Robotti osaisi jo työsi – mutta se on liian kallis

Yhdysvaltalaisen varaston pakkaaja kokoaa pahvilaatikoita, täyttää ne, tulostaa ja liimaa tarrat, sulkee paketit ja siirtää ne eteenpäin. Melkein kaikkeen tähän on jo olemassa robotti. Kun tutkijat laskivat, mitä koko robottikalusto maksaisi, se tuli vuodessa hieman halvemmaksi kuin ihminen.

Pakkaaja on kuitenkin poikkeus. Tekoäly-yhtiö Anthropicin keskiviikkona julkaiseman tutkimuksen mukaan robotit osaavat teknisesti jo 74 prosenttia Yhdysvaltain fyysisistä työtehtävistä. Kustannuksiltaan ne pärjäävät ihmiselle vain 0,3 prosentissa työtehtävistä.

Ero on valtava. Se kertoo, että robotin tulo työpaikalle ratkeaa nyt enemmän hinnalla kuin taidoilla.

Näin luvut laskettiin

Aineistona oli Yhdysvaltain työministeriön O*NET-tietokanta, jossa on kuvattu noin 900 ammattia ja niihin kuuluvat noin 19 000 työtehtävää. Tutkijat antoivat Anthropicin oman tekoälymallin Clauden käydä tehtävät läpi. Claude poimi joukosta 7 594 fyysistä tehtävää ja etsi kullekin näyttöä käytössä olevista roboteista, kaupallisesta myynnistä tai esittelyistä.

Tehtävät jaettiin neljään luokkaan sen mukaan, millaisessa ympäristössä robotti selviää. Alin luokka tarkoittaa, ettei robotti pysty tehtävään lainkaan. Seuraavat ovat tehdas, joka on rakennettu robotille, ihmisille tehty mutta järjestelmällinen tila kuten varasto, ja lopulta ennalta arvaamaton ympäristö kuten kaupungin katu. Viimeiseen luokkaan yltää vasta kaksi prosenttia fyysisistä tehtävistä.

Kustannukset Claude arvioi verkkohaun avulla niille roboteille, jotka se oli löytänyt kuhunkin tehtävään. Laskelmaan kuuluvat hankinta ja asennus, noin kymmenen vuoden käyttöikä, pääoman hinta sekä huolto, energia ja osa-aikainen ihmisvalvonta.

Varasto, siivous ja työmaa

Varastotyöntekijälle robotti on lähimpänä. Pakkaajan tehtäviin tarvittavat robotit maksavat tutkijoiden mukaan yli kaksi miljoonaa dollaria, mutta ne tekevät noin 14 työntekijän vuosityön. Yhden työntekijän korvaaminen maksaa noin 45 000 dollaria vuodessa, kun pakkaaja maksaa työnantajalle noin 49 000 dollaria. Robotti voittaa siis noin 2 500 dollarilla.

Siivoojan tilanne on toinen. Siivoojat ja tiskaajat ansaitsevat Yhdysvalloissa 25 000–30 000 dollaria vähemmän kuin hitsaajat, mutta niiden robottivastineet ovat silti moninkertaisesti kalliimpia. ”Siivousta on vaikea vakioida ja virtaviivaistaa, ja siivousrobotit ovat usein ihmisiä hitaampia ja rajoittuvat tiettyihin tehtäviin”, tutkijat kirjoittavat.

Rakentajalla on vielä enemmän aikaa. Esimerkiksi rakennustelineiden ja tikkaiden pystyttämiseen ei tutkimuksen mukaan pysty yksikään nykyrobotti. Sama koskee monia korjaustöitä, joissa ympäristö on joka kerta erilainen. Vähiten alttiita ovat sairaanhoitajat, kampaajat ja hoiva-alan työntekijät, joiden työ vaatii ihmiskontaktia tai hyvin tarkkaa sorminäppäryyttä.

Alttiimpien ammattien kärjessä ovat taksinkuljettajat, varastotyöntekijät, materiaalinkäsittelijät ja kierrätystyöntekijät. Heillä on selvästi harvemmin korkeakoulututkinto kuin muilla, ja heidän työttömyysasteensa on jo nyt yli kaksinkertainen. Jos robotit halpenevat, muutos osuu ensin niihin, joilla on vähiten liikkumavaraa vaihtaa alaa.

Miksi kymmeneen prosenttiin menee 40 vuotta

Robottien hinnat ovat laskeneet 1990-luvulta lähtien noin kolme prosenttia vuodessa. Jos tahti jatkuu, kestää tutkijoiden mukaan 40 vuotta ennen kuin robotti on ihmistä halvempi kymmenesosassa työtehtävistä. Taidot kehittyvät nopeammin kuin hinta laskee: vuodesta 1977 robotit ovat oppineet vuosittain noin kaksi prosenttia siitä fyysisestä työstä, johon ne eivät aiemmin pystyneet.

Hinnan lisäksi tiellä on muutakin. Suurin tekninen aukko on esineisiin tarttuminen ja niiden käsittely. Terveydenhuollossa ja turvallisuustehtävissä jarruna on sääntely, ja monessa tehtävässä ihmiset yksinkertaisesti haluavat palvelun ihmiseltä.

Mitä emme tiedä

Anthropic on tekoäly-yhtiö, joka ei valmista robotteja. Tutkimuksen arviot tehtävistä ja kustannuksista on tehnyt yhtiön oma kielimalli verkkohaun perusteella, eikä raportti kerro, kuinka laajasti ihmiset tarkistivat sen arviot. Tutkijat myöntävät itse, että O*NET-tietokannan tehtäväkuvaukset ovat lyhyitä ja vaativat tulkintaa ja että kustannusarviot ovat suuntaa antavia.

Menetelmää tukee takautuva testi: ammatit, jotka olivat alttiita vuoden 1977 roboteille, menettivät myöhempinä vuosikymmeninä palkkoja ja työpaikkoja muita enemmän. Tekoälyllä ohjatut robotit voivat silti tutkijoiden sanoin hypätä asteikon yli ja oppia töitä, joihin ne eivät nyt pysty. Juttu perustuu tutkimusraporttiin, eikä sen kirjoittajia haastateltu.

Entä Suomessa?

Tutkimus koskee vain Yhdysvaltoja, eikä vastaavaa suomalaista laskelmaa ole saatavilla. Laskelman logiikka siirtyy silti tänne sellaisenaan: robotti kannattaa, kun sen vuosikustannus alittaa työntekijän kokonaiskustannuksen. Suomalainen kytkös löytyy kaupan ja logistiikan robotiikasta, jota esimerkiksi VTT:n ja Aalto-yliopiston robotiikkatutkijat seuraavat läheltä.

Pakkaajan esimerkissä robotti voitti vain muutamalla tuhannella dollarilla. Jos sama työ maksaa työnantajalle toisessa maassa hieman enemmän, robotti pääsee voitolle aikaisemmin, ja jos vähemmän, myöhemmin. Siksi hintakehitystä kannattaa seurata tarkemmin kuin robottien esittelyvideoita. Varastotyöntekijälle robotti voi olla vuosien päässä, siivoojalle ja rakentajalle todennäköisesti vuosikymmenten.