Levent Alpöge on tottunut otsikoihin. Anthropicilla työskentelevä matemaatikko julkaisi heinäkuussa Clauden tuottaman ratkaisun Jacobin konjektuuriin, ja syyskuussa hänen nimensä nousi esiin Navier–Stokesin yhtälöitä koskeneessa kiistassa OpenAI:n kanssa. Perjantaina 20. marraskuuta hän kertoi verkkosivuillaan löytäneensä Clauden kanssa todistuksen Riemannin hypoteesille, matematiikan kuuluisimmalle ratkaisemattomalle ongelmalle.
Toistaiseksi kyse on pelkästä väitteestä. Kukaan ulkopuolinen asiantuntija ei ole vielä tarkistanut todistusta, eikä sitä ole vertaisarvioitu. Ratkaisevaa on se, onko hypoteesi kirjoitettu Lean-ohjelmointikielelle oikein.
“Uskon löytäneeni yhdessä Clauden kanssa todistuksen Riemannin hypoteesille.”
Alpögen mukaan todistus kattaa myös yleistetyn Riemannin hypoteesin, joka on alkuperäistä laajempi muotoilu. Lausunnossa on henkilökohtainen sävy. ”On luonnollista tuntea, että tämä on loppu, minun tapauksessani yhden tärkeimmän johtotähden menetys”, hän kirjoittaa englanninkielisessä tekstissään. Asiasta uutisoi ensimmäisten joukossa Scientific American.
Alkulukujen piilotettu järjestys
Saksalainen Bernhard Riemann esitti hypoteesinsa vuonna 1859. Alkuluvut eli luvut, jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä, näyttävät sijoittuvan lukusuoralle sattumanvaraisesti. Riemann kytki niiden jakauman niin sanotun zeta-funktion nollakohtiin ja arveli, että kaikki kiinnostavat nollakohdat ovat samalla suoralla. Jos arvaus pitää, alkulukujen jakaumassa on tarkka järjestys, ja virhe niiden lukumäärän arvioissa pysyy niin pienenä kuin se ylipäätään voi olla.
Yhdysvaltalainen Clayn matematiikkainstituutti valitsi hypoteesin vuonna 2000 seitsemän Millennium-ongelmansa joukkoon ja lupasi kunkin ongelman ratkaisijalle miljoona dollaria. Ongelmista on tähän mennessä ratkaistu vain yksi, Poincarén konjektuuri. Pelkkä väite ei tuo palkintoa: ratkaisun on ilmestyttävä tieteellisessä julkaisussa, ja matemaatikkojen on pitänyt hyväksyä se vähintään kahden vuoden ajan.
Arkeen todistus ei vaikuttaisi heti. Tuhansia matemaattisia tuloksia on kuitenkin julkaistu muodossa ”jos Riemannin hypoteesi pitää, niin…”. Esimerkiksi Millerin alkulukutestin tiedetään toimivan aina nopeasti, jos yleistetty hypoteesi pitää paikkansa. Todistus tekisi tällaisista ehdollisista tuloksista kerralla varmoja. Toisin kuin usein luullaan, verkkopankkien salaus ei murtuisi, sillä tieto alkulukujen jakaumasta ei sellaisenaan auta jakamaan suuria lukuja tekijöihin.
Mikä on Lean?
Lean on ohjelmointikieli ja todistusavustaja. Sillä matemaattinen todistus kirjoitetaan niin tarkasti, että tietokone pystyy tarkistamaan jokaisen päättelyaskeleen. Jos yksikin askel ei seuraa edellisistä, ohjelma hylkää todistuksen. Matemaatikot ovat koonneet Leanille laajan Mathlib-kirjaston, johon on kirjattu valtava määrä määritelmiä ja aiemmin todistettuja tuloksia.
Lean ei tiedä, mitä ihminen tarkoitti. Se varmistaa, että todistus todistaa koodiin kirjoitetun väitteen, mutta ei sitä, että kirjoitettu väite on juuri se, joka haluttiin todistaa.
