Rikoslaboratorio ajaa dna-näytteen laitteen läpi, ja laite tuottaa tiedoston. Se tiedosto on kaikki, mitä analyytikko katsoo, mitä tilasto-ohjelmisto laskee ja mitä lopulta esitellään oikeussalissa. Alkuperäinen näyte on pakastimessa, mutta tuomio perustuu tiedostoon.
Kolme tutkijaa osoitti, että tiedostoa voi muokata jälkiä jättämättä. Wall Street Journal kertoi elokuun alussa työstä, jossa Nathan Adams ohiolaisesta Forensic Bioinformatic Services -yrityksestä, Kevin Dyer ja New Havenin yliopiston oikeustieteellisen rikostekniikan tutkija Laura Gaydosh Combs kirjoittivat koodin, joka muuttaa Applied Biosystemsin henkilötunnistuslaitteiden tuottamia .fsa- ja .hid-tiedostoja. Koodin kirjoittamiseen käytettiin tavanomaisia, kenen tahansa saatavilla olevia tekoälytyökaluja.
Tutkijat eivät julkaisseet löydöstä suoraan julkisuuteen, vaan ilmoittivat siitä Yhdysvaltain kyberturvallisuusviranomaiselle CISA:lle. Laitevalmistaja Thermo Fisher julkaisi asiasta tuoteturvallisuustiedotteen ja on ilmoittanut lisäävänsä tiedostoihin digitaalisia allekirjoituksia ja eheystarkistuksia.
Mitä tiedostossa oikeastaan on
Laite ei tulosta valmista henkilöllisyyttä. Se tuottaa mittaussarjan: fluoresenssipiikkejä, jotka kertovat kuinka monta toistojaksoa kussakin tutkitussa dna-kohdassa on. Näiden piikkien yhdistelmä on se, mitä kutsutaan dna-profiiliksi.
Jos piikkejä siirtää, poistaa tai lisää, profiili muuttuu toisen ihmisen profiiliksi. Käytännön seuraus on suora: syytön voidaan asettaa rikospaikalle tai syyllisen jäljet poistaa sieltä. Laboratorio ei näe eroa, koska laboratorio katsoo juuri sitä tiedostoa, jota on muutettu.
Tekoälyn osuus ei ole tässä dramaattinen mutta se on olennainen. Aiemmin vastaava kikka olisi vaatinut ihmisen, joka tuntee suljetun tiedostomuodon rakenteen perinpohjaisesti. Nyt kynnys on toinen.
Mitä todistettiin ja mitä ei
Todistettiin: dna-laitteiden tuottamia raakatiedostoja voi muokata teknisesti, eikä muutoksesta jää tiedostoon helposti havaittavaa jälkeä.
Ei todistettu: että näin olisi tehty yhdessäkään oikeassa rikostapauksessa. Julkisuudessa ei ole esitetty yhtäkään tunnistettua peukalointitapausta. Muokkaus edellyttää pääsyä laboratorion järjestelmiin tai tiedostoihin, eli laboratorion omien kontrollien ohittamista. Kyse on osoituksesta, että se on mahdollista.
“Tiedostotyyppejä .fsa ja .hid on mahdollista muokata lähes havaitsemattomasti, jos laboratorion kontrollit ohitetaan.”
Kysymys, jota puolustus ei ole ennen esittänyt
Dna-näyttö on ollut oikeussalin lähin vastine varmuudelle. Sen ympärille rakennettu todistelu nojaa oletukseen, että laitteen tuottama tiedosto on sama tiedosto, joka päätyy asiantuntijalausuntoon ja arkistoon.
Nyt puolustusasianajaja voi kysyä, mistä sen tietää. Kunnollinen vastaus ei ole laboratorion akkreditointi vaan tiiviste, allekirjoitus tai lokimerkintä, joka on laskettu silloin kun tiedosto syntyi. Monissa laboratorioissa niitä ei ole kerätty, koska raakadataa ei ole pidetty muokattavana.
