Datakeskus lämmittää Espoota – miksei Muhosta?

Aalto-yliopiston professori Jukka Manner kuvasi datakeskusta Ylelle lyhyesti: "Se on kuin valtava jääkaappi." Vertaus osuu. Palvelimet muuttavat lähes kaiken kuluttamansa sähkön lämmöksi, ja se lämpö pitää kuljettaa koko ajan pois. Mutta minne?

Suomeen suunnitellaan noin 145 datakeskusta, kuten AI Suomi on aiemmin kertonut. Kunnat ja yhtiöt nostavat hukkalämmön usein esiin hankkeiden valttina. Todellisuus on kirjavampi. Osa lämmöstä lämmittää jo koteja, mutta suuri osa johdetaan yhä ulos käyttämättä.

Miten datakeskuksen hukkalämpö päätyy patteriin

Palvelinsaleista poistuva lämpö on haaleaa. Jäähdytysveden tai -ilman lämpötila on tyypillisesti muutamia kymmeniä asteita, kun taas kaukolämpöverkkoon syötettävän veden pitää olla selvästi kuumempaa, kovilla pakkasilla reilusti yli 60-asteista.

Väliin tarvitaan lämpöpumppu. Se toimii samalla periaatteella kuin kodin maalämpöpumppu, mutta teollisessa mittakaavassa: pumppu ottaa talteen datakeskuksen jäähdytyskierron lämmön ja nostaa sen lämpötilaa sähkön avulla. Kuuma vesi kulkee putkea pitkin kaukolämpöverkkoon ja sieltä kerrostalojen lämmönjakohuoneisiin.

Lämpöpumppu kuluttaa itsekin sähköä, mutta se tuottaa lämpöä moninkertaisesti käyttämäänsä sähköön nähden. Yhtälö kannattaa, kun verkko on lähellä ja lämmölle on ostaja.

Tässä on monen hankkeen pullonkaula. Manner on huomauttanut, että hukkalämpöä on vaikea hyödyntää, koska se on matalalämpöistä ja keskukset sijaitsevat usein kaukana käyttäjistä. Haaleaa vettä ei kannata pumpata kymmeniä kilometrejä. Kesällä lämmölle on vähän käyttöä, vaikka palvelimet käyvät täysillä.

Missä se jo toimii

Pääkaupunkiseudulla tunnetuin esimerkki on Microsoftin ja Fortumin yhteistyö. Microsoftin Espoon datakeskuksen lämpöä ohjataan kaupungin kaukolämpöverkkoon. Espoo on tähän otollinen paikka, koska verkko on laaja ja lämmön käyttäjiä on paljon lähellä.

Mäntsälässä datakeskuksen lämpö lämmittää jo koteja. Esimerkki osoittaa, ettei hukkalämmön hyödyntäminen vaadi suurkaupunkia, kunhan konesali kytketään paikalliseen verkkoon.

Haminassa Google kertoo ensimmäisestä hankkeestaan, jossa lämpö otetaan talteen erillisessä laitoksessa datakeskuksen ulkopuolella. Kumppanina on paikallinen Haminan Energia. Googlen oman sivun mukaan hankkeen odotetaan kattavan arviolta 80 prosenttia tarpeesta. Sivu ei kerro, mihin tarpeeseen luku viittaa, eikä Haminan Energian verkkosivuilla ole hankkeesta tietoa.

Miksi Muhos ja Kajaani ovat yhä kysymysmerkki

Googlen tytäryhtiö Tuike Finland rakentaa datakeskuksia Muhokselle ja Kajaaniin. Työmaat ovat tauolla ympäristövaikutusten arvioinnin vuoksi, kuten AI Suomi kertoi.

Hukkalämmön kohtalosta ei ole kerrottu sitovaa suunnitelmaa. AI Suomen läpikäymistä julkisista lähteistä ei löytynyt lämmön myyntisopimusta paikallisen energiayhtiön kanssa kummallakaan paikkakunnalla. Google ja Tuike Finland eivät kommentoineet hankkeita aiemmassa jutussamme.

Ydinongelma on mittakaava. Suuri datakeskus tuottaa lämpöä tasaisesti ympäri vuoden, mutta Muhoksen kaltaisen pienen kunnan lämmöntarve on murto-osa siitä, mitä Espoon verkko nielee. Kajaanissa kaukolämpöverkko on suurempi. Silloinkin lämmön pitää ensin päästä työmaalta verkkoon asti, ja siirtoputki on oma investointinsa.

Lämpöä voi käyttää muuallakin kuin kodeissa, esimerkiksi kasvihuoneissa, kalankasvatuksessa tai teollisuuden prosesseissa. Sellainen vaatii kuitenkin yrityksen, joka sitoutuu ostamaan lämpöä vuosiksi. AI Suomen löytämissä lähteissä tällaisia suunnitelmia ei mainita Googlen Pohjois-Suomen hankkeiden yhteydessä.

Mitä se merkitsee lämpölaskulle

Tavalliselle kaukolämpöasiakkaalle kytkös voi tuntua etäiseltä. Se näkyy silti lopulta laskussa ja päästöissä. Kun energiayhtiö saa lämpöä datakeskukselta, sen ei tarvitse polttaa yhtä paljon biomassaa tai maakaasua. Lämpöpumppujen sähkö taas maksaa, joten hyöty riippuu siitä, mihin suuntaan sähkön hinta kehittyy.

Kunnille asia on myös neuvottelukysymys. Hukkalämmöstä kannattaa sopia jo kaavoitusvaiheessa, koska putkien vetäminen valmiiseen konesaliin jälkikäteen on kalliimpaa ja epävarmempaa. Kokonaiskuvan Suomen datakeskushankkeista löydät AI Suomen datakeskusoppaasta.

Tekniikka ei ole hukkalämmön suurin kysymys. Lämpöpumput ovat tuttuja, ja Espoo näyttää, että ketju toimii. Ratkaisevaa on, rakennetaanko datakeskuksia sinne, missä lämmölle on käyttäjiä, vai sinne, missä on tilaa ja halpaa sähköä. Muhos ja Kajaani kuuluvat jälkimmäiseen joukkoon, ja niiden ratkaisu kertoo, kuinka tosissaan hukkalämpölupauksiin kannattaa jatkossa suhtautua.