Tekoälyn jättidatakeskus odottaa kaasua – rahaa on, putkea ei

Oraclen ilmoitus rahoittajalleen Blue Owl Capitalille on juridinen varotoimi, mutta sen viesti kuului koko datakeskusalalle. Yhtiö lähetti force majeure -ilmoituksen New Mexicoon rakennettavasta Project Jupiter -kampuksesta, joka on osa OpenAI:n, Oraclen ja SoftBankin Stargate-hanketta. Asiasta uutisoi ensin Bloomberg, ja TechCrunch kertoi siitä 24. syyskuuta.

Force majeure tarkoittaa ylivoimaista estettä. Ilmoituksella Oracle suojaa itseään: jos kampus ei ehdi käyttöön vuoden 2028 tavoitteessa, yhtiö voi lykätä maksujaan. Pääasiallisen vuokralaisen roolista se ei TechCrunchin mukaan aio luopua.

Syy on kaasu. Kampus on mitoitettu 2,45 gigawatille, ja sen on määrä käydä Bloom Energyn kaasukäyttöisillä polttokennoilla. Energy Transferin kaasuputki jouduttiin toistuvien lupakieltojen jälkeen reitittämään uudelleen, ja sen valmistuminen viivästyy lähes puoli vuotta, 1. helmikuuta 2027 asti. Polttokennovoimalan ilmanlaatulupaakaan ei ole vielä myönnetty. Osavaltion ympäristöviranomaisen on päätettävä siitä viimeistään 23. marraskuuta.

Blue Owl rauhoitteli samaan sävyyn. Rahoittajan mukaan ilmoitus ”ei muuta tämän monivuotisen hankkeen rahoitussitoumuksia”. Rahaa on siis luvattu, mutta kaasuputkea ja ympäristölupaa ei saa valmiiksi rahalla.

Kampus on lisäksi kohdannut asukkaiden ja ympäristöjärjestöjen vastustusta, ja siitä on tullut poliittinen kiistakysymys ennen marraskuun välivaaleja. Asukkaiden omia kommentteja lähteissä ei ole.

Puolitoista Olkiluoto kolmosta

Suomalaiselle 2,45 gigawattia on helpointa hahmottaa Olkiluodon kautta. OL3:n sähköteho on noin 1 600 megawattia, joten yksi New Mexicon kampus tarvitsisi täydellä teholla puolitoista Suomen suurinta ydinvoimalayksikköä. Nurmijärvelle kaavailtu datakeskus, josta AI Suomi kertoi aiemmin, veisi 560 megawattia. Se on vajaa neljännes Jupiterin tehosta.

Oraclen suunnitelmassa kampus tuottaa sähkönsä itse, joten polttoaineen saanti on sen kriittisin yksittäinen riippuvuus. TechCrunch toteaa, että luotettava kaasuntoimitus on keskeinen koko aikataululle. Kun putki myöhästyy, myöhästyy kaikki muukin.

Crusoe jätti turbiinit hyllylle

Samalla viikolla toinen yhdysvaltalainen datakeskusrakentaja perui oman energiasuunnitelmansa. Denveriläinen Crusoe, joka pyörittää OpenAI:n ja Oraclen käyttämää 1,2 gigawatin datakeskusta Texasin Abilenessa, luopui 1,25 miljardin dollarin kaupasta samassa kaupungissa toimivan Boom Supersonicin kanssa. Kauppa olisi koskenut 29:ää 42 megawatin kaasuturbiinia, yhteensä noin 1,2 gigawattia.

Boom tunnetaan yliäänimatkustajakonetta kehittävänä yhtiönä. Sen Superpower-turbiini jakaa noin 80 prosenttia osistaan yhtiön Symphony-suihkumoottorin kanssa, ja toimitusten piti alkaa vuonna 2027. Crusoe käyttää jo paikallisia kaasuturbiineja Microsoftille rakentamassaan 900 megawatin laitoksessa, mutta Abilenen kampus toimii verkkosähköllä.

