Sähkön lisäksi tarvitaan kuitua
Kun Suomessa puhutaan datakeskuksista, keskustelu kääntyy lähes aina sähköön. Lounean Petri Syväjärvi nostaa Tivin haastattelussa esiin toisen pullonkaulan, tietoliikenteen. Hänen mukaansa Suomen tietoliikenneinfrastruktuuri tarvitsee lisää kapasiteettia, jotta se pystyy vastaamaan datakeskusten tarpeisiin.
Tivi muotoilee johtopäätöksen suoraan: ”Suomen nykyiset valokuituyhteydet eivät sellaisinaan riitä datakeskusten tarpeisiin.” Lehden mukaan uusien yhteysreittien rakentaminen voisi kuitenkin hyödyttää yrityksiä, operaattoreita ja julkishallintoa sekä parantaa Suomen digitaalisen infrastruktuurin resilienssiä.
Lounea ei ole asiassa puolueeton. Yhtiö myy operaattoreille valtakunnallisia datakeskusyhteyksiä ja kertoo sijoittaneensa valokuituverkkoihin yli 160 miljoonaa euroa. Lisäkapasiteetin tarve on siis myös sen oma liiketoimintamahdollisuus.
Miksi nykyinen verkko ei riitä
Kotitalouden kuituliittymällä ja konesalin yhteydellä on vähän yhteistä. Datakeskus siirtää jatkuvasti valtavia datamääriä asiakkaidensa, muiden konesalien ja kansainvälisten runkoverkkojen välillä. Viive Keski-Eurooppaan ratkaisee, kelpaako sijainti esimerkiksi pilvipalveluille.
Tärkeintä on silti varmuus. Suuri asiakas vaatii yleensä useita fyysisesti erillisiä reittejä, jotta yksi katkos ei pysäytä palvelua. Lounea markkinoi yhteyksiään juuri tällä lupauksella: ne voidaan toteuttaa ”redundanttisina ja eriytetyillä reiteillä eri suunnista”. Jos kaksi kuitua kulkee samassa ojassa, yksi kaivinkone katkaisee molemmat.
Suomen runkoverkko on rakennettu kaupunkien ja kuluttajaliikenteen ehdoilla. Uusia konesaleja taas suunnitellaan sinne, missä on tilaa ja sähköverkon liityntä. Näiden paikkojen kautta ei välttämättä kulje useaa toisistaan riippumatonta kuitureittiä.
Ulkomaan yhteydet ovat oma ongelmansa. Suomesta lähtee ulos vain rajallinen määrä merikaapeleita, ja niiden haavoittuvuus nähtiin vuonna 2024, kun Helsingin ja Rostockin välinen C-Lion1-kaapeli vaurioitui ensin marraskuussa ja uudelleen joulukuussa. Konesalin asiakkaalle jokainen lisäreitti maasta ulos pienentää riskiä.
Kuka hyötyy uusista reiteistä
Operaattorille konesali on ankkuriasiakas. Kun suuri ja pitkäaikainen ostaja maksaa merkittävän osan reitistä, sama kaapeli voidaan mitoittaa niin, että siihen jää kapasiteettia myytäväksi muillekin. Ilman ankkuriasiakasta moni reitti ei olisi markkinaehtoisesti kannattava.
Yrityksille hyöty näkyy reitin varrella. Teollisuuslaitos, logistiikkakeskus tai ohjelmistotalo voi saada nopeamman ja varmemman yhteyden kuin nykyisestä verkosta. Tavallinen ihminen huomaa eron lähinnä siinä, mitä ei tapahdu: verkkopankki, Kanta-palvelut ja kaupan kassajärjestelmät pysyvät pystyssä, vaikka jossain katkeaa kaapeli.
Julkishallinnolle kysymys on huoltovarmuudesta. Viranomaisten järjestelmät ja kriittiset palvelut kulkevat pitkälti samoissa kaupallisissa verkoissa. Mitä useampi riippumaton reitti maassa on, sitä vaikeampi koko järjestelmää on kaataa yhdellä vauriolla.
