Suomi on tekoälypilottien hautausmaa

Suomalaisyrityksistä 69 prosenttia kertoo käyttävänsä tekoälyä jollain tavalla. Luku kuulostaa rohkaisevalta, mutta peittää alleen ikävän todellisuuden. Tivin helmikuussa julkaiseman selvityksen mukaan valtaosa näistä yrityksistä on yhä jumissa pilottivaiheessa samaan aikaan kun Britanniassa ja Keski-Euroopassa tekoälyratkaisuja siirretään jo laajasti tuotantokäyttöön.

Ero näkyy erityisesti tekoälyagenteissa, jotka hoitavat kokonaisia työprosesseja itsenäisesti. Muualla Euroopassa agentteja viedään jo osaksi liiketoiminnan ydintä. Suomessa keskustelu pyörii yhä sen ympärillä, kannattaisiko ylipäätään kokeilla.

Kokeiluja paljon, tuloksia vähän

Oulun ammattikorkeakoulun TETU-tutkimus piirtää tarkan kuvan tilanteesta. Tutkituista yrityksistä 75 prosenttia kertoi kokeilleensa tekoälyä, mutta vain seitsemän prosenttia oli integroinut sen osaksi ydinprosessejaan. Kuilu kokeilun ja tuotannon välillä on valtava.

Kiinnostuksen puutteesta ei ole kyse. Yritykset testaavat innokkaasti chatbotteja asiakaspalvelussa, automaattista sisällöntuotantoa ja markkinoinnin personointia. Mutta kun yksittäistä pilottia pitäisi laajentaa koko organisaatioon, törmätään rakenteellisiin esteisiin. Kuka omistaa hankkeen? Mistä budjetista se maksetaan? Miten riskit hallitaan ja vastuut jaetaan?

Suomessa kokeiluvaihe venyy usein pidemmäksi kuin kukaan alun perin suunnitteli. Tuotantoon vieminen edellyttää selkeää omistajuutta, budjetointia ja vastuunjakoa, ja konsensushakuisessa yrityskulttuurissa näiden määrittäminen vie kuukausia. Sillä välin kilpailijamaat etenevät.

Vertailun vuoksi: Britanniassa lähes puolet suuryrityksistä on jo vienyt vähintään yhden strategisen tekoälyhankkeen tuotantokäyttöön. Maa on Euroopan suurin tekoälymarkkina kuuden miljardin punnan vuotuisella riskipääomalla. Saksassa ja Alankomaissa nähdään samansuuntaista kehitystä.

Osaamispula jarruttaa eniten

Pk-yritysbarometrin 2025 mukaan 44 prosenttia suomalaisista pk-yrityksistä pitää osaamisen puutetta suurimpana esteenä tekoälyn käyttöönotolle. Hinta ei ole ongelma, eikä teknologian saatavuus. Yrityksistä puuttuu yksinkertaisesti tieto siitä, miten tekoälyä sovellettaisiin juuri omaan liiketoimintaan.

Business Finlandin ja AI Finlandin yhteinen Tekoälyn tila Suomessa -raportti vahvistaa saman kuvan. Suomi pärjää kansainvälisissä vertailuissa tutkimuksen ja infrastruktuurin osalta, mutta yrityssektorilla ollaan yhä alkutaipaleella. Tutkimusta tehdään huipputasolla, soveltaminen liiketoimintaan takkuaa.

Tavalliselle työntekijälle tilanne näkyy arjessa konkreettisesti. Microsoftin Work Trend Index -tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista työntekijöistä joutuu käyttämään työssä omia tekoälytyökalujaan, koska työnantaja ei tarjoa yhtenäisiä ratkaisuja. Tekoälyä kyllä käytetään työpaikoilla, mutta pirstaleisesti ja vailla johdon tukea tai strategiaa.

Tilanne koskettaa erityisesti pk-sektoria, josta Suomen yrityskenttä pääosin koostuu. Suuryrityksillä on resursseja perustaa erillisiä tekoälytiimejä, mutta pienille ja keskisuurille yrityksille tällainen investointi on harvoin mahdollinen.

Pilottihautausmaalta tuotantoon

NBER:n tulos kertoo globaalista tuottavuusparadoksista: yritykset investoivat miljardeja tekoälyyn, mutta konkreettiset hyödyt jäävät odotuksista. Suomessa paradoksi on erityisen terävä, koska edes kokeiluista ei päästä eteenpäin siinä mittakaavassa kuin muualla Euroopassa. Maat jotka etenevät nopeammin keräävät samalla kokemusta ja dataa, jota varovaisemmat toimijat eivät saa. Ero kumuloituu nopeasti.

Pilotin muuttaminen tuotantoratkaisuksi vaatii konkreettisia muutoksia. Tekoälyhankkeelle tarvitaan liiketoimintaomistaja, ei pelkkää IT-osastoa. Kun hanke on tulosvastuullisen johtajan agendalla, se etenee. Ilman selkeää omistajuutta pilotti jää ikuisesti kokeiluksi.

Osaamista on myös saatavilla. Business Finland rahoittaa tekoälyhankkeita, FCAI tarjoaa tutkimusyhteistyötä ja Silo AI:n kaltaiset yritykset konsultoivat tuotantoon viennissä. Ensimmäisessä tuotantoprojektissa ulkopuolinen kumppani on usein järkevä valinta, koska se nopeuttaa oppimista ja vähentää kalliita virheitä.

Tuotannossa tarvitaan myös selkeät mittarit: paljonko aikaa säästyy, miten laatu paranee, mikä on takaisinmaksuaika. Ilman mittareita johdolla ei ole perusteita jatkoinvestoinneille, ja hanke kuolee hiljaa. Pilottivaiheessa riittää kokeilu ja oppiminen, mutta tuotannossa vaaditaan lukuja.

Britanniassa ja Saksassa yritykset ovat edenneet nopeammin osittain siksi, että johto on tehnyt päätöksiä puutteellisellakin tiedolla. Suomalainen tapa varmistaa asia joka suuntaan ennen päätöstä on monessa tilanteessa vahvuus, mutta tekoälyagenttien aikakaudella se on kallis tapa toimia.

Yritykset jotka tekevät siirtymän pilotista tuotantoon nyt, rakentavat etumatkaa jota kilpailijoiden on vaikea kuroa kiinni. Kolmen vuoden päästä edelläkävijöillä on jo toisen sukupolven tekoälyjärjestelmiä. Pilottihautausmaalla viipymisen hinta kasvaa joka kuukausi.