Texas pani datakeskukset jäihin

Suomeen on vireillä 18 datakeskushanketta, ja maan datakeskuskapasiteetin arvioidaan kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Nyt tuon ennusteen taustaoletus muuttui toisella puolella maailmaa: Texas, Yhdysvaltojen vilkkain datakeskusmarkkina, sulki oven uusilta hankkeilta.

Kuvernööri Greg Abbott määräsi 3. elokuuta, ettei yksikään uusi datakeskus saa sähköverkkoliityntää ennen kuin osavaltion sähkömarkkinaviranomainen PUCT ja kantaverkkoyhtiö ERCOT ovat auditoineet hankkeen. Tarkastelussa käydään läpi hankkeen saamat verohelpotukset, sähkön- ja vedenkulutus, jäähdytysratkaisut, omistuspohja ja se, miten hanke lieventää vaikutuksiaan lähiyhteisöön. Auditoinnin läpäisemättömiltä evätään pääsy verkkoon.

ERCOT reagoi saman tien ja keskeytti niin kutsutun batch zero -tarkastelun, jossa se oli parhaillaan arvioimassa ensimmäistä erää suuria uusia kuormia. Sille, kuinka kauan auditointi kestää, ei annettu aikataulua.

Jonossa viisi kertaa koko osavaltion huipputeho

Luvut selittävät päätöksen. ERCOTin liityntäjonossa on yli 1 800 hanketta ja yhteensä yli 474 gigawattia uutta kysyntää. Osavaltion kaikkien aikojen kulutushuippu on noin 90 gigawattia, joten jonossa on yli viisinkertainen teho siihen nähden, mitä Texasin verkko on koskaan yhtenä hetkenä toimittanut. Noin 90 prosenttia uusista tehopyynnöistä tulee datakeskuksilta.

Jono ei ole ennuste. Kehittäjät varaavat paikkoja useasta osavaltiosta yhtä aikaa ja karsivat vaihtoehtoja myöhemmin, joten liityntäjonon koko yliarvioi toteutuvan kapasiteetin aina. Vaikeus on siinä, ettei kantaverkkoyhtiö tiedä, mikä hanke on tosissaan, ja verkkoinvestoinnit on silti mitoitettava jonkin luvun mukaan. Auditointi on yritys erottaa rakentajat paikanvaraajista.

Texas ei ole ensimmäinen. New Yorkin kuvernööri Kathy Hochul asetti heinäkuussa vuoden mittaisen rakennuskiellon suurimmille datakeskuksille. Kahden osavaltion päätökset kattavat yhdessä ison osan siitä maasta, jonne tekoälyn laskentakapasiteetti oli suuntaamassa.

Alan etujärjestö Data Center Coalition suhtautui tarkasteluun varovaisen myönteisesti: oikein tehtynä se voi järjestön mukaan nostaa esiin alan hyvät toimijat sen sijaan, että viivyttäisi niitä tarpeettomasti. Osavaltion maatalouskomissaari Sid Miller taas kutsui määräystä tyhjäksi poliittiseksi retoriikaksi. PUCT:n puheenjohtaja on omalta osaltaan pyytänyt osavaltion lainsäätäjiltä lisää toimivaltaa.

Siirtyykö kysyntä Pohjoismaihin?

Datakeskusinvestointi liikkuu sinne, missä kolme asiaa toteutuu: sähköä on, liitynnän saa kohtuuajassa ja lupaprosessi on ennustettava. Texasin vetovoima on perustunut nimenomaan nopeuteen. Kun nopeus katoaa, jäljelle jäävät vaihtoehdot, joissa verkkoon ylipäätään pääsee.

Suomi on ollut sillä listalla jo pitkään: viileä ilmasto, vähäpäästöistä sähköä, vakaa verkko ja kaukolämpöverkko, joka ottaa hukkalämmön vastaan. Mittakaavaero on silti raju. Suomen kaikkien aikojen kulutushuippu on noin 15 gigawattia, eli Texasin jonossa oleva kysyntä on yli kolmekymmenkertainen koko maan huippukulutukseen nähden. Prosentin siivu tuosta jonosta tekisi Suomessa maan suurimman teollisen sähkönkäyttäjän.

Käytännössä kysymys kääntyy Fingridille. Kantaverkkoyhtiön liityntäjono on jo nyt pidempi kuin verkon rakentamistahti, ja jos Yhdysvalloista patoutuu kysyntää Pohjoismaihin, jono pitenee lisää. Silloin edessä on sama ratkaisu kuin Texasissa: kuka pääsee verkkoon ensin ja millä perusteella. Ei-sitovat kapasiteettivaraukset ovat halpoja tehdä ja kalliita suunnitella.

Tavalliselle sähkönkäyttäjälle kyse ei ole kaukaisesta verkkotekniikasta. Datakeskus on tasainen kuorma, joka vetää sähköä täydellä teholla myös pakkasella ja tyynellä säällä. Suomen sähkön hinta määräytyy pörssissä, joten uusi tasainen kysyntä nostaa hintapiikkejä juuri niinä tunteina, jolloin tuotanto on muutenkin tiukalla, ellei tuotantoa ja siirtoa rakenneta samaa tahtia. Yhdysvalloissa juuri kotitalouksien sähkölaskut ovat olleet se poliittinen kipupiste, joka lopulta pysäytti hankkeet.

Suomessa keskustelu on toistaiseksi käyty verotuksen ja päästöjen kautta. Datakeskusten sähköveron korotus ja yksittäisten laitosten päästöjalanjälki ovat olleet esillä, kuten AI Suomi on aiemmin kertonut. Texasin ja New Yorkin päätökset siirtävät painopisteen toisaalle: itse verkkoliityntään, joka on hitain ja vaikeimmin korjattava pullonkaula.

Sääntelystä tuli sijaintitekijä

Datakeskusten sijoittelussa on pitkään kilpailtu sähkön hinnalla ja verohelpotuksilla. Texasin päätös siirtää kilpailun uudelle akselille, ennustettavuuteen. Alue, joka pystyy sanomaan uskottavasti milloin liitynnän saa, on kehittäjälle arvokkaampi kuin alue, jossa sähkö on senttiä halvempaa.

Suomelle se on sekä mahdollisuus että ansa. Mahdollisuus, koska suomalainen lupa- ja verkkoprosessi on hidas mutta läpinäkyvä, ja kehittäjä tietää mitä saa. Ansa, koska sama poliittinen paine, joka pysäytti Texasin, syntyy täälläkin heti kun ensimmäinen datakeskus näkyy kotitalouden sähkölaskussa tai vie kunnan varaaman liityntätehon.

Abbottin määräys ei ollut ideologinen kannanotto tekoälyä vastaan. Se oli reaktio siihen, että kysyntä kasvoi nopeammin kuin verkko. Sama epäsuhta on Suomessa jo olemassa, vain pienemmässä mittakaavassa ja ilman kuvernööriä, joka voi pysäyttää kaiken yhdellä määräyksellä.