Trumpin hallinto asettui OpenAI:n puolelle – tuomaria se ei sido

Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Stanley Woodward Jr. allekirjoitti myöhään tiistaina asiakirjan, joka ei velvoita tuomioistuinta mihinkään. Se kertoo vain, mitä mieltä Yhdysvaltain hallitus on. Ja mieltä ollaan siitä, että tekoälymallin kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla tekstillä on fair usea eli reilua käyttöä.

Kyse on The New York Timesin joulukuussa 2023 nostamasta kanteesta OpenAI:ta ja Microsoftia vastaan. Juttua käsitellään Manhattanin liittovaltion piirituomioistuimessa, ja tuomari Sidney H. Stein on antanut osapuolille perjantaihin asti aikaa jättää summary judgment -vaatimuksensa. Hallituksen kirjelmä ehti pöydälle juuri ennen sitä.

Ajankohdasta on pientä epäselvyyttä: New York Timesin oma uutisointi ajoittaa jätön myöhäiseen tiistai-iltaan, osa muista amerikkalaismedioista keskiviikolle. AI Suomi ei ole nähnyt 20-sivuista kirjelmää itse, vaan kaikki tässä jutussa siteeratut kohdat perustuvat sitä lainanneisiin medioihin.

Juridiikka ja politiikka samassa nipussa

Kirjelmän juridinen ydin on kapea. Oikeusministeriö erottaa mallin kouluttamisen siitä, mitä malli myöhemmin tuottaa ulos. Koulutus on sen mukaan transformatiivista käyttöä, ja tuotospuolen ongelmat ovat oma erillinen kysymyksensä.

”Riippumatta siitä, mitä oikeudellisia kysymyksiä tietyt tuotoskäytöt saattavat herättää, sen ei pitäisi vaikuttaa koulutuskäytön transformatiiviseen luonteeseen (tai mihinkään muuhun sen puoleen)”, kirjelmässä sanotaan. Alkuperäinen teksti on englanniksi.

Tämä on argumentti, joka kuuluu tuomarin punnittavaksi. Sen rinnalle kirjelmä nostaa toisenlaisen perustelun: oikeussäännöt, jotka vaikeuttavat vahvan tekoälyalan rakentamista Yhdysvalloissa, uhkaavat kansallista turvallisuutta. Kansallinen turvallisuus ei ole yksikään fair use -harkinnan neljästä tekijästä. Se on politiikkaa.

Woodward kirjoitti X:ssä, että presidentti Trumpin mielestä tekoälyn ylivoima on ”kriittistä kansallisen turvallisuuden, vaurauden ja kaikkien amerikkalaisten taloudellisen liikkuvuuden edistämiseksi”. Omaa kirjelmäänsä hän kutsui historialliseksi.

Tavatonta vai ei

Chamber of Progressin tekoäly-, luovuus- ja tekijänoikeuspolitiikan johtaja Adam Eisgrau kommentoi NOTUS-sivustolle: ”Jos tämä ei ole ennennäkemätöntä, niin epätavallista se ainakin on.” Chamber of Progress on teknologia-alan rahoittama edunvalvontajärjestö, joten arvio tulee suunnasta, joka hyötyy hallituksen kannasta.

Liittovaltion hallitus on tähän asti pysytellyt sivussa niistä kymmenistä tekijänoikeuskanteista, joita tekoäly-yhtiöitä vastaan on Yhdysvalloissa nostettu. Nyt se otti kantaa yhden yksityisen riidan sisällä, ilman että sillä on siinä muodollista asemaa.

Euroopassa tätä ei kysytä tuomarilta

Suomalaiselle kirjailijalle, toimittajalle tai muusikolle jutun olennaisin kohta on se, ettei se koske häntä. Fair use on yhdysvaltalainen oppi, jossa tuomari punnitsee neljää tekijää tapaus kerrallaan. Suomessa ja muualla EU:ssa tällaista joustavaa yleissääntöä ei ole. Tekijänoikeuden rajoitukset on lueteltu laissa, ja jos käyttö ei mahdu luetteloon, se vaatii luvan.

