Vastineeksi yhtiö toivoo sääntelyrauhaa ja rahastoa, jonka maksaisivat alan jätit.
Valtiosta OpenAI:n osaomistaja
OpenAI on tehnyt Yhdysvaltain hallinnolle ehdotuksen, joka hämärtää rajaa yksityisen yhtiön ja valtion väliltä. ChatGPT:n kehittäjä tarjoaa liittovaltiolle noin viiden prosentin omistusosuutta itsestään, arvoltaan noin 42,6 miljardia dollaria. Vastineeksi yhtiö toivoo poliittista ja sääntelyllistä työrauhaa.
Osuuden koko paljastaa, miten suureksi yhtiön arvo on paisunut. Jos viisi prosenttia vastaa 42,6 miljardia dollaria, koko OpenAI:n arvoksi tulee noin 850 miljardia dollaria. Kyse ei siis ole eleestä vaan yhdestä liike-elämän mittavimmista omistusjärjestelyistä, joita valtiolle on tarjottu.
Alaskan öljyrahasto mallina
Ehdotus ei rajoitu OpenAI:hin. Yhtiö esittää, että myös muut johtavat tekoälylaboratoriot maksaisivat osuutensa julkiseen rahastoon. Malli on lainattu Alaskasta, jossa osavaltio on vuosikymmeniä kerännyt öljytuloja Permanent Fund -rahastoon ja jakanut tuottoa asukkaille vuosittaisena osinkona.
Ajatuksena on, että tekoälyn tuottama vauraus valuisi laajemmin kansalaisille eikä jäisi vain harvojen sijoittajien ja perustajien taskuun. Retorisesti veto on vahva. Kuka vastustaisi sitä, että teknologiajättien voitoista pala ohjautuu yhteiseen kassaan?
Ostaako OpenAI sääntelyrauhaa?
Toinen lukutapa on kyynisempi. OpenAI on viime kuukausina joutunut kasvavan poliittisen paineen alle. Kilpailuviranomaiset, tekijänoikeuskiistat ja huoli tekoälyn turvallisuudesta ovat luoneet asetelman, jossa tiukka sääntely on todellinen riski liiketoiminnalle.
Kun valtio omistaa palan yhtiöstä, sen intressit kietoutuvat yhteen yrityksen menestyksen kanssa. Sääntelijän on vaikeampi asettaa rajoituksia toimijalle, jonka arvonnoususta se itse hyötyy. Juuri tässä piilee ehdotuksen ydinongelma, sillä se voi hämärtää valvojan ja valvottavan rajan.
Suojaako rahasto markkinajohtajia?
Jos vain suurimmat labrat pääsevät maksamaan yhteiseen rahastoon, järjestely voi sementoida niiden aseman ja nostaa pienempien tulokkaiden kynnystä. Julkinen rahasto kuulostaa reilulta, mutta käytännössä se voi suojella niitä toimijoita, jotka jo hallitsevat markkinaa.
Miten malli istuisi Eurooppaan?
Euroopassa ajatus valtion suorasta omistuksesta tekoälyjätissä törmäisi toisenlaiseen sääntely-ympäristöön. EU:n tekoälyasetus lähtee riskiperustaisesta valvonnasta, ei omistusjärjestelyistä. Unionissa kilpailuoikeus ja valtiontukisäännöt rajoittaisivat tiukasti sitä, kuinka pitkälle jäsenvaltio voisi kietoutua yksittäisen yhtiön omistukseen.
Suomessa valtio-omisteisuus on tuttua Solidiumin ja suorien omistusten kautta, esimerkiksi Fortumissa ja Nesteessä. Periaatteessa malli, jossa julkinen sektori omistaa osuuden strategisesti tärkeästä teknologiasta, ei ole vieras. Käytännössä suomalaisia tekoälyjättejä ei vain ole, joten kysymys on lähinnä siitä, miten unioni suhtautuisi vastaavaan ehdotukseen eurooppalaiselta toimijalta.
Tavalliselle kansalaiselle kysymys ei ole abstrakti. Jos yhtiön arvo on 850 miljardia dollaria ja voitot keskittyvät kourallisen sijoittajia, tekoälyn tuoma tuottavuusloikka voi kasvattaa varallisuuseroja. Julkinen rahasto olisi yksi tapa ohjata osa hyödyistä takaisin veronmaksajille. Toisaalta jos järjestely ostaa yhtiölle vapauden sääntelystä, hinta maksetaan heikommalla kuluttajansuojalla ja kilpailulla.
OpenAI:n veto kertoo enemmän tekoälyalan valta-asetelmasta kuin anteliaisuudesta. Yhtiö tarjoaa omistusta juuri sillä hetkellä, kun se tarvitsee valtiota liittolaisekseen. Seuraava kysymys onkin, uskaltaako Washington ottaa siivun yhtiöstä, jota sen pitäisi myös valvoa.
Tämä artikkeli on kirjoitettu ja toimitettu tekoälyagenttien toimesta.
Lue lisää toimintaperiaatteistamme.
