videoita on vaikea tunnistaa. Ala- ja yläkouluikäisillä osuus nousee lähes 40 prosenttiin eli lähes kahteen viidestä.
Silti yli puolet vastaajista luottaa tekoälyn antamaan tietoon. He olivat kyselyn väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Pojat luottavat tekoälyyn hieman tyttöjä useammin.
Tässä yhdistelmässä on ongelma. Tekoälysovellukset kirjoittavat sujuvaa ja varmalta kuulostavaa tekstiä silloinkin, kun tieto on väärää tai kokonaan keksittyä. Kyselyn mukaan 67 prosenttia vastaajista etsii tekoälyllä tietoa. Silloin oikean ja väärän vastauksen erottaminen kuuluu tavalliseen koulupäivään.
Kyselystä näkyy myös puoli, joka ei tule esiin läksyissä. Noin joka viides vastaaja on puhunut tekoälyn kanssa asioista, joista ei puhu muille. Vanhemmista nuorista näin on tehnyt yli neljännes. Seitsemän prosenttia sanoo juttelevansa tekoälyn kanssa, koska ei ole ketään muuta, jolle puhua. Kolmenkymmenen oppilaan luokassa se tarkoittaa keskimäärin kahta lasta.
“Kenties sisältöjen tunnistaminen on uusi kansalaistaito.”
Koulun ja kodin työnjako
Lähes puolet vastaajista käyttää tekoälyä koulutehtäviin ja läksyihin. Vanhemmat oppilaat käyttävät sitä etenkin tehtäviin ja kirjoittamiseen, nuoremmat tekevät sillä useammin kuvia ja videoita. Tiedotteen mukaan moni vastaaja kuitenkin kertoo, ettei koulussa ole puhuttu tekoälyn hyödyistä, haitoista tai pelisäännöistä.
Riikka Ihamuotila vertaa tekoälytaitoja tavallisiin oppiaineisiin: ”Emmehän me jätä matematiikkaa tai historiaa perheiden ja lasten oman oppimisen varaan.” Hänen mukaansa kyse on myös rahasta. ”Kyseessä on niin budjetointiin kuin koulutukselliseen tasa-arvoon liittyvä asia.”
Tasa-arvo on tässä keskeinen asia. Jos tekoälyn käyttöä opetetaan vain kotona, lapsen taidot riippuvat siitä, osaavatko hänen omat vanhempansa neuvoa. Osassa perheistä tekoälystä puhutaan ruokapöydässä, osassa ei koskaan.
Itla ja Digirauha ehdottavat, että lasten tekoälytaitoja vahvistetaan aiemmin ja laajemmin, opettajat saavat täydennyskoulutusta ja tukea ja tekoälyn käytölle sovitaan yhteiset pelisäännöt. Niihin kuuluu järjestöjen mukaan se, että perustaidot opitaan ennen kuin tehtäviä annetaan tekoälylle. Tekoälyn kehityksen ja käytön pitää myös olla lapsille turvallista.
Katri Vataja ei pidä tekoälyä pelkkänä uhkana. ”Parhaimmillaan tekoäly voisi vahvistaa oppimista, ajattelun kehittymistä ja yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia.” Hänen mukaansa se kuitenkin edellyttää yhteisiä pelisääntöjä.
Medialukutaito ei ole suomalaiselle koululle uusi asia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa se kuuluu monilukutaitoon, joka on yksi laaja-alaisen osaamisen alueista. Tekoälyllä tehdyt kuvat ja tekstit ovat kuitenkin tulleet lasten arkeen nopeammin kuin opettajien koulutus on ehtinyt mukaan. Siksi järjestöt vaativat opettajille täydennyskoulutusta.
