603 miljardia tokenia 30 päivässä
OpenClaw-projektin perustaja Peter Steinberger julkaisi tällä viikolla kuluraporttinsa, ja luvut pysäyttävät. Kolmen hengen tiimi käytti 30 päivässä 603 miljardia OpenAI:n tokenia ja teki 7,6 miljoonaa API-pyyntöä. Lasku nousi 1,3 miljoonaan dollariin, noin 1,2 miljoonaan euroon.
Numerot eivät synny yksittäisen kehittäjän työstä. Tiimi pyörittää pilvessä noin sataa Codex-agenttia, jotka tekevät rinnakkain töitä OpenClaw-koodikannan parissa. Agentit kirjoittavat koodia, käsittelevät vetopyyntöjä, etsivät tietoturvareikiä, yhdistävät päällekkäisiä bugiraportteja ja korjaavat häiriöitä automaattisesti.
Mitä sata agenttia oikeasti tekee
Steinbergerin kuvauksen mukaan agentit eivät vain odota tehtäviä, vaan toimivat itsenäisesti. Osa seuraa projektin tiekarttaa ja avaa vetopyyntöjä uusista ominaisuuksista. Toiset valvovat suorituskykymittareita ja raportoivat regressioista Discordiin. Jotkin agentit jopa litteroivat tiimin kokouksia ja luonnostelevat keskustelussa mainituista ideoista vetopyynnöt valmiiksi.
Tärkein malli on OpenAI:n GPT-5.5. Pelkän Fast Mode -nopeusoptimoinnin pois kytkeminen pudottaisi laskua 70 prosentilla, Steinberger arvioi. Tiimi ei kuitenkaan halua tinkiä vasteajoista, koska koko ideana on testata miltä ohjelmistokehitys näyttää kun nopeus on ostettavissa.
OpenAI maksaa, koska Steinberger on talon palkkalistoilla
Osa lehdistöstä on uutisoinut 1,3 miljoonan kuukausilaskusta kuin se osuisi tavallisen startupin tilille. Niin ei ole. Steinberger siirtyi OpenAI:n palvelukseen alkuvuodesta, ja yhtiö kattaa OpenClaw-projektin API-kustannukset käytännössä työnantajaetuna. Käteistä ei vaihda omistajaa, kyse on sisäisistä krediiteistä.
Asetelma sopii OpenAI:lle. Yhtiö saa avoimen lähdekoodin esimerkkitapauksen, joka todistaa GPT-5.5:n kykenevän pitämään koodikantaa pystyssä lähes ilman ihmistä. Vastineeksi Steinberger saa tokenirajattoman hiekkalaatikon, jossa kokeillaan ohjelmistokehitystä ilman budjettirajoja.
Mitä 1,2 miljoonaa euroa tarkoittaa suomalaisessa pk-talossa
Suomalaisen pk-ohjelmistotalon ylläpitokerros pyörii hyvin eri budjeteilla. Junior-kehittäjän vuosipalkka sivukuluineen asettuu Suomessa karkeasti 55 000–65 000 euron haarukkaan. Yhden OpenClaw-kuukauden hinnalla työllistäisi noin 18–22 junior-koodaria koko vuoden ajaksi tai vaihtoehtoisesti kymmenkunta senior-kehittäjää.
Pk-yritys ei kuitenkaan vertaa OpenClawta omaan kehitystiimiinsä, vaan oman tuotteensa ylläpitokerrokseen: jonon valvojaan, päivystäjään, bugiseuloojaan ja koodikatsojaan. Juuri tämän kerroksen Steinberger sanoo automatisoivansa. Siellä missä suomalainen ohjelmistotalo pitää kahta junior-päivystäjää, OpenClaw pitää sataa kärsimätöntä Codex-agenttia.
Mitä agentit eivät korvaa
Steinbergerin oma sanoma rajaa hypeä. Hän painottaa, että agentit hoitavat ylläpitokerrosta, eivät arkkitehtuuripäätöksiä. Suuntalinjat, rajapintojen suunnittelu ja se vaikea kysymys siitä, mikä ominaisuus ylipäätään kannattaa tehdä, jäävät kolmen ihmisen pöydälle.
Käytännössä malli vaatii myös toimivan suodattimen sadan agentin tuotokselle. Jos jokainen luo vetopyyntöjä ja bugiraportteja täysillä, joku joutuu päättämään mitkä niistä on järkeä viedä päähaaraan. Tämä koodikatselmoijan rooli on yhä ihmisellä, eikä Steinberger lupaa muuta.
Markkinointitarina, jossa hinnat halpenevat
OpenClaw on yhtä aikaa demo ja koe. Demo siitä, että pieni tiimi voi ylläpitää isoa koodikantaa kunhan rajaton API-budjetti löytyy jostakin. Koe siitä, mihin tuo budjetti kuluisi jos tokenit halpenisivat samaa tahtia kuin viime kahtena vuotena. Jos 70 prosentin säästö pudottaisi Steinbergerin laskun 400 000 dollariin, ja seuraavan sukupolven malli halpenisi vielä, muutaman miljoonan vuosibudjetti ei olisi mahdoton edes suomalaiselle keskisuurelle ohjelmistotalolle.
Siihen asti OpenAI ostaa Steinbergeriltä juuri sen markkinointitarinan, jonka se haluaa: kolme ihmistä, sata agenttia ja miljoona dollaria kuussa, joka näyttää suoraan päämallin laskurin tuloksessa.
