Guru moittii Suomea ylitehokkuudesta, tilasto on eri mieltä

Margaret Heffernan on 71-vuotias. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa johtamisesta, tuottanut ohjelmia BBC:lle ja johtanut teknologiayrityksiä Yhdysvalloissa, ja nykyisin hän on Bathin yliopiston työelämäprofessori. Sunnuntaina hän kertoi Ylen haastattelussa, mikä Suomessa on vialla: maata vaivaa luovuuskriisi.

Diagnoosi kuuluu näin: suomalaiset erikoistuvat liian tarkkarajaisesti ja tavoittelevat tehokkuutta äärimmilleen. Rekrytoinneissa haetaan täsmälleen rajattua osaamista, ei sopeutumiskykyä. Tekoälyaikana se kostautuu, koska juuri tarkkarajainen työ on sitä, minkä kone ottaa ensimmäisenä haltuunsa.

Toimittaja Antti Parvialan haastattelussa Heffernan varoittaa erityisesti siitä, että tulevaisuutta yritetään lukea datasta.

Yksi konsulttiluku kantaa koko väitettä

Mitattavaa tietoa haastattelussa on yksi luku. Konsulttiyhtiö Impaktlyn selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten johtajista 30 prosentilla on insinöörikoulutus, Ruotsissa osuus on 28 ja Tanskassa 14 prosenttia. Luku on yhden konsulttiyhtiön varassa, eikä sille löytynyt riippumatonta vahvistusta.

Ruotsin 28 prosenttia on kahden prosenttiyksikön päässä Suomesta. Jos insinöörivetoinen johtaminen selittäisi luovuuskriisin, Ruotsin pitäisi sairastaa samaa tautia lähes yhtä pahana. Käytännössä koko vertailu nojaa Tanskaan.

Mihin suomalaisyritykset tekoälyä oikeasti käyttävät

Heffernan ei esitä haastattelussa yhtään lukua suomalaisyritysten tekoälyn käytöstä. Sellaisia on olemassa. Tilastokeskuksen yritysten tietotekniikkakyselyn mukaan 38 prosenttia vähintään kymmenen henkeä työllistävistä yrityksistä käytti tekoälyteknologioita keväällä 2025. Vuotta aiemmin osuus oli 24 prosenttia.

Eurostatin tietokannassa sama aineisto on eritelty käyttötarkoituksittain, ja siitä syntyy tarkempi kuva. Markkinointiin ja myyntiin tekoälyä käyttää 15,8 prosenttia kaikista vähintään kymmenen hengen yrityksistä, kirjanpitoon ja talousohjaukseen 11,1 prosenttia, hallinnon ja johtamisen järjestämiseen 10,0 prosenttia ja varsinaisiin tuotantoprosesseihin 6,9 prosenttia. Logistiikkaan yltää 2,7 prosenttia.

Nämä ovat juuri niitä vanhoja prosesseja, joista Heffernan puhuu. Kun tekoäly pannaan laskuttamaan, markkinoimaan ja pyörittämään hallintoa, se nopeuttaa työtä, jota tehtiin jo ennestään. Mitään uutta ei synny, vaan vanha tehdään halvemmalla.

Luku joka ei sovi tarinaan

Samassa Eurostatin taulukossa on rivi, joka ei istu luovuuskriisin kehykseen. Tutkimus- ja kehitystyöhön tai innovaatiotoimintaan tekoälyä käytti 8,5 prosenttia suomalaisyrityksistä vuonna 2025. EU:n keskiarvo on 3,8 prosenttia, Tanskan 7,6 ja Ruotsin 4,9.

Suomi on siis näistä maista kärjessä täsmälleen siinä käytössä, jonka Heffernanin teesi väittää puuttuvan. Ero Tanskaan on pieni, mutta suunta on päinvastainen kuin haastattelussa annettu vaikutelma. Sama Tanska, jonka insinööriluku esitettiin Suomelle esimerkkinä, jää tässä Suomen taakse.

Ostettu työkalu vai oma kehitys

Valmista kaupallista ohjelmistoa käyttää 24,9 prosenttia kaikista yrityksistä eli noin kaksi kolmesta tekoälyn käyttäjästä. Omin voimin tekoälyä kehittää 7,3 prosenttia. Sama yritys voi tehdä molempia, joten luvut menevät osin päällekkäin.

Palkansaajalle erolla on väliä. Kun työnantaja ostaa valmiin työkalun nopeuttamaan olemassa olevaa työnkulkua, hyöty mitataan säästettyinä työtunteina, ja se laskelma päätyy ennen pitkää henkilöstösuunnitelmaan. Kun tekoälyä käytetään uuden tuotteen kehittämiseen, mittari on toinen: syntyykö jotain, mitä ennen ei ollut. Ensimmäinen tie on Suomessa selvästi leveämpi.

Heffernan myy myös kirjoja. Hänen johtamiskirjojensa läpikäyvä teema on juuri se, ettei tulevaisuutta voi laskea menneestä datasta, ja haastattelun väitteet ovat niiden väitteitä. Se ei tee väitteistä vääriä, mutta erottelu kannattaa tehdä: Heffernan ei ole mitannut suomalaisyritysten tekoälyn käyttöä, vaan tulkitsee sitä. Ainoa määrällinen tieto, jonka hän tuo mukanaan, on konsulttiyhtiön selvitys johtajien koulutustaustasta.

Rekrytoinnista Heffernan sanoo Ylelle näin: "Tarvitsemme erikoistuneiden ihmisten lisäksi niitä, jotka ovat hyviä muutoksessa." Väite on helppo allekirjoittaa, ja sen todentaminen on vaikeaa. Työpaikkailmoitusten vaatimuslistoista ei kerätä tilastoa.

Tilastokeskus on julkaissut yritysten tietotekniikkatilaston kahtena viime vuonna loppuvuodesta, joten seuraavat luvut nähdään vuodenvaihteen tienoilla. Kiinnostavin rivi ei ole kokonaiskäyttö, joka nousee joka tapauksessa. Se on tutkimus- ja kehityskäytön 8,5 prosenttia. Jos se jää paikalleen samalla kun kokonaiskäyttö kiipeää yli neljänkymmenen, Heffernan on ollut oikeassa mittaamatta mitään.