Google avasi agenteille lompakon

Google I/O:ssa nähtiin ensimmäinen toimiva ostosagentti

Mountain View’ssa eilen päättyneessä Google I/O -konferenssissa esiteltiin Universal Cart -niminen ostoskori, joka seuraa käyttäjää sovelluksesta toiseen. Gemini-keskustelussa lisätty tuote löytyy myös hakutulosten ja YouTuben puolelta. Taustalla pyörii kaksi avointa standardia: Agent Payments Protocol (AP2) ja Universal Commerce Protocol (UCP).

AP2:n Google julkisti alun perin syyskuussa 2025 yhdessä yli 60 kumppanin kanssa, mukana PayPal, Mastercard ja American Express. Tammikuussa 2026 mukaan tuli UCP, joka kuvaa kaupankäynnin yhteisen kielen agentin, kauppiaan ja maksunvälittäjän välille. Huhtikuussa julkaistu AP2-versio 0.2.0 toi mukaan ”Human Not Present” -tilan, jossa agentti voi tehdä ostoksen ilman että käyttäjä on linjoilla – esimerkiksi napata juuri myyntiin tulleen konserttilipun.

Mandaatti on agentin valtakirja

Protokollien ydin on käsite nimeltä Verifiable Digital Credential. Käytännössä kyseessä on kryptografisesti allekirjoitettu valtakirja, jonka käyttäjä antaa agentilleen. AP2 erottaa kaksi mandaattityyppiä.

Checkout Mandate kuvaa, mitä saa ostaa ja millä ehdoilla. Payment Mandate puolestaan kertoo, mitä maksuvälinettä saa käyttää ja paljonko se saa veloittaa. Molemmilla on ”Open”- ja ”Closed”-vaihe: ensimmäinen määrittelee rajat, jälkimmäinen vahvistaa lopullisen tapahtuman.

Lopputulos on jälki, jota ei voi kiistää. Jokainen toimija – käyttäjä, agentti, kauppias ja maksunvälittäjä – allekirjoittaa oman osuutensa, ja koko ketju on tarkistettavissa jälkikäteen. Google luovutti AP2:n FIDO Alliancelle, jotta protokolla ei jäisi yhden yhtiön työkaluksi vaan vakiintuisi alan standardiksi.

Verkkokauppa.com integroi UCP:n yhdellä JSON-tiedostolla

Kauppiaan päässä työ jää periaatteessa pieneksi. UCP edellyttää, että verkkokauppa julkaisee osoitteessa /.well-known/ucp JSON-manifestin, jossa se kuvaa kykynsä: mitä tuotteita on, miten ostoskori toimii ja mitkä maksutavat kelpaavat. Agentti löytää tiedon ilman erillistä rajapintaintegraatiota.

Verkkokauppa.com tai Tokmanni voisi siis teknisesti olla mukana huomenna, kunhan kauppias liittää Google Merchant Centerin profiilinsa kuntoon. Kotimaiset toimijat eivät ole vielä ilmoittaneet aikatauluistaan, mutta Verkkokauppa.com on aiemminkin ollut Suomen nopeimpia adoptoijia: yhtiö avasi rajapinnan ChatGPT:n ostosfunktiolle marraskuussa 2025.

Kuka vastaa virheostosta?

Tässä alkaa juridiikan harmaa alue. Kuluttajansuojalain 6 luvun 14 § antaa suomalaiselle kuluttajalle 14 päivän peruuttamisoikeuden etämyynnissä, myös silloin kun ostoksen on tehnyt tekoälyagentti. Jos agenttisi nappaa Verkkokauppa.comilta vahingossa kymmenen pesukonetta yhden sijaan, voit palauttaa yhdeksän.

Mutkikkaampaa on, kun tuote ei ole palautuskelpoinen. Mittatilauskaluste, henkilökohtaiseksi räätälöity tuote tai sinetöity hygieniatuote jäävät peruuttamisoikeuden ulkopuolelle. Jos agentti tekee tällaisen tilauksen mandaatin rajoissa, kauppa on tehty ja katumus on omassa pussissa.

EU:n uudistettu tuotevastuudirektiivi astuu voimaan 9. joulukuuta 2026. Sen jälkeen ohjelmiston, mukaan lukien tekoälyjärjestelmän, aiheuttamat vahingot kuuluvat ankaran vastuun piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos agentin tekemä virhe johtuu mallin viasta tai protokollan toteutuksen puutteesta, vastuu voi siirtyä toteuttajalle. Tämä koskee vahinkoja, ei väärästä ostoksesta aiheutunutta katumusta.

AP2:n kryptografinen jälki on tässä avain. Kun jokainen vaihe on allekirjoitettu, riitatilanteessa voidaan osoittaa, ylittikö agentti mandaatin vai pysyikö se rajoissa. Jos pysyi, kuluttaja maksaa. Jos ylitti, agentin tekijä on koukussa.

EU:n tekoälyasetus ei lopu tähän

Tekoälyasetus edellyttää, että käyttäjällä on aito mahdollisuus puuttua agentin toimintaan ja perua sen päätöksiä. Mitä ”Human Not Present” -tila tarkoittaa tässä yhteydessä, on EU-virkamiehille edelleen avoin kysymys. Kun olin viime maanantaina Liikenne- ja viestintäministeriössä haastattelemassa työryhmää, joka valmistelee Suomen kantaa, sain vastauksen joka oli yhtä paljas kuin moni muukin: ”Tämä on yksi niistä paikoista, jossa standardin ja sääntelyn pitää keskustella keskenään, ei ohittaa toisiaan.”

Käytännön kuluttajalle merkitys on yksinkertainen. AP2 ja UCP eivät poista vastuuta vaan tekevät siitä todennettavaa. Se on enemmän kuin nykyisellä luottokorttiketjulla, jossa väärinkäyttötapauksissa selvitys voi kestää viikkoja. Mutta se ei vapauta sinua lukemasta mandaattisi pientä tekstiä – aivan kuten luit aikoinaan ensimmäisen suoraveloitusvaltakirjasi.