Iltalehden Aleksi Vähimaa vertaili eilen opiskelijalle sopivia kannettavia ja päätyi lopputulokseen, joka olisi paria vuotta sitten kuulostanut kirjoitusvirheeltä: 700 euron kone pärjää testissä jopa tuplasti kalliimmille läppäreille. Syy ei ole se, että halpakoneet olisivat yhtäkkiä hyviä. Syy on siinä, minne muistipiirit tällä hetkellä menevät.
“Syynä ovat datakeskukset, joita tekoälytuotteisiinsa yli biljoona euroa vuodessa syytävät yritykset ja sijoittajat rakentavat nyt ennennäkemättömällä apinanraivolla.”
Konesali ostaa, kuluttaja maksaa
Ketju on lyhyt. Maailman muistipiireistä valtaosan tekee kolme yhtiötä, Samsung, SK hynix ja Micron, ja niiden tehtailla on kerrallaan käytettävissä tietty määrä tuotantokapasiteettia. Jokainen valmistettu piiri päätyy joko palvelimeen tai kuluttajalaitteeseen.
Palvelinmuistista maksetaan nyt niin paljon, että valinta on valmistajalle helppo. Analyysiyhtiö TrendForcen 25. elokuuta julkaisemien lukujen mukaan palvelinmuistin sopimushinnat nousivat 64 prosenttia vuoden 2025 jälkipuoliskolla, ja tälle vuodelle yhtiö ennustaa noin 270 prosentin lisänousua. Yrityskäyttöön tarkoitettujen SSD-levyjen hinnat nousivat samassa ajassa 35 prosenttia, ja tämän vuoden ennuste on noin 235 prosenttia. Molemmat ovat TrendForcen arvioita, eivät toteutuneita lukuja.
Sama näkyy pilviyhtiöiden budjeteissa. TrendForcen mukaan DRAM ja NAND-flash vievät tänä vuonna 47 prosenttia suurten pilvipalveluyhtiöiden investoinneista, ja ensi vuonna osuuden ennakoidaan nousevan 68 prosenttiin. Kun kaksi kolmasosaa konesali-investoinnista on pelkkää muistia, kuluttajamarkkinalle jää se mikä jää.
Yhden piirin hinta heiluu kymmeniä dollareita
Spot-markkinalla, jossa piirejä myydään ilman pitkiä toimitussopimuksia, kahdeksan gigabitin DDR4-piirin keskihinta oli DRAMeXchangen noteerauksessa eilen 44,19 dollaria ja 16 gigabitin DDR5-piirin 53,93 dollaria. Hajonta on iso. Samasta DDR4-piiristä korkein noteeraus oli 75 dollaria ja matalin 23,60, eli kolminkertainen ero saman päivän sisällä.
Kannettavan hinnassa tämä osuu hyvin tiettyihin kohtiin. Kalliimman mallin erottaa halvemmasta usein juuri isompi työmuisti ja isompi SSD-levy, ja ne ovat nyt ne osat, joiden hinta on karannut. Kun lisämuistista pyydetään aiempaa selvästi suurempaa lisähintaa, perusmallin ja kalliin mallin ero alkaa näyttää ostajan silmissä huonolta kaupalta. Siitä syntyy Vähimaan testin tulos.
Niukkuus jatkuu, sanoo muistin myyjä
SK hynixin toimitusjohtaja Kwak Noh-Jung kommentoi tilannetta 27. elokuuta yhtiön Indianan pakkaustehtaan peruskivitilaisuudessa. Hänen mukaansa muistin niukkuus jatkuu vuoden 2030 loppuun asti, vaikka yhtiö laajentaa kapasiteettiaan.
“Laskusuhdanteesta ei tällä hetkellä ole selviä merkkejä.”
