Tekoäly säästää suomalaiselta 5,5 tuntia kuussa

Suomalaisyritykset tekevät tekoälyllä liian varmoja asioita. Näin arvioi Nitro AIM:n tekoälyjohtaja Jukka Niittymaa Tiville antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa teknologiasta ei irtoa täyttä hyötyä, jos jokaisen kokeilun pitää onnistua. Epäonnistuminen kuuluu hintaan.

Ajatus on tuttu tuotekehityksestä, mutta tekoälyhankkeissa se törmää suomalaiseen varovaisuuteen. Kun investointi pitää perustella etukäteen ja tulos raportoida vuosineljänneksittäin, kokeiluksi valikoituu tyypillisesti se, jonka lopputulos tiedetään jo ennalta. Silloin projekti kyllä onnistuu, mutta se ei opeta mitään uutta.

Niittymaan puheenvuoro osuu hetkeen, jossa tekoälyn käyttöönotosta on Suomessa siirrytty puhumaan tuloksista. Ja tulokset ovat toistaiseksi vaatimattomia.

Viisi ja puoli tuntia kuukaudessa

Tuoreen suomalaisdatan mukaan tekoäly säästää suomalaisilta keskimäärin 5,5 tuntia kuukaudessa. Luku kuulostaa ensin kohtuulliselta, mutta kun sen jakaa työpäiville, jäljelle jää noin 15 minuuttia päivässä. Se on suunnilleen yksi tiivistetty sähköpostiketju ja yksi kokousmuistio.

Juuri tämä on Niittymaan argumentin kova ydin. Viisi ja puoli tuntia ei ole merkki siitä, että teknologia olisi heikkoa. Se on merkki siitä, mihin sitä on uskallettu päästää: tekstin tiivistämiseen, käännöksiin, luonnoksiin. Kaikki näistä ovat tehtäviä, joissa virheen hinta on lähellä nollaa ja joissa onnistuminen on käytännössä taattu.

Sama kuvio näkyy myös kansainvälisessä datassa. Googlen laajassa selvityksessä tekoäly oli levinnyt jo 68 prosenttiin ammateista, mutta vastasi vain noin viidenneksestä työtehtävistä, kuten AI Suomi aiemmin kertoi. Leveys on saavutettu, syvyys ei.

Varovaisuudellakin on hintansa

Riskinoton vaatiminen on helppoa haastattelussa ja vaikeaa johtoryhmässä. Suomalaisessa yrityskulttuurissa kaatunut hanke muistetaan pitkään, ja hankevastaava tietää sen. Siksi tekoälykokeiluista tehdään mieluummin pieniä ja mitattavia kuin kunnianhimoisia.

Niittymaan mukaan tämä on väärä tapa laskea. Kokeilu, joka epäonnistuu kolmessa kuukaudessa, maksaa kolmen kuukauden työn. Kokeilu, jota ei koskaan tehdä, maksaa sen, mitä kilpailija oppii samassa ajassa. Jälkimmäinen ei näy missään raportissa, joten sitä ei myöskään käsitellä kuluna.

Käytännössä ero näkyy siinä, kuka kokeilun omistaa. Jos vastuu on yksittäisellä osastolla, tuloksena on työkalu. Jos vastuu on liiketoimintajohdossa, tuloksena voi olla uusi tapa tehdä työtä. Ensimmäinen tuottaa niitä 5,5 tuntia, jälkimmäinen jotain muuta.

Kaasua Suomessa, jarrua maailmalla

Kehotus ottaa enemmän riskiä kuulostaa erikoiselta juuri nyt. Samaan aikaan tekoälyalan omat työntekijät ovat julkisesti vaatineet kehitykselle jarrua ja varoittaneet siitä, että mallien kykyjä kasvatetaan nopeammin kuin niiden turvallisuutta ymmärretään.

Ristiriita on kuitenkin näennäinen. Vaatimus jarrusta koskee sitä, kuinka nopeasti uusia malleja rakennetaan ja päästetään maailmalle. Niittymaan riskinotto koskee sitä, kuinka rohkeasti valmiita malleja otetaan käyttöön suomalaisessa yrityksessä. Nämä ovat eri riskejä, ja ne osuvat eri osapuoliin.

Tavallisen palkansaajan kannalta ero on tärkeä. Jos suomalaiset yritykset jäävät varovaisiin kokeiluihin, tekoäly ei vie työpaikkoja, mutta ei myöskään helpota työtä juuri lainkaan. Se jää lisäkerrokseksi olemassa olevan päälle: uusi ohjelmisto, uusi kirjautuminen, viisitoista säästettyä minuuttia. Isot muutokset tehdään silloin muualla, ja Suomeen ne saapuvat valmiina tuotteina.

Yksi asia jää Niittymaan puheenvuorosta auki. Riskinotto edellyttää, että epäonnistumisesta opitaan, ja oppiminen edellyttää, että epäonnistumisista puhutaan ääneen. Suomalaisyritykset kertovat mielellään tekoälypilotistaan tiedotteessa, mutta harva kertoo, miksi pilotti hiljeni puoli vuotta myöhemmin.

Niin kauan kuin kaatuneet hankkeet katoavat äänettömästi, jokainen yritys maksaa saman oppirahan erikseen. Se on kalliimpaa kuin yksikään epäonnistunut kokeilu.