Tekoäly loi taideteoksen – kukaan ei omista sitä

Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi 2. maaliskuuta käsittelemästä tapausta, jossa tutkija Stephen Thaler haki tekijänoikeutta tekoälyjärjestelmänsä luomalle taideteokselle. Päätös sulkee viimeisen muutoksenhakutien ja vahvistaa kaikkien alempien oikeusasteiden linjauksen: tekijänoikeus edellyttää ihmistekijää.

Ratkaisu tulee ajankohtana, jolloin tekoälyllä tuotettu sisältö tulvii joka alalle. Kuvia, musiikkia, tekstiä ja koodia syntyy koneellisesti enemmän kuin koskaan, ja kysymys siitä, kuka omistaa tämän kaiken, on muuttunut akateemisesta pohdinnasta käytännön liiketoimintakysymykseksi. Nyt korkein oikeus on antanut vastauksen, jota ei voi enää valittaa ylemmäs.

Taideteos ilman omistajaa

Kiistan kohteena on teos nimeltä "A Recent Entrance to Paradise", jonka Thalerin kehittämä DABUS-tekoälyjärjestelmä loi itsenäisesti. Teoksessa junarata häviää tunneliin vehreän maiseman keskellä – Thaler on itse kuvannut sitä "simuloiduksi lähikuolemankokemukseksi". Hän merkitsi tekijänoikeushakemukseen tekijäksi nimenomaan tekoälyn ja pyrki saamaan oikeudet itselleen työsuhdeperusteella, ikään kuin tekoäly olisi hänen työntekijänsä.

Jokainen oikeusaste päätyi samaan lopputulokseen. Washingtonin liittovaltion tuomari totesi ihmistekijyyden olevan tekijänoikeuden "peruskallio", joka läpäisee yli vuosisadan amerikkalaista oikeuskäytäntöä. Hallitus argumentoi, että tekijänoikeuslain kieli viittaa yksiselitteisesti ihmiseen. Korkeimman oikeuden kieltäytyminen tarkoittaa, että mahdollinen muutos vaatisi kongressin lainsäädäntötoimen – pelkkä oikeustie ei enää riitä.

Thaler on ajanut samaa asiaa myös patenttipuolella. Hän haki DABUS:lle keksijän asemaa useissa maissa, mutta Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkivirasto sekä liittovaltion vetoomustuomioistuin hylkäsivät hakemukset samoin perustein. Viesti on yhdenmukainen kaikilla immateriaalioikeuden aloilla: tekoäly on työkalu, ei tekijä eikä keksijä.

Kuvat, musiikki ja koodi ilman suojaa

Päätöksen vaikutukset ulottuvat paljon yksittäistä taideteosta pidemmälle. Kuvittaja ei voi suojata Midjourney:llä tai DALL-E:llä luomiaan kuvia tekijänoikeudella. Muusikko, joka generoi kappaleen Suno AI:lla, ei saa sille yksinoikeutta. Ohjelmoija, joka antaa GitHub Copilotin kirjoittaa funktion, joutuu pohtimaan, onko koodilla ylipäätään tekijää.

Ratkaiseva raja kulkee ihmisen luovan panoksen kohdalla. Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto on hahmotellut tätä rajaa käytännössä jo aiemmin. Sarjakuva "Zarya of the Dawn" sai osittaisen suojan: ihmisen kirjoittama teksti ja suunnittelema asettelu suojattiin, mutta Midjourney:llä luodut kuvat jäivät tekijänoikeuden ulkopuolelle. Pelkkä kehotteen kirjoittaminen ei siis riitä tekijyyden syntymiseen.

Yrityksille tämä tarkoittaa konkreettista riskiä. Jos yritys tuottaa markkinointimateriaalia tai sisältöä pelkästään tekoälyllä, kilpailija voi vapaasti kopioida kaiken. Tekoälyllä tuotettu sisältö on käytännössä julkista omaisuutta, ellei ihmisen luova panos ole riittävän merkittävä ja dokumentoitu.

Suomen laki ja EU samalla linjalla

Yhdysvaltain päätös heijastaa laajempaa kansainvälistä kehityssuuntaa. Suomen tekijänoikeuslain 1 § toteaa suoraviivaisesti, että tekijänoikeus syntyy sille, joka on luonut teoksen. Lain sanamuoto viittaa luonnolliseen henkilöön, eikä laissa ole erillisiä säännöksiä tekoälyn tuottamille sisällöille. Pelkkä tekoälyn käynnistäminen tai tuotetun sisällön omistaminen ei tee kenestäkään tekijää – tarvitaan aidosti luovia ratkaisuja, joita ilman teosta ei olisi syntynyt.

EU:n tekoälyasetus tuo oman lisänsä kokonaisuuteen. Asetus tulee täysimääräisesti sovellettavaksi elokuussa 2026, ja se asettaa muun muassa läpinäkyvyysvaatimuksia tekoälymallien kehittäjille. Yleiskäyttöisten mallien tarjoajien on noudatettava tekijänoikeussääntöjä koulutusdatan osalta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että malleja ei saa kouluttaa tekijänoikeussuojatulla materiaalilla ilman lupaa. EU ei kuitenkaan ole toistaiseksi ottanut kantaa siihen, voiko tekoäly olla tekijä, vaan keskittyy siihen, miten malleja koulutetaan ja miten tekoälyllä tuotettu sisältö merkitään.

Seuraava rajankäynti

Thalerin asianajajat varoittivat, että päätös voi "peruuttamattomasti ja kielteisesti vaikuttaa tekoälyn kehitykseen ja käyttöön luovalla alalla". Toisesta näkökulmasta katsottuna päätös suojelee nimenomaan ihmistekijöitä: se estää yrityksiä kaappaamasta tekijänoikeuksia teoksille, jotka syntyvät koneen sisällä ilman inhimillistä luovuutta.

Peruslinja on nyt selvä, mutta seuraava kiistanaihe odottaa kulman takana. Missä kulkee riittävän luovan ihmispanoksen raja? Onko sadan sanan kehotus Midjourney:lle luova teko vai pelkkä tilaus? Entä tuhannen rivin koodipohja, jonka GitHub Copilot täydentää yksittäisillä funktioilla? Näihin kysymyksiin oikeusjärjestelmä joutuu vastaamaan seuraavaksi, ja vastaukset ratkaisevat sen, kenellä on oikeus hyötyä tekoälyn luovasta voimasta.