Levy-yhtiöt haastoivat Anthropicin johtajat henkilökohtaisesti

Benjamin Mann kuvaili aikanaan sisäisessä viestissään Library Genesis -piraattikirjastoa kahdella sanalla: "sketchy AF". Viesti tuli julki aiemmassa oikeudenkäynnissä. Nyt se on liitetty haastehakemukseen, jossa Mann itse on vastaajana – ei työnantajansa edustajana vaan yksityishenkilönä.

Sony Music Publishing ja Warner Chappell Music nostivat perjantaina 28. elokuuta kanteen Anthropicia vastaan Kalifornian pohjoisen piirin liittovaltion tuomioistuimessa. Vastaajiksi on nimetty yhtiön lisäksi toimitusjohtaja Dario Amodei ja perustajajäsen Benjamin Mann henkilökohtaisesti.

Musiikkiala on haastanut tekoäly-yhtiöitä oikeuteen ennenkin, ja Anthropic on ollut vastaajana jo tammikuusta lähtien Universal Music Groupin ja Concordin kanteessa. Uutta tässä on se, keneltä rahaa vaaditaan.

Kanteen kieli on epätavallisen suoraa

Haastehakemukset ovat yleensä varovaisia. Tämä ei ole. Kantajat puhuvat historian suurimmista ja räikeimmistä immateriaalioikeuksien varkauksista ja kuvaavat Anthropicin toimintaa sanalla "kampanja".

Miksi perustajien nimet ovat asiakirjassa

Yritysjohtajaa ei tavallisesti haasteta oikeuteen omalla nimellään yhtiönsä tekemisistä. Osakeyhtiö on oma oikeushenkilönsä, ja se on juuri sen tarkoitus. Yhdysvaltain tekijänoikeuskäytännössä on kuitenkin poikkeus: jos johtaja on itse osallistunut loukkaavaan tekoon tai ohjannut sitä, hän voi joutua vastuuseen myös henkilökohtaisesti.

Kantajat rakentavat vaatimuksensa juuri tähän. Kanteen mukaan Mann latasi kesäkuussa 2021 BitTorrentilla vähintään viisi miljoonaa piraattikirjaa Library Genesiksestä, ja Anthropicin työntekijät hakivat heinäkuussa 2022 vielä kaksi miljoonaa teosta Pirate Library Mirror -palvelusta. Kantajien mukaan Amodei ja Mann ovat henkilökohtaisesti vastuussa omista rooleistaan tässä torrentoinnissa.

Kanne luettelee myös muita hankintatapoja. Sanoituksia on kanteen mukaan raavittu lisensoiduista palveluista Musixmatchista ja LyricFindistä, ja koulutusaineistoa on koottu Common Crawlista, The Pilestä ja Books3-kokoelmasta. Käytettyjä kirjoja Anthropic hankki ja skannasi purkamalla ne, ja kantajat siteeraavat vuoden 2024 sisäistä suunnitteludokumenttia, jossa todetaan: "Emme halua, että tiedetään meidän työskentelevän tämän parissa."

Käytännön merkitys on karu. Jos vaatimus menisi läpi, korvausvastuu ei rajoittuisi yhtiön taseeseen.

Mistä 150 000 dollaria oikein tulee

Luku ei ole kantajien keksimä vaan Yhdysvaltain tekijänoikeuslain enimmäismäärä. Tuomioistuin voi määrätä tahallisesta loukkauksesta enintään 150 000 dollarin lakisääteisen korvauksen jokaisesta teoksesta, ja tekijänoikeustietojen poistamisesta erikseen enintään 25 000 dollaria kutakin tapausta kohti. Kantajat vaativat molempia.

Kokonaissummaa ei voi laskea, koska teosmäärää ei ole vahvistettu. Kanteessa puhutaan kymmenistä tuhansista sävellyksistä. Laskukaava on yksinkertainen: teosten lukumäärä kerrottuna enimmäiskorvauksella. Kymmenentuhatta teosta täydellä kertoimella tekisi 1,5 miljardia, kaksikymmentätuhatta kolme miljardia. Kumpikaan oletus ei ole tiedossa, eikä tuomioistuin läheskään aina määrää enimmäismäärää.

Mittakaavan saa suhteutettua yhteen aiempaan tapaukseen. Kirjailijoiden Bartz-ryhmäkanteessa tuomari linjasi, että teosten käyttö koulutukseen voi olla sallittua mutta niiden hankkiminen piratismilla ei. Anthropic sopi asian 1,5 miljardilla dollarilla, ja sovinto vahvistettiin heinäkuussa 2026. Samat asianajajat, jotka veivät Bartzin läpi, ovat mukana myös tässä kanteessa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomessa

Suomalainen säveltäjä tai sanoittaja ei ole kanteessa osapuolena, mutta ei myöskään täysin ulkopuolinen. Sony Music Publishing ja Warner Chappell hallinnoivat maailmanlaajuisia katalogeja, ja suomalaisten tekijöiden teoksia päätyy niihin tyypillisesti alikustannussopimusten kautta. Jos oikeus katsoo, että koulutusaineiston hankintatapa ratkaisee, linjaus vaikuttaa jokaiseen katalogiin samalla tavalla.

Teosto tai muut suomalaiset tekijänoikeusjärjestöt eivät ole kommentoineet kannetta julkisuudessa tätä kirjoitettaessa. Suomessa ja muualla EU:ssa vastaava kiista käytäisiin osin eri säännöillä: tekoälyasetus velvoittaa yleiskäyttöisten mallien tarjoajat julkaisemaan riittävän yksityiskohtaisen tiivistelmän koulutusdatasta, ja tekijänoikeuden haltija voi kieltää teostensa louhinnan. Yhdysvalloissa vastaava tieto on jouduttu kaivamaan oikeudenkäyntiaineistosta.

Claudea työssään käyttävän ei kannata odottaa palvelun katkeavan. Kanne kohdistuu siihen, miten mallin koulutusaineisto on hankittu, ei siihen mitä käyttäjä mallilla tekee. Yrityskäytön kannalta olennaisempaa on hinta: jokainen tämänkokoinen korvausvaatimus siirtyy ennen pitkää lisenssikustannuksiin ja sitä kautta tilaushintoihin.

Anthropic aikoo puolustautua

Anthropicin tiedottaja kommentoi kannetta TechCrunchille lyhyesti: "Olemme eri mieltä kustantajien väitteistä, ja aiomme puolustautua tarmokkaasti oikeudessa." Alkukieli on englanti. Amodei ja Mann eivät ole kommentoineet heihin henkilökohtaisesti kohdistuvia vaatimuksia.

Musiikkiteollisuudella on tässä kaksi rinnakkaista strategiaa. Toinen on oikeussali. Toinen näkyi viime vuonna, kun levy-yhtiöt lopettivat riitelyn Udion ja Sunon kanssa ja päätyivät niiden lisenssikumppaneiksi ja omistajiksi – siitä AI Suomi kertoi aiemmin osoitteessa aisuomi.fi/artikkelit/levy-yhtiot-haastoivat-tekoalyn-oikeuteen-nyt-ne-omistavat-sen.

Ero näiden kahden välillä on kokoero. Udio ja Suno olivat pieniä yhtiöitä, jotka oli helppo ostaa mukaan. Anthropicin arvo lasketaan kymmenissä miljardeissa, eikä sen ydintuote ole musiikki. Kun kumppanuus ei ole realistinen vaihtoehto, jäljelle jää korvaussumma – ja perustajien nimeäminen vastaajiksi on tapa nostaa neuvottelupainetta ennen kuin ensimmäinenkään istunto on pidetty.