Kun Pimeä puoli: Riku Rantala & Kale Puonti alkaa Ruudussa 2. lokakuuta, katsoja näkee suomalaisia rikospaikkoja ja takaa-ajoja, joita kukaan ei ole kuvannut kameralla. Kuvat on tehty tekoälyllä. Sarjassa toimittaja Riku Rantala ja entinen rikosylikonstaapeli Kale Puonti käyvät läpi tunnetuksi tulleita kotimaisia rikoksia 1970-luvulta viime vuosiin.
Rikoksiin liittyviltä ihmisiltä ei kysytty mitään. Warner Brosin kasvujohtaja Joona Kortesmäki kertoo Ylelle, ettei heihin ole otettu yhteyttä tekoälyn käytöstä. Tuotannon mielestä se ei ole ollut tarpeen, koska sarja nojaa julkisiin tietoihin.
Tampereen yliopiston dosentti Pauliina Tuomi on eri mieltä. Hänen mielestään olisi oikein, että rikoksiin liittyviltä henkilöiltä kysyttäisiin lupa tekoälyn käytöstä.
Tuotanto: dramatisointeja, joihin ei ennen ollut varaa
Kortesmäen perustelu on käytännöllinen. Tekoälyn avulla sarjaan on saatu dramatisointeja, joihin ei aiemmin olisi ollut varaa. Kotimaisessa true crime -tuotannossa näyttelijät, lavasteet ja kuvausryhmä ovat kallis lisä, ja moni sarja on siksi tyytynyt arkistokuviin ja haastatteluihin.
Kortesmäki korostaa, että tekoäly ei ole tuonut sarjaan mitään sellaista, mitä perinteinen dramatisointi ei olisi voinut näyttää.
“Emme ole dramatisoineet tekoälyavusteisesti mitään, mitä emme olisi kuvanneet perinteisellekään kameralle.”
Rajauksia on tehty. Sarjassa ei näytetä rikosten tekijöiden eikä uhrien kasvoja, eikä siinä ole raakaa väkivaltaa. Tekoälyllä luodut kuvat merkitään ruudulle tulevalla tekstillä. ”Katsojille tuodaan selvästi ilmi, milloin näytetään tekoälyn avulla luotua kuvaa”, Kortesmäki sanoo.
Yhteistyötä asianosaisten kanssa ei ole ollut. ”Sarja perustuu julkisiin tietoihin. Käsitykseni on, että sarjaa ei ole tehty yhteistyössä kenenkään rikollisten tai rikosten uhrien kanssa”, Kortesmäki sanoo Ylelle.
Rantala ja Puonti eivät kommentoi tekoälykuvia Ylen jutussa.
Tutkija: lajityypin lupaus on todenmukaisuus
Tuomen huoli liittyy siihen, mitä true crime lupaa katsojalle. Genre myy nimenomaan sitä, että tapahtumat ovat totta. Kun rikospaikka on koneen piirtämä, katsoja voi tämän mukaan menettää otteen siitä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Samalla todelliset tapahtumat saattavat etääntyä.
“Voi ajatella, että tekoäly sotii faktaperäisyyttä vastaan. Tarkoituksena lajityypissä on kunnioittaa tapahtumien todenmukaisuutta.”
Tuomi ei silti tyrmää ratkaisua. ”Toisaalta, jos tekoälyn käyttö ilmaistaan katsojille selkeästi, ei ongelmia välttämättä ole”, hän toteaa. Tutkija ja tuottaja ovat siis lähempänä toisiaan kuin otsikoista voisi päätellä. Kiista koskee lähinnä sitä, riittääkö merkintä vai pitäisikö asianosaisia myös kuulla.
Mitä teksti ruudulla oikeasti kertoo
Merkintä kertoo katsojalle, että kuva on tehty. Se ei kerro, mihin kuva perustuu. Poliisin kuvaus rikospaikasta, oikeudenkäyntiasiakirja ja käsikirjoittajan oma arvaus näyttävät ruudulla samalta, kun kaikki on piirretty samalla työkalulla.
Kuvalla on myös taipumus jäädä mieleen tekstiä paremmin. Katsoja muistaa viikon päästä talon, auton ja pimeän tien, mutta tuskin kulmassa näkyneen merkinnän. Jos pätkä leviää somessa ilman sitä, merkintä katoaa kokonaan.
Asia koskettaa ennen kaikkea niitä ihmisiä, joiden elämään rikokset ovat jättäneet jäljen. Omainen, joka avaa suoratoistopalvelun, voi nähdä kohtauksen, joka esittää hänen läheiselleen tapahtunutta asiaa, ilman että kukaan on kertonut siitä etukäteen. Kasvojen rajaaminen pois lieventää tätä, mutta ei poista sitä.
Mitä säännöt sanovat
Journalistin ohjeiden mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineksesta. EU:n tekoälyasetuksen 50 artikla velvoittaa kertomaan, kun kuva tai video on tekoälyllä luotu tai muokattu ja muistuttaa todellisia henkilöitä, paikkoja tai tapahtumia. Taiteellisissa ja fiktiivisissä teoksissa riittää, että tekoälyn käytöstä kerrotaan tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä. Lupaa asianosaisilta kumpikaan ei edellytä.
Linja, jota muut seuraavat
Pimeä puoli täyttää todennäköisesti kirjaimen. Merkintä on olemassa, ja kasvot on jätetty pois. Asianosaisten kuuleminen jää sen sijaan tuottajan omantunnon varaan, koska mikään sääntö ei sitä vaadi.
Siksi ratkaisulla on merkitystä yhtä sarjaa laajemmin. Kun tekoälykuvitus on halvempaa kuin näyttelijät, sitä tulee käyttämään myös pienempi toimija: podcastin tekijä, joka tarvitsee kansikuvan jaksolleen, tai YouTube-kanava, joka rekonstruoi tapauksen kymmenessä minuutissa. Niillä ei ole Warner Brosin juristeja eikä välttämättä halua merkitä mitään.
Yksinkertainen parannus olisi kertoa katsojalle myös se, mihin kukin kohtaus perustuu. Pelkkä tieto koneen käytöstä ei vielä kerro, kuinka paljon kuvasta on keksitty.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