Tästä syntyy arkiston ongelma. Jos tiivistettä ei laskettu vuonna 2004, sitä ei voi laskea takautuvasti niin että se todistaisi mitään. Se ei tarkoita, että vanhat tuomiot kaatuisivat, eikä yhdenkään tuomion tiedetä perustuvan muunneltuun tiedostoon. Se tarkoittaa, että eheyttä ei enää voi todistaa, vaan siihen voi vain luottaa.
Tavallisen ihmisen kannalta tämä on harvinaisen konkreettinen asia. Jos joutuu joskus rikostutkinnan kohteeksi tai asianomistajaksi, oma asema riippuu siitä, että näyte ja siitä tehty tiedosto vastaavat toisiaan. Sama koskee toiseen suuntaan: uhrin oikeus siihen, että tekijä tunnistetaan, nojaa samaan tiedostoon.
Sanasto
Tiiviste (hash)
Tiedostosta laskettu lyhyt tunnusluku, joka muuttuu heti jos tiedostoon kajotaan. Vertaamalla myöhemmin laskettua tiivistettä alkuperäiseen näkee, onko tiedostoa muutettu.
Digitaalinen allekirjoitus
Salaustekniikka, jolla tiedostoon liitetään todiste sen alkuperästä ja muuttumattomuudesta. Jos tiedostoa muokataan jälkikäteen, allekirjoituksen tarkistus epäonnistuu.
Kapillaarielektroforeesi
Laboratoriomenetelmä, jossa dna-palaset erotellaan koon mukaan ohuessa putkessa ja luetaan fluoresoivan värin avulla. Se on rikosteknisen dna-tunnistuksen vakiomenetelmä.
Suomessa on yksi laboratorio
Suomen rikostekninen dna-analytiikka on keskitetty yhteen paikkaan, keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon Vantaan Jokiniemessä. Laboratorio on FINAS-akkreditoitu ja noudattaa ISO/IEC 17025 -standardia. Akkreditointi varmistaa menetelmien pätevyyden ja jäljitettävyyden, mutta sitä ei ole suunniteltu vastaamaan siihen, että digitaalista mittaustulosta muokataan tarkoituksella.
Kapillaarielektroforeesilaitteet, joita tutkimus koskee, ovat alan tosiasiallinen standardi myös Euroopassa, joten kysymys tiedostojen eheydestä koskee todennäköisesti Suomeakin. Suomalaisviranomaiset eivät ole toistaiseksi kommentoineet asiaa julkisuudessa.
Keskittäminen on tehokasta, mutta se poistaa yhden tarkistuksen: vertailua toiseen kotimaiseen laboratorioon ei ole tarjolla. KRP:n ylläpitämä dna-rekisteri on samalla kasvanut arvioita nopeammin. Rekisteriä perustettaessa arvioitiin, että siihen kertyisi enimmillään 20 000 ihmisen tiedot. Sadastuhannes henkilötunniste tallennettiin jo vuosia sitten.
Korjaus itsessään on tylsä ja tekninen. Tiedostoon lasketaan tiiviste ja allekirjoitus heti sen syntyhetkellä, ja allekirjoitus tarkistetaan ennen kuin tiedostoa analysoidaan. Thermo Fisher on ilmoittanut tuovansa tämän päivityksiinsä, ja uusien näytteiden osalta asia on sillä selvä.
Vaikeampi kysymys koskee kaikkea sitä, mikä on jo arkistossa. Kenen pitää päättää, mitä tehdään tiedostoille, jotka tallennettiin ennen kuin kukaan ajatteli tätä. Se ei ole laitevalmistajan ratkaistavissa, vaan oikeusministeriöiden ja syyttäjänvirastojen. Toistaiseksi kukaan ei ole ilmoittanut aikovansa käydä niitä läpi.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
