Mythos löysi tuhansia 0-day-aukkoja jokaisesta isosta käyttöjärjestelmästä

Anthropic julkisti 7. huhtikuuta uuden Claude Mythos Preview -mallin ja sen ympärille rakennetun Project Glasswing -ohjelman. Muutamassa viikossa malli on löytänyt tuhansia ennestään tuntemattomia, kriittisiksi luokiteltuja haavoittuvuuksia jokaisesta isosta käyttöjärjestelmästä, jokaisesta isosta selaimesta ja merkittävästä joukosta muuta perusinfrastruktuuria. Iso-Britannian AI Security Institute (AISI) on omassa arviossaan luokitellut mallin kybervalmiudet aiempia rajamalleja selvästi vahvemmiksi.

Mitä Mythos käytännössä löysi

Anthropicin omien dokumenttien mukaan Mythos paikansi muun muassa 27 vuotta vanhan OpenBSD-aukon, 16 vuotta vanhan virheen FFmpeg-mediakirjastossa ja 17-vuotiaan etäkomennusajon FreeBSD:n NFS-toteutuksessa (CVE-2026-4747). Yksi malli ketjutti neljä erillistä virhettä selaimen renderöijän ja käyttöjärjestelmän hiekkalaatikon läpäisevään hyökkäykseen. CyberGym-testissä mallin onnistumisprosentti oli 83,1, kun Claude Opus 4.6 jäi 66,6 prosenttiin.

AISI testasi mallia myös 32-vaiheisella yritysverkon hyökkäyssimulaatiolla nimeltä The Last Ones. Ihmisasiantuntijalta kokonaisuus vaatii arviolta 20 tuntia. Mythos suoritti sen alusta loppuun kolmessa kymmenestä yrityksestä ja eteni keskimäärin 22 vaiheeseen, kun Opus 4.6 pysähtyi 16:een. Asiantuntijatason CTF-tehtävissä Mythos onnistui 73 prosentissa, mikä oli AISI:n mittauksissa ensimmäinen tämän tasoinen tulos.

Glasswing rakentaa uutta CVE-prosessia

Project Glasswingin perustajakumppaneita on 12: Amazon Web Services, Anthropic, Apple, Broadcom, Cisco, CrowdStrike, Google, JPMorgan Chase, Linux Foundation, Microsoft, NVIDIA ja Palo Alto Networks. Heidän lisäkseen yli 40 kriittistä ohjelmistoinfrastruktuuria ylläpitävää organisaatiota saa rajatun pääsyn malliin pelkästään puolustuskäyttöön. Anthropic kohdentaa ohjelmaan 100 miljoonaa dollaria käyttökrediittejä ja 4 miljoonan dollarin lahjoituksen avoimen lähdekoodin turvallisuusjärjestöille. Niistä 2,5 miljoonaa menee Linux Foundationin Alpha-Omega-hankkeelle ja 1,5 miljoonaa Apache Software Foundationille.

Käytännön CVE-prosessiin Glasswing tuo merkittävän muutoksen. Löydökset kulkevat vakiintuneiden koordinoidun julkistuksen kanavien kautta, mutta Anthropic julkaisee 90 päivän kuluessa avaamisesta julkisen raportin paikatuista aukoista. Tunnistamattomista haavoittuvuuksista jaetaan kryptografiset tiivisteet, jotta kukaan ei voi jälkikäteen kiistää löydön ajankohtaa. Tämä venyttää perinteistä responsible disclosure -ajattelua: kun yksi malli löytää viikossa enemmän aukkoja kuin asiantuntijatiimi vuodessa, jonomalli ei enää toimi vakiintuneella aikataululla.

Suomalaisille toimijoille uusi työkalu ja iso kysymys

Suomalaisia organisaatioita ei ole julkaistulla 40 nimen lisäpääsylistalla, mutta vaikutus näkyy täällä nopeasti. WithSecure (entinen F-Secure) myy Elements Vulnerability Management -palvelua, jonka skannerit ovat tähän asti perustuneet pääosin sääntöpohjaisiin tunnisteisiin. Jos Mythosin kaltainen malli kykenee löytämään 27 vuotta vanhoja ohjelmointivirheitä avoimen lähdekoodin kirjastoista, kotimaisten kyberyhtiöiden on uudelleenarvioitava, mitä asiakas saa skannauspalvelustaan ja mitä siltä jää näkemättä.

Aalto-yliopiston Cybersecurity-tutkimusryhmä on viime vuosina keskittynyt muun muassa muistinkäsittelyn turvallisuuteen ja kriittisten järjestelmien analysointiin. Juuri näillä alueilla Mythos on osoittautunut vahvimmaksi: monet sen löytämistä aukoista ovat klassisia muistinhallintavirheitä, jotka ovat välttäneet automaattiset analyysityökalut vuosikymmeniä. Lähetin tätä juttua varten kommenttipyynnöt sekä WithSecuren tutkimusyksikölle että Aallon ryhmälle. Vastauksia odotellessa kysymys on se, kannattaako Suomen ajaa Glasswing-tyyppistä yhteistyötä myös kotimaisten kriittisen infrastruktuurin toimijoiden, kuten Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen, kautta.

Tavalliselle käyttäjälle muutos näkyy ensin selainten ja käyttöjärjestelmien päivityksissä. Seuraavien kuukausien aikana Apple, Google ja Microsoft julkaisevat aiempaa enemmän pieneltä kuulostavia mutta sisällöltään isoja korjauspaketteja. Suomalaiset yritykset, joilla on vanhoja Linux- tai BSD-pohjaisia palvelimia hoitamassa esimerkiksi tehdasautomaatiota, joutuvat nyt arvioimaan, mitkä järjestelmät kestävät päivämäärän, jona uudet löydökset astuvat julkisuuteen.

Schneier on Security -blogissa Bruce Schneier kuvaa Glasswingin asetelmaa epätasapainoisena: nyt 12 yritystä ja noin 40 kumppania saa pääsyn työkaluun, joka muuttaisi ohjelmistoturvan tasapainon, mutta jonka väärinkäyttöä ei voida sulkea pois sittenkään, kun mallin painot vuotaisivat. Tämä on Glasswingin ydinvalinta ja samalla sen suurin riski. Suomalaisten viranomaisten kannattaa miettiä jo nyt, missä järjestyksessä kotimaiset kriittiset järjestelmät käydään tällaisella mallilla läpi, ennen kuin sama kyky on jossain muodossa hyökkääjien hallussa.