Ranskalainen Mistral tunnetaan kielimalleistaan, mutta nyt yhtiö astuu robotiikkaan. Se julkaisi navigointimallin, joka löytää robotille tien pelkän tavallisen kameran avulla. Mukana ei ole lidaria eikä erillisiä syvyysantureita, vaan yksi webkameran luokan sensori ja koneoppimismalli, joka tulkitsee näkymän.
Idea kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen taloudelliset seuraukset ovat isot. Perinteinen navigointipino, jossa on lidar ja syvyyskamerat, voi maksaa enemmän kuin itse robotti. Jos saman työn hoitaa halpa kamera ja opetettu malli, autonomisten laitteiden markkina laajenee kertaluokalla.
Miten yksi kamera korvaa anturit
Lidar mittaa etäisyyksiä laserilla ja piirtää ympäristöstä kolmiulotteisen pistepilven. Syvyyskamerat tekevät saman valon tai stereonäön avulla. Molemmat antavat robotille suoraan tiedon siitä, kuinka kaukana esteet ovat. Ne ovat myös kalliita ja kuluttavat tehoa.
Monokulaarinen eli yhden kameran näkö ei mittaa etäisyyttä suoraan. Sen sijaan malli on opetettu päättelemään syvyys ja tila kuvasta samaan tapaan kuin ihminen arvioi etäisyyksiä yhdellä silmällä: perspektiivistä, esineiden koosta ja liikkeestä. Mistralin malli yhdistää tämän navigointiin, eli se ei vain tunnista näkymää vaan päättää, minne robotti liikkuu seuraavaksi.
Juuri tässä on tekninen haaste. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun mallia hienosäädetään toimintaan, se helposti menettää osan yleisestä maailmanymmärryksestään. Robotti voi navigoida hyvin tutussa käytävässä mutta hämmentyä oudossa tilanteessa.
Demo ei ole vielä tuotantovalmis
Mistral näytti mallin toimivan, mutta näyte ja luotettava tuotantokäyttö ovat eri asia. Kysymys kuuluu, pärjääkö halpa kamera vaihtelevassa valaistuksessa, heijastuksissa ja ahtaissa tiloissa yhtä varmasti kuin lidar. Toistaiseksi tähän ei ole vastausta.
Euroopan avaus robotiikkakisaan
Robotiikan kilpailu on tähän asti käyty pääosin Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Yhdysvalloissa esimerkiksi Figure ja Tesla kehittävät humanoideja, Kiinassa Unitree ja muut valmistajat ovat painaneet hinnat alas ja tuoneet robotteja massatuotantoon. Eurooppa on jäänyt sivustaseuraajaksi.
Mistralin veto on siksi kiinnostava. Sen sijaan että yhtiö rakentaisi oman humanoidin, se tarjoaa ohjelmiston, joka voi pyöriä monenlaisessa raudassa. Tämä on tuttu strategia kielimalleista: myydään aivot, ei ruumista. Eurooppalaiselle toimijalle se on realistinen tapa päästä mukaan kisaan, jossa laitevalmistus on jo pitkällä muualla.