Tekoälyn kouluttamisen kannalta ratkaiseva luettelokohta on tekstin- ja tiedonlouhinta. EU:n tekijänoikeusdirektiivi vuodelta 2019 sisältää siitä kaksi poikkeusta, ja Suomi kirjasi ne tekijänoikeuslakiin keväällä 2023. Toinen koskee tutkimusorganisaatioiden tieteellistä tutkimusta. Toinen on yleinen: laillisesti saatavilla olevaa aineistoa saa louhia mihin tahansa tarkoitukseen, myös kaupalliseen.

Yleiseen poikkeukseen kuuluu portti. Oikeudenhaltija voi kieltää louhinnan tekemällä siitä nimenomaisen varauman, ja verkossa julkaistun aineiston kohdalla varauman pitää olla koneluettava. Jos varausta ei ole tehty, louhinta on lähtökohtaisesti sallittua. Oletusarvo on siis päinvastainen kuin moni olettaa.

Suomalaisen tekijän kysymys ei siksi ole, oliko koulutus transformatiivista. Kysymys on, teitkö varauman ja teitkö sen tavalla, jonka indeksointirobotti osaa lukea.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Jos julkaiset omilla verkkosivuillasi, varauma tehdään käytännössä robots.txt-tiedostossa, sivuston käyttöehdoissa tai molemmissa. Suuret tekoäly-yhtiöt ilmoittavat indeksoijiensa nimet, esimerkiksi OpenAI:n GPTBot, ja niiden estäminen on yhden rivin työ. Tylsä toimenpide, mutta juuri se toimenpide.

Jos julkaiset jonkun muun alustalla, varauman tekee se, joka hallitsee sivustoa. Freelancerin kannattaa katsoa sopimuksestaan, kenellä oikeus varaumaan on ja koskeeko se myös sitä versiota tekstistä, joka päätyy uutisaggregaattoriin. Muusikolla ja kirjailijalla sama kysymys menee kustantajalle tai levy-yhtiölle.

Kaksi rajoitusta kannattaa pitää mielessä. Siitä, mikä täyttää koneluettavuuden vaatimuksen, ei ole vielä EU:n laajuista ratkaisua; Hampurin alueoikeus katsoi vuonna 2024 LAION-jutussa, että selväkielisetkin käyttöehdot voivat riittää, mutta se on yhden jäsenmaan yhden oikeusasteen kanta. Varauma vaikuttaa myös vain eteenpäin. Se ei poista aineistoa malleista, jotka on jo koulutettu.

EU:n tekoälyasetus lisäsi järjestelyyn yhden hampaan. Yleiskäyttöisten mallien tarjoajilla pitää olla tekijänoikeuspolitiikka, joka kunnioittaa tehtyjä varaumia, ja niiden on julkaistava riittävän yksityiskohtainen tiivistelmä koulutusaineistostaan. Velvoite ulottuu myös malleihin, jotka on koulutettu Yhdysvalloissa mutta tuodaan EU:n markkinoille.

Se, mistä kirjelmä vaikenee

Oikeusministeriön kirjelmä puhuu koulutuksesta ja ohittaa tuotokset. Rajaus on tarkoituksellinen, sillä Timesin vahvin väite on koko ajan ollut se, että ChatGPT syytää ulos artikkelien katkelmia lähes sanatarkasti. Vaikka tuomari Stein hyväksyisi hallituksen näkemyksen koulutuksesta kokonaan, kanne ei siihen kuolisi.

Sama jakolinja näkyy Euroopassa. Täällä riidat ovat kääntyneet nimenomaan tuotospuolelle: Münchenin alueoikeus katsoi marraskuussa 2025 GEMAn kanteessa, että OpenAI:n mallin ulos antamat laulunsanat loukkasivat tekijänoikeutta. Louhintapoikkeus ei kata sitä, mitä malli tulostaa.

Sillä välin lisenssimarkkina rakentuu joka tapauksessa. Axel Springer ja Le Monde sopivat OpenAI:n kanssa jo ennen kuin yksikään tuomari ehti sanoa asiasta mitään. Sen rinnalla oikeusministeriön mielipide painaa täsmälleen sen verran kuin tuomari Stein päättää sen painavan.