Halpa sähkö, mutta AI-rahat valuvat Norjaan

Halpa sähkö, kallis viive

Toukokuussa brittiläinen teollisuus maksoi sähköstään 111,65 dollaria megawattitunnilta, saksalainen 88,97, ranskalainen 44,19 ja yhdysvaltalainen 28. Pohjoismaiden keskihinta jäi alle puoleen Saksan tasosta. Halpa sähkö on tekoälyaikakauden raaka-aine: yksi suuri datakeskus syö saman verran kuin keskikokoinen suomalainen kaupunki, ja vuosittainen sähkölasku ratkaisee, miltä mantereelta hyperskaalaajat ostavat laskentakapasiteettinsa.

EU:n tavoite on nostaa datakeskuskapasiteetti nykyisestä noin 8 gigawatista 22 gigawattiin vuoteen 2032 mennessä. Lähes kolminkertaisesti palvelinkapasiteettia seitsemässä vuodessa. Kapasiteetin pitää löytää paikkansa siellä, missä sähkö on halpaa ja vihreää, missä luvat etenevät ja missä verkkoon pääsee kiinni.

Suomella on neljästä viidestä laatikosta rasti ruutuun. Vesivoimaa, tuulivoimaa, ydinvoimaa, viileä ilmasto ja sähkönhinta, joka oli vuonna 2025 keskimäärin 40,5 euroa megawattitunnilta – käytännössä Ranskan tasolla. Mutta yksi laatikko on tyhjä: pääsy kantaverkkoon.

Pohjoismainen kilpailu kärjistyy

Norja vie tällä hetkellä isoja paloja. Microsoft ja brittiläinen Nscale sopivat 6,2 miljardin dollarin tekoälyinfrastruktuurihankkeesta Narvikiin, mitä Nscale itse kuvaa Norjan suurimmaksi tekoälysijoitukseksi koskaan. Pohjoismaiset pankit ABN Amro, DNB, Eksfin, Nordea ja SEB sitoutuivat hankkeen rahoittajiksi – signaali siitä, että datakeskukset siirtyvät pankkien riskiluokituksessa kohti perusteollisuutta ja sähköverkkoja.

Ruotsi sai Microsoftilta 3,2 miljardin dollarin laajennuspaketin ja kotimainen markkina ehti vuonna 2025 noin 45 prosenttiin koko Pohjoismaiden datakeskusten tehokapasiteetista. Tanska on pidempiaikaisella 3 miljardin dollarin Microsoft-putkella, joka jatkuu vuoteen 2027. Suomeen Google lupasi miljardin euron erän Haminan kampuksensa laajentamiseen – merkittävä summa absoluuttisesti, mutta uusien hankkeiden osalta naapurimaiden taakse jäävä.

Nvidian Eurooppa-vetäjä Bostjan Prodanovic muotoili asian CNBC:lle suoraan: ykkönen on tällä hetkellä Norja, ja lähes jokainen iso tekoälytoimija on jo siellä. Tanskaan ja Ruotsiin liikutaan, kun Norja täyttyy.

Fingridin lukko sulkee eteläisen Suomen

Fingridin keväiset päätökset ovat puhdas vesisade tähän maisemaan. Kantaverkkoyhtiö ilmoitti maaliskuussa, että uusia teollisia kulutusliittymiä ei voida liittää kantaverkkoon eteläisessä Suomessa eikä länsirannikolla aikaisintaan vuoteen 2027 asti. Käytännössä uusi 200 megawatin tekoälykampus Espoossa tai Turussa joutuisi odottamaan vähintään puolitoista vuotta verkkoon kytkeytymistä. Tällaista aikaa hyperskaalaajilla ei ole.

Hikiä-Toivila-välin uusi 400 kilovoltin yhteys avautuu vuonna 2029 ja vapauttaa lisäkapasiteettia, mutta siihen on vielä matkaa. Energiavarastoja ei voida liittää eteläiseen Suomeen ennen vuotta 2029 lainkaan. Pohjois-Suomessa tilaa on, mutta sieltä puuttuvat suuret kaupungit, jotka tarjoaisivat lähituen tutkimukselle, osaajamarkkinalle ja jäähdytysvesiyhteyksille.

Mitä Suomelle jää käteen

Tavalliselle palkansaajalle tämä näkyy työpaikkoina, joita ei perusteta. Yksi suuri datakeskus työllistää rakennusvaiheessa satoja ihmisiä, käyttöiässään muutamia kymmeniä, mutta keskuksen kiinteistöverot ja siirtomaksut valuvat kunnan ja Fingridin kassaan vuosikymmenten ajan. Espoo, Salo ja Pori menettävät potin Stavangerille ja Skellefteålle niin kauan kuin kantaverkko on tukossa.

Yrityksille viive merkitsee sitä, että suomalainen tekoälymallia kouluttava startup joutuu vuokraamaan GPU-kapasiteettinsa Narvikista tai Virginiasta. Tämä syö rahaa, tekee tuloksesta naapurimaan sähköhinnasta riippuvaisen ja vie Suomelta osan siitä datasta, joka eurooppalaisen suvereniteetin kannalta olisi syytä pitää kotimaassa.

Päättäjien ikkuna sulkeutuu nopeasti

Vuoteen 2032 ulottuva EU-tavoite ei odota Suomen kantaverkon valmistumista. Investointipäätökset, jotka tehdään nyt ja ensi vuonna, määrittävät sen, missä eurooppalainen tekoälyteollisuus pyörii 2030-luvun puolivälissä. Norja ottaa joka kvartaalin paloja, joista Suomi jää ulkopuolelle.

Jos Suomi haluaa pelastaa edes osan kakusta, se vaatii kahta asiaa. Fingridin investointitahtia on kiihdytettävä erillisellä rahoituspäätöksellä, ja datakeskushankkeille tarvitaan vaihtoehtoinen polku jakeluverkkojen kautta keskijännitteellä silloin kun kantaverkko on tukossa. Halpa sähkö ei pelasta, jos se ei pääse seinästä ulos.