Clauden löytämä entsyymi oli jo tunnettu – sen tehtävä on arvoitus

Dimitri Perrin johtaa tietojenkäsittelytieteen koulua Queenslandin teknillisessä yliopistossa QUT:ssa Australiassa. Anthropic kertoi keskiviikkona, että sen Claude-malli oli löytänyt virusten perimästä uudenlaisen, CRISPR-järjestelmää muistuttavan entsyymikokonaisuuden. Perrin kirjoitti löydöstä analyysin The Conversation -sivustolle.

Sen tärkein huomio mahtuu kahteen virkkeeseen.

AI Suomi kertoi löydöstä aiemmin pitkälti Anthropicin oman kehyksen varassa: Claude löysi uuden entsyymijärjestelmän. Riippumattomien tutkijoiden kommenttien jälkeen kuva on tarkempi, ja tämä juttu korjaa sitä kehystä.

Anthropicin väite tiivistettynä: noin 950 Claude-agenttia kävi 21 tunnin aikana läpi geneettistä dataa ja tunnisti bakteereja infektoivista viruksista eli bakteriofageista järjestelmän, jonka yhtiö nimesi ART:ksi (array-associated reverse transcriptases).

Mikä kestää

Järjestelmässä on kolme osaa. Ensimmäinen on käänteiskopioijaentsyymi, joka kopioi RNA:ta DNA:ksi. Toinen on sen kumppanigeeni, jonka tehtävää ei tunneta, ja kolmas on rivistö toistuvia DNA-jaksoja. Juuri toistojaksojen takia järjestelmä näyttää CRISPR:ltä.

Perrinin mukaan Claude seuloi noin 200 000 käänteiskopioijaentsyymiä, poimi niistä 3 500 ehdokasta ja valitsi 20 tarkempaan tarkasteluun, ja vasta sen jälkeen ihmiset tarkistivat tulokset. Tätä ketjua kukaan ei kiistä.

Perrin pitää itse löytöä vähemmän kiinnostavana kuin sitä, että malli teki seulonnan, kirjallisuushaun ja rajauksen itsenäisesti. Hänen mukaansa se on mahdollisesti merkittävä muutos siinä, miten tekoäly voi osallistua tieteeseen. Kone voi auttaa päättämään, mihin olemassa olevia työkaluja kannattaa suunnata ja mitkä kysymykset ovat kysymisen arvoisia.

Mikä ei kestä

Entsyymi ei ollut uusi. Anthropic myöntää tämän itsekin tiedotteensa leipätekstissä: ydinentsyymi oli tunnistettu aiemmin eräästä jättifaagista, ja Claude ”vaikuttaa olevan ensimmäinen”, joka huomasi järjestelmän määrittävät piirteet. Otsikko puhui uudesta entsyymijärjestelmästä, ja eteenpäin se levisi muodossa, jossa Claude löysi entsyymin.

Vertailu CRISPR:iin on vielä heikommalla pohjalla. CRISPR on bakteerien virustorjunnasta kehitetty geenimuokkausmenetelmä, jossa entsyymi ohjataan leikkaamaan tarkasti valittua kohtaa DNA:ssa. Perrinin mukaan ART on CRISPR:n kaltainen rakenteeltaan, ”mutta ei ole näyttöä siitä, että se olisi CRISPR:n kaltainen toiminnaltaan”. Sitä, voiko ARTia ohjelmoida samalla tavalla, ei tiedetä.

Anthropicin omat alustavat kokeet viittaavat siihen, että toistojaksoista syntyy lyhyitä RNA-pätkiä, mikä vihjaa ohjelmoitavuuteen. Yhtiön mukaan asia vaatii lisätutkimusta. Tulokset on julkaistu Anthropicin sivuilla ennakkojulkaisuna, eikä niitä ole vielä vertaisarvioitu.

Muukin media on ottanut varovaisen linjan. Bloombergin mukaan löytö sai tutkijoilta varauksellisen vastaanoton, ja Gizmodo otsikoi, ettei Anthropic osaa sanoa, mihin järjestelmä pystyy.

Myönteisin ulkopuolinen arvio löytyy Anthropicin omasta tiedotteesta. Siinä CRISPR-tekniikan uranuurtaja, MIT:n ja Broad-instituutin professori Feng Zhang kommentoi englanniksi näin:

Zhangin kommentti koskee menetelmää. Järjestelmän tehtävään se ei ota kantaa.

AI Suomi ei löytänyt 25. syyskuuta Anthropicin sivuilta vastinetta tutkijoiden huomioihin. Yhtiön oma tiedote ei kuitenkaan ole ristiriidassa Perrinin kanssa, sillä molempien mukaan entsyymi tunnettiin jo ja järjestelmän tehtävä on selvittämättä.

Kenen pitäisi välittää

Tekoäly-yhtiöt kilpailevat nyt tieteellisillä löydöillä samaan tapaan kuin ne ovat kilpailleet vertailutestien tuloksilla. Tiedote, jossa kone löytää jotain, on tehokasta markkinointia yhtiölle, joka myy mallejaan lääke- ja biotekniikka-alalle.

Sama kysymys tulee vastaan Suomessakin, kun yliopisto, startup tai rahoittaja kertoo tekoälyn löytäneen uuden lääkeaihion, materiaalin tai geenin. Silloin kannattaa kysyä kaksi asiaa: oliko löydetty osa jo tunnettu, ja onko kukaan osoittanut kokeellisesti, mitä se tekee. ART-tapauksessa vastaukset ovat kyllä ja ei.

Perrinin arvio kääntää kehyksen hyödyllisempään suuntaan. Tekoälyn arvo on tässä tapauksessa siinä, että satojen tuhansien ehdokkaiden joukosta nousee pari kymmentä, joihin laboratorion kannattaa käyttää aikaansa. Väite on pienempi kuin otsikko antoi ymmärtää. Se on myös helpompi tarkistaa: seuraavaksi joku laboratorio joko saa ARTin tekemään jotain tai ei saa.