Arvio kannattaa lukea sillä varauksella, että sen esittää yhtiö, joka hyötyy korkeista hinnoista. Suunta on silti kaikilla kolmella valmistajalla sama: uudet tehtaat rakennetaan palvelinkysyntää varten, ja kapasiteetti valmistuu vasta vuosien päästä. Kuluttajalaitteiden komponentit kilpailevat sillä välin samasta linjasta konesalien kanssa.
Mitä kannattaa katsoa, kun ostat konetta nyt
Katso ensin, montako gigatavua työmuistia peruskokoonpanossa on ja paljonko lisämuisti maksaa. Jos ero pienemmän ja isomman muistin välillä on satoja euroja, hinta tulee komponenttimarkkinalta eikä valmistajan katteesta, ja kalliimpaa mallia kannattaa verrata kokonaan toisen valmistajan koneeseen.
Tarkista myös, onko muisti juotettu emolevyyn. Jos on, valinta tehdään kerran eikä sitä voi korjata myöhemmin lisäkammalla. Tallennustilan kanssa ulkoinen levy tai pilvipalvelu on tällä hetkellä halvempi tapa kasvattaa tilaa kuin koneen sisäisen SSD-levyn päivittäminen isompaan ostohetkellä.
Se lasku, joka ei tule sähkölaskussa
Datakeskusten hinnasta on Suomessa puhuttu lähinnä sähkönä, jäähdytysvetenä ja maankäyttönä. Tämä on toinen lasku. Se ei näy sähkösopimuksessa vaan kaupan hyllyllä, ja sen maksaa myös se, joka ei käytä yhtään tekoälypalvelua.
Vaikutus ei myöskään rajoitu kannettaviin. Samaa muistia tarvitaan puhelimissa, pelikonsoleissa, autojen viihdejärjestelmissä ja teollisuuden ohjauslaitteissa, ja niissä kaikissa komponentti ostetaan samoilta kolmelta valmistajalta. Jos Kwakin arvio pitää paikkansa, kuluttajaelektroniikan hinnat määräytyvät vielä useita vuosia sen mukaan, paljonko konesalit ovat valmiita maksamaan samasta piiristä.
Muisti ja flash vievät ensi vuonna kaksi kolmasosaa pilviyhtiöiden laiteinvestoinneista
Kauppapaikka, jossa komponentteja ostetaan yksittäisinä erinä päivän hintaan ilman pitkiä toimitussopimuksia. Hinnat heiluvat siellä paljon nopeammin kuin sopimushinnat.
DRAM ja NAND-flash
Kaksi muistin päätyyppiä: DRAM on koneen työmuisti, joka tyhjenee virran katketessa, NAND-flash taas SSD-levyjen ja muistikorttien pysyvä tallennusmuisti.
Näin juttu tehtiin
Iltalehden vertailun täydet hintataulukot ovat maksumuurin takana. Tässä jutussa käytetyt kannettavien hinnat rajoittuvat jutun vapaasti luettavaan osaan: vertailun halvin kone maksaa 700 euroa ja kalleimmat noin kaksinkertaisesti. Emme siis toista testin mallikohtaisia hintoja emmekä paremmuusjärjestystä.
Haimme 29. elokuuta suomalaisen elektroniikkakauppiaan julkista kommenttia muistin hinnannoususta Tivin ja Mikrobitin uutisvirroista sekä Iltalehden Bitti-osaston syötteestä. Yksikään suomalainen kauppias ei ole kommentoinut asiaa näissä lähteissä, joten juttu nojaa kotimaisen kytkennän osalta yksin Iltalehden vertailuun.
TrendForcen 25. elokuuta julkaisemassa tiedotteessa ei ole nimettyä analyytikkoa, vaan kaikki luvut esitetään yhtiön nimissä. DRAMeXchangen julkisella hintasivulla ei ollut vuodentakaista vertailulukua, joten spot-hintojen vuosimuutosta ei voi tästä lähteestä laskea. Kaikki tässä jutussa mainitut lähdesivut on avattu ja tarkistettu 29.8.2026.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
