Kun sähköverkko on täynnä, datakeskus lähtee merelle

Eteläkorealainen Naver kertoi torstaina sijoittaneensa yhdysvaltalaiseen Panthalassaan. Summaa ei kerrottu. Oregonissa vuonna 2016 perustettu yhtiö rakentaa merelle kelluvia laskentayksiköitä, jotka ottavat sähkönsä aalloista ja jäähdytyksensä merivedestä.

Rakennelma on noin 85-metrinen teräskappale, jota ei ole ankkuroitu pohjaan eikä kytketty rantaan kaapelilla. Aallot pumppaavat vettä putkea pitkin palloon, jossa se pyörittää turbiinia. Palvelimet ajavat laskennan paikan päällä, ja tulokset lähetetään satelliittiyhteydellä.

Miksi datakeskus vietäisiin merelle?

Vastaus ei ole romantiikka vaan jono. Tekoälylaskennan kasvu on törmännyt kahteen fyysiseen rajaan, sähköverkkoon ja jäähdytykseen. Isoissa datakeskusmaissa liittymishakemukset seisovat verkkoyhtiöiden jonoissa vuosia, koska siirtokapasiteettia ei ehditä rakentaa samaa tahtia kuin konesaleja.

Irlannissa Dublinin seudulle ei ole käytännössä myönnetty uusia liittymiä vuosiin, Alankomaissa verkko on ruuhkautunut laajalti ja Yhdysvaltain Virginiassa uudet hankkeet odottavat sähköään vuosikausia. Jäähdytys on toinen pullonkaula. Iso konesali juo vettä, eikä vettä ole kaikkialla.

Panthalassan logiikka on kiertää molemmat. Avomerellä ei ole verkkoa, johon jonottaa, eikä naapureita, jotka valittavat maankäytöstä. Aaltoja ja kylmää vettä riittää.

Suomi myy viileää ilmaa ja kaukolämpöä

Suomessa sama ongelma on ratkaistu päinvastaisesta suunnasta. Konesaleja on markkinoitu viileällä ilmastolla, vakaalla verkolla ja sillä, että hukkalämpö saadaan putkeen ja sieltä asuntojen lämmitykseen.

Näkyvin esimerkki on Microsoftin ja Fortumin hanke Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä. Microsoft vahvisti huhtikuussa toisen vaiheen rakentamispäätöksen, ja täydessä mitassa hukkalämmön on määrä kattaa noin 40 prosenttia alueen kaukolämmöstä.

Malli toimii, mutta se sitoo datakeskuksen tiukasti maahan. Se tarvitsee verkkoliittymän, kaukolämpöverkon ja kaupungin, joka ostaa lämmön. Merellä hukkalämmölle ei ole ostajaa. Se menee mereen.

Vero muutti kotimaiset laskelmat

Suomessa kiistellään nyt hinnasta. Konesaleissa käytetty sähkö siirtyy 1. heinäkuuta 2026 alemmasta veroluokasta II yleiseen luokkaan I, eli 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta. Valtio odottaa muutoksesta noin 47 miljoonan euron vuosituloja.

Alan reaktio oli odotettu. Osa suunnitelluista investoinneista ilmoitettiin otettavan uudelleen harkintaan, ja hallitus ryhtyi valmistelemaan erillistä tukimallia. Yksi esillä ollut porkkana on veronpalautus niille, jotka tosiasiassa hyödyntävät hukkalämpönsä.

Tavallisen ihmisen kannalta kyse ei ole kaukaisesta teollisuuspolitiikasta. Konesali vaikuttaa siihen, paljonko sähköä alueella kuluu ja mihin hintaan, ja parhaassa tapauksessa se lämmittää naapuruston asunnot. Jos investoinnit valuvat muualle, menetetään sekä verotuloja että se kaukolämpö. Jos ne tulevat, kunnan on osattava neuvotella lämpö sopimukseen eikä katolle puhallettavaksi.

Suolavesi syö teräksen

Merikonesalin ongelmat ovat vanhoja ja tylsiä. Teräs syöpyy merivedessä arviolta 0,1–0,5 millimetriä vuodessa, ja huolto tarkoittaa helikopterikeikkoja, joiden hinta liikkuu 15 000 ja 50 000 dollarin välillä. Aaltovoimayhtiöiden hautausmaa on täynnä laitteita, jotka toimivat koealtaassa mutta eivät myrskyssä.

Tiedonsiirto rajaa käyttöä sekin. Satelliittiyhteys antaa muutamia kymmeniä megabittejä sekunnissa lähetyssuuntaan. Se riittää valmiin mallin ajamiseen eli päättelyyn, mutta ei mallien kouluttamiseen, joka vaatii petatavujen siirtoa ja hyvin lyhyitä viiveitä konesalin sisällä. Merelle kelluva laitos on siis parhaimmillaankin vain osaratkaisu, ei korvaaja maalla oleville jättikonesaleille.

Naverin sijoitus kannattaa lukea optiona, ei tilauksena. Korealaisyhtiöllä on omat konesalinsa maalla, ja panostus merelle on halpa tapa pitää ovi auki siltä varalta, että verkkojonot pitenevät entisestään.

Kiinnostavinta ei ole se, kelluuko Ocean-3 vielä ensi talvena. Kiinnostavampaa on suunnanmuutos: laskentaa aletaan siirtää sinne missä energia on, eikä energiaa sinne missä laskenta on. Suomen valtti on ollut juuri tämä yhdistelmä, halpaa ja puhdasta sähköä paikassa jossa on myös kylmä ilma ja lämpöä tarvitseva kaupunki. Avomeri ei pysty tarjoamaan koko pakettia, mutta kilpailua siitä ei enää käydä pelkästään mantereella.