Kone tarkistaa, ihminen ei vielä ymmärrä
Scientific American muistuttaa, että Leanin kanssa voi syntyä ongelmia, mutta asiantuntijoiden pitäisi pystyä selvittämään nopeasti, onko hypoteesi koodattu oikein ja pitääkö todistus. Tarkistajat katsovat ensin väitteen muotoilun. Vastaako Leaniin kirjoitettu lause todella Riemannin hypoteesia vai jotain helpompaa, joka vain näyttää siltä? Toiseksi he varmistavat, ettei koodiin ole lisätty omia aksioomia eli oletuksia, jotka käytännössä olettaisivat todistettavan asian valmiiksi.
Juuri tässä tapaus poikkeaa matematiikan totutusta tavasta. Perinteisesti todistus hyväksytään, kun riittävän moni asiantuntija on lukenut sen ja ymmärtänyt jokaisen askeleen. Andrew Wilesin Fermat'n suuren lauseen todistuksesta löytyi aukko vasta tarkastusvaiheessa, ja sen paikkaamiseen kului yli vuosi.
Lean-todistuksessa järjestys kääntyy. Jos väite on muotoiltu oikein, kone voi taata päättelyn virheettömyyden ennen kuin yksikään ihminen on sisäistänyt, miksi todistus toimii. Todistuksen arvo on kuitenkin aina ollut yhtä paljon sen ideoissa kuin lopputuloksessa. Jos koneen hyväksymän todistuksen ydinajatusta ei osaa selittää kukaan, matematiikka saa vastauksen mutta ei vielä ymmärrystä.
Anthropic on käsitellyt Riemannin hypoteesia ennenkin. Elokuussa yhtiö kertoi, että Clauden julkaisematon tutkimusversio oli parantanut pitkään voimassa ollutta alarajaa sille, kuinka suuri osa zeta-funktion nollakohdista on varmasti oikealla suoralla. Osuus nousi 41,6 prosentista 67,2 prosenttiin. Työn tarkistivat silloin Alpöge ja hänen kollegansa Ralph Furman.
Tulos oli osittainen, eikä Anthropic itse uskonut sen johtavan maaliin. ”Emme odota, että Clauden käyttämät tekniikat johtavat Riemannin hypoteesin todistamiseen”, yhtiö kirjoitti englanniksi. Nyt Alpöge väittää koko hypoteesin todistetuksi. Julkisuudessa ei ole kerrottu, käyttääkö uusi todistus samoja menetelmiä.
“Tekoäly, joka pystyy todistamaan Riemannin hypoteesin, ei ole sellainen, jonka haluaisin tavata.”
Claude nosti varmasti oikealla suoralla olevien nollakohtien osuuden 67,2 prosenttiin
Matemaattinen väite, jota pidetään todennäköisesti totena mutta jota kukaan ei ole vielä todistanut. Esimerkiksi Poincarén konjektuuri oli sellainen vuosikymmeniä, kunnes se todistettiin.
Riemannin zeta-funktio
Matemaattinen funktio, jonka arvot ovat tiiviisti kytköksissä alkulukujen jakaumaan. Riemannin hypoteesi väittää, että funktion kaikki kiinnostavat nollakohdat eli pisteet, joissa funktion arvo on nolla, ovat samalla suoralla.
Vertaisarviointi
Tieteen laadunvarmistus, jossa muut saman alan asiantuntijat tarkistavat tutkimuksen ennen julkaisua. Matematiikassa he käyvät todistuksen läpi askel askeleelta virheiden varalta.
Sutherland sanoi tämän Scientific Americanin toimittajalle Joseph Howlettille jo ennen Alpögen väitettä. ”Jos niin käy, matemaatikkojen työpaikat ovat pienin ongelmistamme”, hän jatkoi. Alpöge itse näkee asian toisin. Hän kirjoittaa toivovansa, että päättely ”antaa vilauksen tulevista ihmeistä”.
AI Suomi ei saanut juttuun suomalaisen matemaatikon kommenttia ennen julkaisua. Tiedot perustuvat Scientific Americanin uutiseen, Alpögen omaan lausuntoon ja Anthropicin elokuiseen tutkimusjulkaisuun.
Tarkistuksen ensimmäinen vaihe on teknisesti yksinkertainen: kuka tahansa Leania osaava voi ajaa koodin omalla koneellaan ja nähdä, hyväksyykö ohjelma sen. Vaikeampaan kysymykseen, onko koodiin kirjoitettu juuri Riemannin hypoteesi, tarvitaan lukuteorian asiantuntija.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.