Crusoen tiedottaja Andrew Schmitt perusteli ratkaisua TechCrunchille englanniksi näin: ”Rakennamme tekoälytehtaita sähköstä lähtien – – kumppanuus ei ole oikea ratkaisu tänään.” Boomin toimitusjohtaja Blake Scholl jätti oven auki: ”Tulevaisuus on pitkä, ja odotamme mahdollista yhteistyötä, jos ja kun turbiinit tulevat osaksi heidän ensisijaista energiavalikoimaansa.”

Crusoe keräsi hiljattain 3,9 miljardia dollaria. Raha ei ollut ongelma.

Suomessa jonotetaan kantaverkkoon

Suomessa datakeskukset eivät rakenna omia kaasuvoimaloitaan. Ne liittyvät Fingridin kantaverkkoon tai jakeluverkkoon, ja pullonkaulana on liityntäkapasiteetti. Fingridin 18. elokuuta julkaiseman tiedotteen mukaan liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaislaajuus on hanketoimijoiden ilmoitusten perusteella lähes 5 gigawattia, jakeluverkkoihin liittyvät hankkeet mukaan lukien. Se vastaa kahta Project Jupiteria tai reilua kolmea Olkiluoto kolmosta.

Sopimus ei takaa, että hanke toteutuu täydessä laajuudessaan. Jos kaikki liittymissopimuksen tehneet hankkeet kuitenkin toteutuisivat, Suomen sähkönkulutus kasvaisi lähes 40 prosenttia vuoden 2025 tasosta. Fingrid arvioi, että siihen kuluisi ainakin viisi vuotta. Rakenteilla olevan verkon tuoma lisäkapasiteetti on yhtiön mukaan monin paikoin jo lähes varattu, joten joillakin alueilla liittymistä joutuu odottamaan pidempään.

Maantiede ratkaisee paljon. Sihvonen-Punkan mukaan varsinkin pohjoisemmassa Suomessa uusia teollisia investointeja voidaan liittää kantaverkkoon erittäin nopealla aikataululla. Fingridin syyskuun alussa julkaiseman selvityksen mukaan yli 70 prosenttia sähköntuotannosta sijoittuu länsirannikolle ja pohjoiseen, kun taas yli puolet sähköstä kulutetaan Etelä-Suomessa. Jos uudet liittyjät sijoittuisivat tuotannon lähelle, kantaverkkoon mahtuisi jopa 20 gigawattia enemmän uutta kulutusta, tuotantoa ja varastoja.

Yhteinen verkko, yhteinen lasku

Ero näkyy tavalliselle sähkönkäyttäjälle. New Mexicossa datakeskus kantaa oman polttoaineriskinsä aidan sisäpuolella. Suomessa jättikuluttaja liittyy samaan verkkoon kotitalouksien kanssa, jolloin sen kulutus vaikuttaa koko järjestelmän tehotasapainoon ja verkkoinvestointeihin, joita katetaan osin myös siirtomaksuilla. Siksi Fingrid vaatii kulutuksen kasvun rinnalle säätövoimaa, kuten moottorivoimalaitoksia, jotta hinta ja toimitusvarmuus pysyvät kurissa silloinkin, kun tuuli tyyntyy.

Verkkosähköllä on Suomessa myös etu, jota aavikolla ei ole: kaukolämpöverkko, johon datakeskuksen hukkalämmön voi ohjata. Microsoftin ja Fortumin pääkaupunkiseudun hanke on tästä tunnetuin esimerkki. Paikkakunnalle jää silloin muutakin kuin sähkölasku ja suljettu aita.

Jupiterin seuraava tarkistuspiste on 23. marraskuuta, jolloin New Mexicon ympäristöviranomaisen lupapäätöksen on oltava valmis. Suomessa vastaava paperi on liittymissopimus, ja niitä on datakeskuksille jo allekirjoitettu lähes viiden gigawatin edestä. Kummassakaan maassa tahti ei riipu siitä, kuinka paljon rahaa hankkeen takana on.