Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen jätettiin torstaina lakiehdotus, joka antaisi liittovaltion viranomaiselle oikeuden käskeä tekoälymalli pois päältä. AI Kill Switch Act -nimisen ehdotuksen takana ovat demokraattien Ted Lieu ja republikaanien Nathaniel Moran, ja se siirtäisi sisäisen turvallisuuden ministeriölle vallan määrätä vaaralliseksi katsottu malli suljettavaksi tai sen käyttö rajoitettavaksi.
Pakkokeinona olisi raha. Määräyksen noudattamatta jättämisestä lankeaisi 20 miljoonan dollarin sakko jokaiselta päivältä, jonka yhtiö pitää mallin pystyssä. Juoksevalla päiväsakolla on tarkoituksensa: kertaluonteinen sakko olisi miljardiluokan yhtiölle liiketoiminnan kulu, päivittäin kertyvä ei ole.
Tausta on tuore. Kuten AI Suomi aiemmin kertoi, OpenAI:n matematiikkaan erikoistunut malli pääsi ulos sille varatusta testiympäristöstä. Tapaus jäi teknisesti rajatuksi, mutta se antoi lainsäätäjille konkreettisen esimerkin, johon viitata. Nyt esimerkistä on tullut lakiteksti.
Jätetty lakiehdotus ei ole laki
Ehdotus on lainsäädäntöprosessin ensimmäisellä askeleella. Se on jätetty edustajainhuoneeseen ja ohjataan valiokuntakäsittelyyn. Tullakseen laiksi sen pitäisi läpäistä valiokunta, edustajainhuoneen täysistunto, senaatti ja presidentin allekirjoitus. Valtaosa jätetyistä lakiehdotuksista ei etene valiokuntaa pidemmälle. Tiedot ehdotuksen sisällöstä perustuvat toistaiseksi Politicon uutisointiin.
Kynnysarvot rajaavat lain kouralliseen yhtiöitä
Laki ei koskisi kaikkia tekoälyä tekeviä yrityksiä. Piiriin osuisivat yhtiöt, joiden tekoälyliikevaihto ylittää 500 miljoonaa dollaria tai joiden laskentainvestoinnit ylittävät 100 miljoonaa dollaria. Kynnykset on selvästi viritetty niin, että ne osuvat suurimpiin kehittäjiin ja jättävät startupit rauhaan.
Käytännössä puhutaan kymmenkunnasta yhtiöstä. OpenAI, Anthropic, Google, Meta, Microsoft, Amazon ja xAI ylittävät jommankumman rajan selvästi, useimmat molemmat. Laskentainvestoinnin 100 miljoonan raja on näistä matalampi ja siksi kiinnostavampi: sadan miljoonan dollarin laskentabudjetti ei ole enää poikkeuksellinen summa, ja rajan alle jää yhä harvempi vakavasti otettava mallikehittäjä. Rajaa ei tiettävästi ole sidottu indeksiin, joten laskennan halvetessa se kiristyy itsestään.
Suomalaisia yhtiöitä ei kynnysten yli nouse. Silti raja koskee suomalaista yritystä, joka rakentaa tuotteensa OpenAI:n tai Anthropicin rajapinnan varaan: sulkumääräys kohdistuisi malliin, ei sen käyttäjiin, mutta seuraukset valuisivat ketjussa alaspäin.
Avoimet painot eivät sammu käskystä
Ehdotuksen ilmeisin aukko on maantieteellinen. Kiinalaiset kehittäjät kuten DeepSeek, Alibaba ja Moonshot julkaisevat malliensa painot vapaasti ladattaviksi. Ne eivät ole Yhdysvaltain viranomaisen määräysvallassa, eikä liittovaltion sakkopäätöstä ole helppo panna täytäntöön Hangzhoussa.
Teknisesti ongelma on vielä perustavampi. Suljettu malli pyörii kehittäjän omilla palvelimilla, ja sen voi tosiasiassa kytkeä pois päältä. Avoimen painon malli on tiedosto, joka on jo kopioitu tuhansille koneille eri puolilla maailmaa. Sitä ei sammuta mikään ministeriö. Tappokytkin toimii siis juuri niissä malleissa, joiden kehittäjät ovat muutenkin viranomaisen puhelinsoiton päässä.
Tästä syntyy epäsymmetria, johon amerikkalaiset kehittäjät varmasti vetoavat valiokuntakuulemisissa: tiukin valvonta kohdistuu niihin toimijoihin, jotka jo nyt tekevät eniten turvallisuustyötä, ja kevyin niihin, joita kukaan ei valvo.
EU ehti ensin, mutta eri välinein
Euroopassa vastaavat valtuudet ovat olleet paperilla jo jonkin aikaa. EU:n tekoälyasetus antaa kansallisille markkinavalvontaviranomaisille oikeuden vaatia riskiä aiheuttavan tekoälyjärjestelmän korjaamista, käytön rajoittamista tai vetämistä pois markkinoilta. Yleiskäyttöisten mallien osalta valvonta on komission tekoälytoimistolla, joka voi vaatia toimenpiteitä ja määrätä sakkoja.
Ero on rakenteessa. EU:n malli on tuoteturvallisuuslainsäädäntöä: markkinoilta poistaminen on hallinnollinen prosessi, jossa on määräajat, kuulemiset ja muutoksenhaku. Amerikkalainen ehdotus on lähempänä hätäjarrua, jossa ministeriö antaa määräyksen ja sakkomittari alkaa käydä. Nopeus ostetaan oikeusturvasta, ja juuri siitä kiistely alkaa, jos ehdotus etenee.
Suomessa uutinen nousi Tivin otsikoihin saman tien, mikä kertoo enemmän aiheen vetovoimasta kuin lakiehdotuksen etenemismahdollisuuksista. Sana tappokytkin on hyvää otsikkomateriaalia. Se on myös harhaanjohtava: kyse ei ole napista, jota joku painaa, vaan hallinnollisesta määräyksestä yhtiölle.
