Nordean strategi varoitti tekoälykuplasta – nyt raha pakenee

Nordean strategi Hertta Alava sanoo Talouselämässä, että tekoälymarkkinaan liittyneet huolet osoittautuivat pitkälti oikeiksi. Kyse ei ole jälkiviisaudesta vaan siitä, mitä pörssikursseissa on tapahtunut alkukesän jälkeen.

Puolijohdeyhtiöiden osakkeet ovat laskeneet kesäkuun lopun tasosta yli 20 prosenttia. Pörssin sanastossa se tarkoittaa karhumarkkinaa. Sama sektori veti maailman osakemarkkinaa ylöspäin lähes kaksi vuotta, joten käänne tuntuu monen suomalaisen rahastosalkussa, vaikka siellä ei olisi yhtäkään yksittäistä tekoälyosaketta.

Alavan viesti ei ole, että tekoäly olisi ohi. Se on, että markkina hinnoitteli tuottoja, joita ei vielä ole näkynyt tuloslaskelmissa, ja nyt hinnoittelu korjautuu.

Velkavipu erottelee jyvät akanoista

Lasku ei ole osunut tasaisesti. Kovimman iskun ovat ottaneet yhtiöt, jotka rakensivat laskentakapasiteettia lainarahalla. Esimerkkinä tästä joukosta on konesalifirma CoreWeave, joka vuokraa näytönohjainten laskentatehoa tekoäly-yhtiöille.

Liiketoimintamalli on yksinkertainen ja armoton. Yhtiö ottaa velkaa, ostaa piirejä ja vuokraa niitä eteenpäin. Malli toimii, kun kysyntä on kovempaa kuin tarjonta ja vuokrahinnat pysyvät korkeina. Jos asiakkaat neuvottelevat sopimuksia uusiksi tai lykkäävät hankintoja, korkokulut ja poistot eivät jousta mukana.

Tästä syystä markkina on alkanut erotella tekoälyketjun osia toisistaan. Piirien suunnittelijat, konesalien rakentajat, sähköyhtiöt ja ohjelmistotalot hinnoiteltiin pitkään yhtenä nippuna. Nyt sijoittajat kysyvät jokaiselta erikseen, kuka maksaa kapasiteetin ja millä aikataululla se maksaa itsensä takaisin.

Sama markkina, kaksi lukutapaa

Suomessa samasta markkinasta luetaan juuri nyt kaksi vastakkaista johtopäätöstä. Ammattistrategi kehottaa hajauttamaan pois kapeasta tekoälyvedosta, kun taas sijoittaja Jukka Lepikkö on kertonut ottaneensa velkavipua nimenomaan tekoälyosakkeisiin.

Kumpikaan ei ole hölmö. Ero syntyy aikajänteestä. Jos uskoo, että laskentatehon kysyntä kasvaa vielä vuosia, kurssilasku on alennusmyynti. Jos taas uskoo, että investointien takaisinmaksu venyy, velkavivutettu positio kestää huonosti pitkää sivuttaisliikettä. Vipu ei kaadu väärään näkemykseen vaan väärään ajoitukseen.

Suomalaisittain tekoälybuumi on näkynyt selvimmin konesalien verkkolaitteissa ja optiikassa. Kirjoitimme aiemmin siitä, miten Nokian osake tuplaantui ja mikä luku sen selittää. Kun konesali-investoinnit hidastuvat, sama ketju toimii toiseen suuntaan.

Miksi tämä näkyy tavallisen säästäjän tilillä

Suomalainen kuukausisäästäjä omistaa tekoälyosakkeita, tiesi hän siitä tai ei. Tavallisin säästämisen muoto on maailmanlaajuinen indeksirahasto, ja sen suurimmat omistukset ovat yhdysvaltalaisia teknologiajättejä. Kun kourallinen niistä liikkuu, koko rahaston arvo liikkuu mukana.

Sama koskee työeläkevaroja. Suomalaiset eläkeyhtiöt sijoittavat merkittävän osan varoistaan kansainvälisille osakemarkkinoille, joten teknologiasektorin heilunta näkyy niiden neljännesvuosituotoissa. Kyse ei siis ole vain aktiivisijoittajien pelistä.

Käytännön johtopäätös on hajautuksen tarkistaminen, ei paniikkinappula. Jos salkun tuotto viime vuosilta on tullut käytännössä yhdestä teemasta, riski on keskittynyt vaikka rahastoja olisi monta. Se selviää katsomalla rahastojen suurimmat omistukset päällekkäin.

Ratkaisevaa syksylle ei ole se, kuinka syvälle kurssit painuvat, vaan se, mitä suuret pilviyhtiöt sanovat investointibudjeteistaan seuraavissa tulosjulkistuksissaan. Niiden capex-ohjeistus on koko ketjun tilauskirja. Jos luvut pitävät, kesän lasku jää hinnoittelun oikaisuksi. Jos ne notkahtavat, velkarahalla rakennetut kapasiteetin tuottajat joutuvat kertomaan pankeilleen ikävämmän tarinan kuin sijoittajilleen.