Tekoäly ei irtisano nuoria, se jättää palkkaamatta

Vastavalmistunut ohjelmistokehittäjä ei saa irtisanomisilmoitusta. Hän lähettää hakemuksia, saa automaattivastauksia ja huomaa vuoden kuluttua, että alkutason paikkoja on avoinna vähemmän kuin silloin kun hän aloitti opintonsa. Mitään dramaattista ei tapahtunut. Yhdysvaltain tuorein työmarkkinadata alkaa silti kertoa, ettei kyse ole yksittäisen hakijan huonosta tuurista.

Yhdysvaltalainen työmarkkinayhtiö Challenger, Gray & Christmas laskee kuukausittain, kuinka monesta työpaikan vähennyksestä maan työnantajat ovat julkisesti ilmoittaneet ja millä perusteella. Tammi–elokuussa 2026 ilmoituksia kertyi 529 914. Niistä 116 175 eli noin 22 prosenttia oli sellaisia, joissa työnantaja itse nimesi syyksi tekoälyn.

Tekoäly on tänä vuonna Challengerin listalla suurempi yksittäinen peruste kuin mikään muu: markkinatilanteella selitettiin 105 335 ja rakennejärjestelyillä 73 649 vähennystä. Koko seurantahistoriassa tekoäly on mainittu 184 538 ilmoituksessa sen jälkeen kun yhtiö alkoi kirjata perustetta vuonna 2023. Heinäkuun loppuun mennessä siitä kertymästä yli puolet oli syntynyt tämän vuoden aikana.

Perustelu kannattaa sijoittajalle

Challengerin myyntijohtaja (chief revenue officer) Andy Challenger on itse varoittanut lukemasta tilastoaan liian suoraan. Yhtiön kuukausiraportissa hän huomauttaa, että tekoälyn nimeäminen on työnantajalle myös viestintävalinta.

Samassa raportissa Challenger muistuttaa, että palkkaaminen on kasvanut 25 prosenttia vuodentakaisesta. Hänen sanoin tekoäly siirtää työmarkkinoita, mutta ei pura niitä. Yhdysvaltain työnantajat ilmoittivat tammi–elokuussa aikovansa palkata 119 825 työntekijää, ja niistä suunnitelmista 46 prosenttia tuli teollisuudesta.

Ovi ensimmäiseen työpaikkaan kapenee

Kiinnostavin muutos ei näy irtisanomisilmoituksissa lainkaan. Anthropicin taloustieteilijät Maxim Massenkoff ja Peter McCrory julkaisivat maaliskuussa 2026 tutkimuksen, jossa he seurasivat työllistymisvauhtia eli sitä, kuinka suuri osa työtä hakevista löytää paikan kuukaudessa. Ammateissa, jotka altistuvat tekoälylle vähän, luku pysyi vakaana kahdessa prosentissa kuukaudessa. Altistuneimmissa ammateissa se laski noin puoli prosenttiyksikköä eli 14 prosenttia vuoden 2022 tasosta.

Pudotus koski vain 22–25-vuotiaita. Sitä vanhemmilla työntekijöillä vastaavaa laskua ei näkynyt. Tutkijat itse kutsuvat tulostaan hädin tuskin tilastollisesti merkitseväksi ja listaavat vaihtoehtoisia selityksiä: nuori voi jäädä nykyiseen työhönsä, siirtyä toiselle alalle tai palata opiskelemaan. Stanfordin yliopiston AI Index päätyi eri menetelmällä samaan suuntaan. Sen mukaan 22–25-vuotiaiden ohjelmistokehittäjien työllisyys on lähes 20 prosenttia alle vuoden 2024 huipun.

Suomesta ei ole vielä vastausta

Suomessa kukaan ei kerää tilastoa siitä, kuinka monessa irtisanomisessa tai rekrytoinnin peruutuksessa työnantaja mainitsee tekoälyn. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömyysaste oli heinäkuussa 2026 10,5 prosenttia 15–74-vuotiaissa, mutta luvusta ei voi erottaa tekoälyn osuutta eikä sitä, mitä alkutason paikoille on tapahtunut. Kysymys on siis auki: onko suomalaisten junioripaikkojen määrä kapeutunut samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa?

Kysymys ei ole akateeminen. Ensimmäinen työpaikka on se, jossa ammattitaito syntyy: koodikatselmuksissa, huonoissa asiakaspuheluissa, esimiehen korjauksissa. Jos yritys korvaa junioritehtävät kielimallilla, se säästää heti ja huomaa laskun viiden vuoden päästä, kun kokeneita tekijöitä pitäisi löytyä sisältä. Yhdelle vastavalmistuneelle tämä näkyy siinä, että hakemuksia menee sata eikä kymmenen, ja että ensimmäinen paikka on määräaikainen.

Yksi asia on jo nyt varma: mittari itse on katoamassa. Andy Challenger arvioi, että kun tekoälysääntely alkaa muotoutua, yhtiöt harkitsevat ilmoitustensa sanamuotoja entistä tarkemmin, ja silloin tekoälyn vaikutuksen seuraaminen muuttuu hänen mukaansa sumeammaksi. Työnantajien omiin perusteluihin nojaava tilasto on niin pitkään käyttökelpoinen kuin perustelu kannattaa sanoa ääneen.