Tekoäly murti Enigma-viestin, joka oli kestänyt 21 vuotta

Heinäkuun 10. päivänä 1941 kello 17.30 SS-Totenkopf-divisioonan huoltopäällikön radioasema kirjasi vastaanotetuksi viestin numero 172. Siinä oli 82 kirjainta, ja sen tunnus oli MVUEH.

Viesti päätyi sodan jälkeen arkistoon tuhansien muiden saksalaisten radiosanomien joukkoon. Kun norjalainen kryptologi Frode Weierud julkaisi sen ratkaisemattomana vuonna 2005, sitä alkoivat yrittää sekä harrastajat että ammattilaiset. Kukaan ei saanut sitä auki.

Syyskuun puolivälissä 2026 sen avasi kielimalli.

Kaksi päivää ja oma simulaattori

Ohjelmistokehittäjä Carter Leffen antoi OpenAI:n Astra-mallille (Weierud käyttää nimeä GPT-6 Astra) yksinkertaisen tehtävän: etsi ratkaisematon Enigma-viesti ja pura se. TechCrunchin mukaan malli ei saanut tarkempia vaiheohjeita.

Astra kävi läpi Weierudin ylläpitämän Crypto Cellar Research -sivuston julkaisemattomat viestit ja valitsi niistä lupaavimman. Se päätteli, että MVUEH liittyi todennäköisesti samana päivänä lähetettyyn viestiin numero 173, jonka tunnus oli SIPVX ja joka oli jo ratkaistu. Sen jälkeen malli kirjoitti Pythonilla ja C++:lla oman Enigma-simulaattorin sekä ohjelmallisen vastineen brittien sodanaikaiselle Bombe-koneelle.

Murron tukipisteeksi eli arvatuksi selväkieliseksi pätkäksi se otti sisarviestistä löytyneen paikannimen: ROSENOW ROSENOW. Leffenin julkaiseman tapaustutkimuksen mukaan työ kesti 14.–15. syyskuuta kaksi päivää, ja sen aikana ajettiin 43 016 hakuerää.

Sisältö oli arkinen. Suomennettuna viesti kuuluu: ”Pyydän ilmoittamaan marssireitin. Olen Rosenow'ssa, Rosenow'ssa. Välitön vastaus radiolla.” Lähettäjä oli luultavasti Waschbusch-niminen sotilas.

Weierud on eläkkeellä oleva sähköinsinööri, joka on koonnut sodanaikaisia salakirjoitettuja viestejä vuosikymmenten ajan. Hän tarkisti Leffenin ratkaisun ja kirjoitti sivustolleen englanniksi, että tekoälyn tekemä murto on ”yksinkertaisesti hämmästyttävä, ja vanhana kryptoanalyytikkona olen yhä haltioissani”.

Yhtä asiaa hän ei osaa selittää. Astra viittasi arkistotunnuksiin RS 3–3/20a ja RS 3–3/63b, joita ei löydy Crypto Cellarin sivustolta. Weierudin mukaan on epäselvää, pääsikö malli Saksan liittovaltion arkiston Bundesarchivin digitoituihin kokoelmiin vai löysikö se tiedostot jostain muualta.

Claude sai enemmän apua

Toinen murto tapahtui melkein samaan aikaan. Kyberturvallisuusjohtaja Jack Willis otti 21. syyskuuta yhteyttä Weierudiin ja kertoi purkaneensa Anthropicin Claude Opus 5 -mallilla toisen ratkaisemattoman viestin. Sen tunnus oli FMNGI, ja se oli lähetetty samalle SS-divisioonan huoltopäällikölle 31. heinäkuuta 1941.

Willisin tapa oli selvästi ohjatumpi. Hän antoi Claudelle valmiin Go-kielellä kirjoitetun kryptoanalyysityökalun ja tarvittavan historiallisen aineiston. Tukipisteeksi valittiin SS-Obersturmbannführer Friedrich Hartjensteinin allekirjoitus, jota tämä toisti viesteissään. Weierudin mukaan varsinainen avainhaku kesti 13 minuuttia ja 28 sekuntia tavallisella Apple M2 -tietokoneella.

Viesti kertoi armeijakunnan huoltokolonnan paluusta. Weierud oli itse asiassa löytänyt viestin selväkielisen tekstin arkistosta heinäkuun lopussa mutta lähtenyt lomalle ennen kuin ehti käyttää sitä. Hänen mukaansa koko selväkielisen tekstin käyttäminen olisi ”vähän kuin huijaamista”, joten hän pitää parempana tapaa, jolla Willis ja Claude viestin murtivat.

Mitä tulos ei todista

Enigma ei ole enää vaikea salaus. Nykyinen kannettava tietokone käy sen asetukset läpi nopeasti, kunhan viesti on virheetön. Arkistoon jääneet viestit ovat ratkaisematta muista syistä: ne ovat lyhyitä, ja niissä on virheitä, jotka ovat syntyneet salaajalta, radiosähköttäjältä tai käsin kopioitaessa. MVUEH:ssa oli juuri tällaisia kirjoitusvirheitä, ja lisäksi sen vasemmanpuoleinen roottori kääntyi harvinaisesti 72. kirjaimen kohdalla.

Kumpikaan malli ei keksinyt uutta kryptoanalyysia. Molemmat käyttivät Turingin aikaista menetelmää, arvattua sanaa, ja Astran arvaus löytyi jo ratkaistusta sisarviestistä. Clauden tapauksessa ihminen valmisteli työkalut ja aineiston. Myös Weierudin tarkistus oli välttämätön, sillä ilman arkiston tuntevaa ihmistä kukaan ei tietäisi, onko tulos oikea vai vain uskottavan näköinen.

Uutta on se, että kielimalli teki koko ketjun itse: arkistohaun, hypoteesin, työkalujen rakentamisen ja tuloksen tarkistamisen. Sama ketju toistuu monessa tavallisessa asiantuntijatyössä historiantutkimuksesta sukututkimukseen ja vanhojen yritysasiakirjojen läpikäyntiin. Euroopan arkistoissa on miljoonia huonosti luettavia käsin kirjoitettuja asiakirjoja, joiden avaaminen on tähän asti vaatinut harvinaista osaamista ja paljon aikaa.

Weierudin havainto arkistotunnuksista näyttää myös, missä ongelma on. Kun tulos on oikea mutta lähteen alkuperä hämärä, tutkija ei voi kirjata, mistä tieto tuli. Yritykselle tai viranomaiselle, joka käyttää agenttia omissa aineistoissaan, se on sama kysymys isommin panoksin.

Seitsemän jäljellä

TechCrunchin mukaan ratkaisemattomia Enigma-viestejä on nyt jäljellä seitsemän. Lisäksi yhden viestin selväkielinen sisältö tunnetaan, mutta sen salausasetuksia ei ole saatu selville.

Leffen ja Willis eivät ole kommentoineet työtään lähteissä omin sanoin. Seuraava koe on joka tapauksessa selvä. Jos loput seitsemän viestiä aukeavat samaa tahtia, lista, jota on työstetty kaksi vuosikymmentä, tyhjenee muutamassa viikossa. Jos ne eivät aukea, MVUEH ja FMNGI olivat helpoimmasta päästä, koska toisella oli ratkaistu sisarviesti ja toisella tunnettu allekirjoitus.