Kirjoitusvirhe ei enää paljasta huijauslaskua

Talousassistentti avaa laskun, joka näyttää täsmälleen samalta kuin kymmenen edellistä. Sama toimittaja, sama viitekäytäntö, sama kohtelias sävy. Vain tilinumero on vaihtunut. Ennen tällaisen viestin erotti joukosta kömpelö kielioppi tai oudosti taipuva sana. Nyt ei välttämättä mikään.

Lähes joka kolmannessa suuressa suomalaisyrityksessä maksupetos- ja laskutushuijausyritykset ovat lisääntyneet vuoden takaisesta. Noin 70 prosenttia vastanneista sanoo tekoälyn tehneen huijauksista niin uskottavia, että niiden tunnistaminen on vaikeutunut. Luvut ovat OP:n Yrityspulssi-kyselystä, jonka tuloksista Iltalehti kertoi elokuussa 2026.

Kyse ei ole uudesta rikoslajista. Laskutushuijaus on vanha ja tylsä keino, jossa maksu ohjataan väärälle tilille joko väärentämällä lasku tai murtautumalla sähköpostiin ja odottamalla oikeaa hetkeä. Uutta on se, mikä huijauksesta on kadonnut: virheet.

Kun kieli ei enää paljasta, jäljelle jää prosessi

Vuosien ajan yritysten huijausohje oli käytännössä lukuohje. Katso kielioppia, katso outoja käännöksiä, katso lähettäjän osoitetta. Se ohje on nyt suurelta osin käytöstä poistunut, koska huijauskirjeen kirjoittaminen sujuvalla suomella on halventunut lähes nollaan.

Siksi tarkistus on siirtynyt tekstistä maksuprosessiin. Kun toimittaja ilmoittaa uuden tilinumeron, muutosta ei vahvisteta vastaamalla viestiin, vaan soittamalla numeroon, joka oli tiedossa jo ennen viestiä. Toinen käytäntö on hyväksymisketjun kiinnittäminen: iso maksu tai toimittajarekisterin muutos vaatii kaksi ihmistä, eikä sääntöä jousteta kiireen takia. Kolmas on täsmäytys, eli lasku maksetaan sitä vasten mitä on tilattu ja sovittu, ei sitä vasten miltä viesti näyttää.

Kaikki kolme ovat hitaita. Se on niiden ainoa varsinainen ansio. Huijaus toimii, kun maksu pitää saada ulos tänään, ja jokainen pakollinen välivaihe vie pois juuri sitä kiirettä, jonka varaan viesti on rakennettu.

Miksi tämä koskee muitakin kuin suuryrityksiä

Kysely rajattiin yrityksiin, joiden liikevaihto on vähintään 200 miljoonaa euroa. Nämä ovat juuri niitä taloja, joilla on oma tietoturvatiimi ja varaa ostaa torjuntaa. Jos sielläkin sanotaan, ettei viestistä enää tunnista huijausta, kymmenen hengen tilitoimiston tai rakennusliikkeen tilanne tuskin on parempi.

Seuraukset valuvat myös ketjun alapäähän. Kun iso ostaja kiristää maksuprosessiaan, jokainen tilinumeron muutos ja jokainen poikkeava lasku käy läpi ylimääräisen tarkistuskierroksen. Käytännössä se tarkoittaa, että alihankkijana toimiva pienyritys saa rahansa hitaammin ja joutuu todistamaan olevansa oma itsensä. Se on kohtuullinen hinta siitä, ettei kymmenien tuhansien eurojen maksu katoa väärälle tilille, mutta hinta se silti on.

Samat viestit tulevat myös kotitalouksiin. Vuokranantajan ilmoitus uudesta tilinumerosta tai remonttifirman lisälasku noudattaa samaa kaavaa kuin yritysversio, ja tarkistuskeino on sekin sama: soita numeroon, joka sinulla oli ennen viestiä.

Mitä tästä jutusta jäi puuttumaan

AI Suomi haki kyselyn rinnalle riippumatonta lukua siitä, kuinka paljon yrityksiin kohdistuvat maksupetosyritykset ovat Suomessa lisääntyneet. Kyberturvallisuuskeskuksen ja poliisin julkisista aineistoista ei löytynyt vertailukelpoista, samalle ajanjaksolle rajattua tilastoa, eikä kummaltakaan ollut käytettävissä kommenttia ennen tämän jutun julkaisua. Täydennämme juttua, jos luku saadaan.

Emme myöskään toista tässä OP:n edustajien Iltalehdelle antamia kommentteja emmekä yhtiön kuvausta siitä, miten se itse käyttää tekoälyä petosten torjunnassa, koska emme ole voineet varmistaa niitä alkuperäisestä lähteestä. Kyselyn numerot on tässä jutussa merkitty Iltalehden raportoinnin varaan, ei omaksi havainnoksemme.

AI Suomi kertoi aiemmin yksittäisestä tekniikasta, jolla laskun eräpäivää siirrettiin sähköpostiin piilotetulla rivillä: https://aisuomi.fi/artikkelit/nakymaton-rivi-sahkopostissa-siirsi-laskun-erapaivaa. Tämä juttu käsittelee eri asiaa. Siinä kyse oli yhdestä konkreettisesta kikasta, tässä yritysten omista arvioista siitä, miten tilanne on kokonaisuutena muuttunut.

Kyselyn kiinnostavin kohta ei lopulta ole 70 prosentin luku. Se on se, että yritysten oma tuntuma on toistaiseksi paras käytettävissä oleva mittari. Niin kauan kuin julkista ja säännöllistä tilastoa yrityksiin kohdistuvista maksupetosyrityksistä ei ole, keskustelua Suomessa käydään pitkälti niiden luvuilla, jotka myyvät ratkaisua ongelmaan.