Asianajaja Richard Busch on ollut ennenkin isossa musiikkijutussa. Hän edusti Marvin Gayen perikuntaa, kun se voitti Blurred Lines -kiistan Robin Thickeä ja Pharrell Williamsia vastaan. Nyt vastapuolena on tekoäly-yhtiö Anthropic, ja Buschin päämiehinä ovat Elvis Presleyn musiikin omistajat.
Kanne nostettiin Yhdysvalloissa perjantaina 23. lokakuuta. Kantajina ovat Authentic Brands Groupin tytäryhtiö, joka hallitsee suurta osaa Presleyn immateriaalioikeuksista, sekä muita hänen musiikkinsa oikeuksia omistavia yhtiöitä. Niiden mukaan Anthropic koulutti Claude-tekoälymallinsa 274 Elviksen kappaleella kysymättä lupaa ja maksamatta korvausta.
150 000 dollaria laulua kohden
Listalla ovat kaikki tutut: Can't Help Falling in Love, All Shook Up, Don't Be Cruel, A Little Less Conversation, Return to Sender ja (You're the) Devil in Disguise. Kantajat vaativat jokaisesta kappaleesta Yhdysvaltain tekijänoikeuslain enimmäiskorvauksen eli 150 000 dollaria.
Laskutoimitus on yksinkertainen. 274 kertaa 150 000 dollaria tekee 41,1 miljoonaa dollaria. Enimmäiskorvaus edellyttää, että oikeus katsoo loukkauksen tahalliseksi, ja juuri sitä kantajat väittävät.
“Elvis-kantajat suojelevat syvästi näitä ikonisia lauluja.”
Busch ei jättänyt asiaa siihen. Hänen mukaansa vastaaja on ”rakentanut koko liiketoimintamallinsa tekijänoikeusloukkausten varaan, mittakaavassa jota ei ole ennen nähty” (englanniksi ”has built its entire business model based on copyright infringement at a scale never seen before”).
Kanteessa väitetään, että Claude on tuottanut loukkaavaa materiaalia ”käytännössä jokaisesta laulusta jokaisesta internetissä saatavilla olevasta katalogista”. Anthropic on lisännyt malliinsa suojauksia, joiden pitäisi estää laulujen sanoitusten toistaminen. Kantajien mukaan ne eivät toimi: kun Claudea pyydettiin tekemään kappaleesta versio ”modernille yleisölle”, tulos oli hyvin lähellä alkuperäistä. Kanteeseen on poimittu Clauden oma toteamus, jonka mukaan sen tuotokset ”päätyvät jatkuvasti hyvin lähelle alkuperäisiä”.
Miksi kantaja on uutinen
Tähän asti musiikkialan oikeusjutut tekoäly-yhtiöitä vastaan ovat olleet levy-yhtiöiden ja kustantajien rintamien käsialaa. Nyt asialla on yhden artistin tuotannon omistaja. Far Out -lehden mukaan kyseessä on yksi ensimmäisistä suurista oikeusjutuista, jotka artistin perintöä hallinnoiva taho on nostanut suoraan tekoälykehittäjää vastaan. Ylen mukaan kyseessä on toistaiseksi laajin yksittäisen artistin ja tekoäly-yhtiön välinen oikeusjuttu.
Ero on käytännöllinen. Suuri kustantaja voi neuvotella tekoäly-yhtiön kanssa koko katalogin lisensseistä ja jättää yksittäiset artistit sivuun. Kun artistin oikeuksien omistaja haastaa itse, malli on kopioitavissa. Jos Elvis-kanne etenee, perässä voi tulla muita tunnettuja nimiä, joiden oikeudet ovat keskitetysti yhden toimijan käsissä.
Toinen musiikkikanne kahdessa kuukaudessa
Anthropicilla on jo valmiiksi kiireitä. Sony Music Publishing, Warner Chappell ja joukko muita kustantajia nostivat elokuun lopussa kanteen Pohjois-Kalifornian liittovaltion tuomioistuimessa. Ne syyttävät yhtiötä ”röyhkeästä kampanjasta”, jossa tekijänoikeuden alaisia teoksia olisi ladattu torrenteista ja kaavittu verkosta Clauden koulutukseen. Vastaajina ovat myös perustajat Dario Amodei ja Benjamin Mann.
Silloin Anthropic vastasi TechCrunchille: ”Olemme eri mieltä kustantajien väitteistä ja aiomme puolustautua oikeudessa tarmokkaasti.” Elvis-kanteeseen yhtiö ei ollut kommentoinut maanantaihin mennessä. Se on aiemmin vedonnut siihen, että mallien kouluttaminen tekijänoikeuden alaisella aineistolla on Yhdysvalloissa sallittua fair use -periaatteen nojalla.
Periaate on osittain jo testattu. Kirjailijoiden nostamassa Bartz-jutussa tuomari katsoi, että koulutus sinänsä oli sallittua, mutta piraattikopioiden hankkiminen ei ollut. Anthropic sopi maksavansa kirjailijoille 1,5 miljardia dollaria. Elvis-kantajat yrittävät siksi osoittaa, ettei Claude vain oppinut lauluista vaan myös toistaa niitä.
