Ghost GDP – talous kasvaa, palkat eivät

Aave-BKT ja kitkan kuolema

Helmikuun lopussa sijoituskirjoittaja James Van Geelen julkaisi Citrini Researchin kautta raportin, joka keräsi X:ssä yli 20 miljoonaa katselukertaa ja laukaisi laajan myyntiaallon. IBM:n osake putosi 13 prosenttia yhden päivän aikana, mikä oli yhtiön pahin pudotus 25 vuoteen. Raportti on nimeltään The 2028 Global Intelligence Crisis, ja se on kirjoitettu fiktiivisesti vuoden 2028 kesältä käsin – ikään kuin jälkikäteen analysoituna talouskriisinä.

Raportin ydinväite tiivistyy kahteen sanaan: Ghost GDP. Käsite tarkoittaa talouskasvua, joka näkyy BKT-tilastoissa mutta ei kierrä oikean talouden kautta kuluttajille. Kun yksi GPU-klusteri korvaa tuhansia asiantuntijatyöntekijöitä, tuottavuus nousee tilastoissa. Koneet eivät kuitenkaan käy ravintoloissa eivätkä osta asuntoja.

Van Geelenin skenaariossa tekoäly synnyttää itseään ruokkivan negatiivisen kierteen. Yritykset leikkaavat henkilöstöä tehostaakseen toimintaansa. Irtisanotut asiantuntijat vähentävät kulutustaan. Kysynnän lasku pakottaa yritykset tehostamaan lisää – tekoälyllä. Raportissa tätä kuvataan negatiiviseksi takaisinkytkennäksi ilman luonnollista jarrua.

Provosoiva ennuste

Citrinin ennusteen mukaan S&P 500 -indeksi putoaa vuoden 2028 puoliväliin mennessä 38 prosenttia huipuistaan, työttömyys nousee 10,2 prosenttiin ja Yhdysvaltain 13 biljoonan dollarin asuntolainamarkkina halkeilee. Iskun ytimessä ovat toimistotyöntekijät, jotka muodostavat puolet maan työvoimasta ja vastaavat 75 prosentista harkinnanvaraisesta kulutuksesta.

Van Geelen kutsuu ilmiötä kitkan kuolemaksi. Suuri osa palvelutaloudesta perustuu hänen mukaansa tiedon epäsymmetriaan ja totuttuihin välikäsiin: vakuutusuusinnat, matkatoimistot, verosuunnittelu, luottokorttien välityspalkkiot. Kun tekoälyagentit optimoivat hintoja ja palveluja kuluttajan puolesta, nämä välikädet menettävät merkityksensä.

Citadel löi luvuilla takaisin

Kaksi päivää myöhemmin Ken Griffinin johtama Citadel Securities julkaisi vastineensa. Frank Flightin kirjoittama analyysi käy Citrinin väitteet läpi kohta kohdalta ja on sävyltään tyly.

Citadelin keskeisin argumentti: Citrinin skenaario sivuuttaa taloustieteen perusmekanismit. Tuottavuussokit ovat positiivisia tarjontasokkeja, jotka laskevat rajakustannuksia, laajentavat tuotantoa ja kasvattavat reaalituloja. Citrinin malli edellyttäisi palkkatulojen romahdusta yhdistettynä pääomainvestointien täydelliseen pysähtymiseen – yhdistelmää, jolle ei löydy historiallista esimerkkiä.

Konkreettisin vasta-argumentti koskee työmarkkinoita. Indeed-työpaikkadatan mukaan ohjelmistokehittäjien kysyntä nousi alkuvuonna 2026 peräti 11 prosenttia edellisvuodesta. St. Louisin keskuspankin väestötutkimus puolestaan osoitti, ettei generatiivisen tekoälyn käyttö työpaikoilla ole toistaiseksi johtanut näkyvään työpaikkojen syrjäytymiseen.

Citadel vetosi myös John Maynard Keynesin vuoden 1930 ennusteeseen viidentoista tunnin työviikosta. Keynes ymmärsi tuottavuuden kasvun mutta aliarvioi ihmisten kykyä keksiä uusia tarpeita. Citadelin mukaan Citrini tekee saman virheen: tekoäly muuttaa kysynnän rakennetta ja synnyttää kokonaan uusia toimialoja, kuten internet aikanaan.

Engelsin tauko ja Suomen todellisuus

Kiistassa piilee historiallinen jännite, jota taloushistorioitsija Robert Allen kutsuu Engelsin tauoksi. Termi viittaa Britannian teollistumisen alkuvuosikymmeniin 1790–1840, jolloin BKT henkeä kohden kasvoi 46 prosenttia mutta työväen reaalipalkat vain 12 prosenttia. Tuottavuus nousi, mutta hyödyt valuivat pääomanomistajille. Bank of America Instituten tuoreet tiedot viittaavat siihen, että vastaava dynamiikka on käynnissä nyt: yritysten voitot kasvavat suhteessa palkkoihin.

Suomen kannalta keskustelu osuu arkaan paikkaan. Suomen Pankin arvion mukaan työn tuottavuus kasvoi vuosina 2008–2023 yhteensä vain 1,1 prosenttia. BKT henkeä kohden laski 2,4 prosenttia, ja maan sijoitus kansainvälisessä vertailussa putosi 2010-luvun noin 15. sijalta kolmenkymmenennen tuntumaan. Suomessa on eletty omaa hiljaista Engelsin taukoaan vuosia – ilman tekoälyäkin.

Jos Ghost GDP toteutuu edes lievempänä versiona, Suomella on vähän pelivaraa. Ikääntyvä väestö supistaa työikäisten määrää, ja tekoälyn tuottavuushyödyt näkyvät Suomen Pankin ennusteen mukaan täällä viiveellä, vasta 2030-luvulla. Pahimmillaan Suomi kokee molemmat ongelmat yhtä aikaa: heikkoa tuottavuuskasvua ja tekoälyn aiheuttamaa työmarkkinamurrosta.

Kiista joka ei ratkea tilastoilla

Citrini ja Citadel katsovat samaa ilmiötä eri aikahorisonteilla. Van Geelen on itse korostanut, että hänen raporttinsa on skenaario eikä ennuste. Citadelin data kuvaa nykyhetkeä, jossa tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin on vielä vaatimaton. Citrinin raportti puolestaan on hypoteesi siitä, mitä tapahtuu kun tekoälyagentit saavuttavat kriittisen kyvykkyystason.

Deutsche Bankin tekoälymalli ennusti 92 miljoonan työpaikan katoavan vuoteen 2030 mennessä, mutta samalla 170 miljoonan uuden syntyvän. PromptQL:n Tanmai Gopal arvioi puolestaan, ettei 70 prosenttia työtehtävistä ole automatisoitavissa, koska ne vaativat jatkuvasti päivittyvää inhimillistä kontekstia. Kenelläkään ei ole valmista vastausta.

Ghost GDP ei ole ennuste vaan käsite, joka pakottaa kysymään oikean kysymyksen: kenelle talouskasvu lopulta kuuluu? Suomessa sen äärelle kannattaa pysähtyä jo nyt, ennen kuin keskustelu siirtyy kriisien jälkipuintiin.