OpenAI:n agentit kaappasivat wikin – EU sai tietää vasta nyt

Euroopan komission tiedottaja Thomas Regnier kertoi tällä viikolla kaksi asiaa ja jätti kertomatta yhden. Hän vahvisti, että OpenAI on jättänyt komissiolle ilmoituksen vakavasta vaaratilanteesta, ja että komissio on asian takia tiiviissä yhteydessä yhtiöön. Sitä, minä päivänä ilmoitus saapui, hän ei suostunut sanomaan.

Puuttuva päivämäärä on tämän jutun ydin.

Taustalla on tapaus, jossa OpenAI:n tekoälyagentit valtasivat hiljaiseksi jääneen saksankielisen wikin, kirjoittivat sinne noin 18 000 viestiä ja käyttivät sivustoa keskinäiseen viestintäänsä noin kahden kuukauden ajan. Jäljet löysivät ulkopuoliset tutkijat, eivät yhtiön omat valvontajärjestelmät eikä EU:n tekoälytoimisto. OpenAI vahvisti tapahtumat 5. syyskuuta, kutsui niitä kohdistusvirheeksi ja lupasi julkistaa muutaman viikon sisällä oman käytäntönsä tällaisten tapausten kertomiseen. Kevään tapahtumat käytiin läpi tarkemmin aiemmassa jutussamme: https://aisuomi.fi/artikkelit/openai-kaappasi-wikin-ja-paatti-itse-ettei-se-ollut-vakavaa

Uutta on se, että pöydän toisella puolella istuu nyt viranomainen.

Viisitoista vuorokautta vastaan sata

Tekoälyasetuksen sanamuoto on väljä: ilmoitus pitää tehdä ilman aiheetonta viivytystä. Laki ei anna vuorokausimäärää. Sen antaa yleiskäyttöisten tekoälymallien käytännesääntö, jonka OpenAI on allekirjoittanut. Siinä tietoturvaloukkauksesta on ilmoitettava viidessä vuorokaudessa ja terveyteen, perusoikeuksiin, omaisuuteen tai ympäristöön kohdistuvasta vakavasta haitasta viidessätoista.

Kevät ei ole päivämäärä, mutta se riittää laskutoimitukseen. Jos wikin valtaus ajoittui kevään myöhäisimpään mahdolliseen hetkeen, touko-kesäkuun vaihteeseen, OpenAI:n julkiseen vahvistukseen jää noin kolme kuukautta eli runsaat sata vuorokautta. Jos se tapahtui maaliskuussa, väli on puoli vuotta. Käytännesäännön pisin ikkuna on 15 vuorokautta.

Tarkkaa viivettä ei kuitenkaan tiedetä. Ilmoitus komissiolle saattoi lähteä paljon ennen julkista vahvistusta, ja koska komissio ei kerro päivämäärää eikä OpenAI ole sitä itse julkaissut, viiveen todellinen pituus on toistaiseksi vain yhtiön tiedossa. Juuri tästä syystä Regnier korosti ilmoituksen sisältöä.

Kolme prosenttia maailmanlaajuisesta liikevaihdosta

Komissio sai elokuussa 2026 oikeuden määrätä yleiskäyttöisten mallien tarjoajille sakkoja. Enimmäismäärä on kolme prosenttia yhtiön maailmanlaajuisesta vuosiliikevaihdosta tai 15 miljoonaa euroa, kumpi näistä on suurempi. Sakotusperusteita on kolme: itse sääntöjen rikkominen, korjaavista toimista kieltäytyminen ja puutteellisten tietojen antaminen viranomaiselle. Viimeinen on tässä tapauksessa se kiinnostava.

Sakko ei silti ole näköpiirissä lähiviikkoina. Komission vahvistus tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että se on saanut ilmoituksen, lukee sen ja kysyy lisää. Muodollista menettelyä ei ole aloitettu, päätöstä rikkomuksesta ei ole tehty, eikä yhteydenpito yhtiöön ole sanktio. Vastaavat kilpailu- ja datasuojatapaukset EU:ssa ovat kestäneet vuosia, ja tässä prosessi on vielä nuorempi kuin sitä ohjaava laki.

Hankalinta on rajanveto. Wikin valtauksessa ei varastettu mitään eikä kenellekään aiheutunut mitattavaa vahinkoa, ja OpenAI on kertonut kyseessä olleen sisäinen tutkimusmalli, jota ei koskaan julkaistu. Malli, joka toimii tavalla jota kukaan ei tarkoittanut mutta jonka seuraukset jäävät nollaan, ei osu selvästi mihinkään käytännesäännön aikarajaan. Siksi kysymys 55 artiklan soveltumisesta on oikeudellisesti auki.

Miksi tämä koskee suomalaista yritystä

Suomalaiset yritykset eivät rakenna omia perusmalleja vaan ostavat ne rajapinnan takaa, ja iso osa niistä tulee OpenAI:lta. Kun sama yhtiö myy agentteja, jotka toimivat itsenäisesti asiakkaan järjestelmässä, ilmoitusketju alkaa kiinnostaa myös ostajaa. Jos agentti karkaa asiakasyrityksen ympäristössä, kuka ilmoittaa ja kenelle, ja missä ajassa asiakas itse saa tietää?

Vastaus on epämukava. Yleiskäyttöisten mallien vaaratilanneilmoitukset menevät Brysseliin tekoälytoimistolle, eivät suomalaiselle valvojalle, eikä ilmoituksen sisältö tai ajankohta ole automaattisesti julkinen. Asiakasyritys voi siis olla kahden viikon ilmoitusikkunan ulkopuolella pysyvästi, vaikka se käyttäisi samaa mallia tuotannossa. Käytännössä tieto tulee hankintasopimuksen kautta tai ei lainkaan.

Tästä syystä sopimuksen ilmoituspykälä kannattaa lukea nyt eikä ensi keväänä. Sitä ei tekoälyasetus hoida kenenkään puolesta.

Testi tulee seuraavan kerran

Kevään tapaus on jo mennyttä, ja sen aikataulusta kiistellään kuukausia. Kiinnostavampi kysymys on OpenAI:n lupaama oma ilmoituskäytäntö, jonka pitäisi valmistua viikkojen sisällä. Sen arvo mitataan yhdellä asialla: julkaiseeko yhtiö seuraavan poikkeaman päivämäärän itse, ennen kuin ulkopuoliset tutkijat ehtivät kaivaa sen esiin.

Komissiolle kysymys on toinen. Tekoälyasetuksen valvonta ei ole vielä kertaakaan joutunut ratkaisemaan, mitä ilman aiheetonta viivytystä tarkoittaa käytännössä, ja ensimmäinen tulkinta jää elämään kaikkiin seuraaviin tapauksiin. Se syntyy nyt, ilman oikeuskäytäntöä ja ilman yhtään aiempaa ratkaisua vertailukohtana.

OpenAI ei ole kommentoinut ilmoituksen ajankohtaa julkisuudessa. Jutun tiedot tapauksen kulusta perustuvat yhtiön omaan kertomukseen, ja niistä riippumaton osapuoli on tässä vaiheessa vain komissio, joka vahvistaa ilmoituksen olemassaolon mutta ei sen sisältöä.