76 % yhtiöistä palkkasi AI-johtajan – Suomen suuret nukkuvat

Vuodessa kokeilusta vakiokalustoon

IBM:n vastikään julkaisema, yli 2 000 organisaation kysely paljastaa, miten nopeasti Chief AI Officer eli CAIO on vakiintunut suurten yhtiöiden johtoryhmiin. Vuoden 2025 alussa nimenomaisesti tekoälyä johtavalla c-tason paikalla istui vain 26 prosenttia vastaajista. Toukokuussa 2026 luku on 76 prosenttia. Vastaavaa adoptionopeutta on viimeksi nähty 2010-luvun Chief Digital Officer -aallossa, ja silloinkin samat lukemat saavutettiin lähes tuplaten pidemmässä ajassa.

Painopiste on siirtynyt kokeiluvaiheen varapomosta strategiseksi vallankäyttäjäksi. CAIO:lla on tyypillisesti vastuu teknologiabudjeteista, tekoälyn tiekartasta ja yhä useammin myös hallintomalleista. Palkkahaitari on samaa luokkaa talous- ja lakijohtajan kanssa, ei enää keskijohdon teknologiapäällikön.

Mitä CAIO tekee CTO:n sijaan?

Tekninen johtaja eli CTO vastaa perinteisesti yhtiön koko teknologia-arkkitehtuurista: ohjelmistoista, alustoista ja kehitystiimeistä. CAIO:n työpöydällä on kapeampi mutta poliittisesti palavampi kysymys: miten yhtiö hyödyntää tekoälymalleja ja erityisesti tekoälyagentteja niin, että ne tuottavat arvoa ilman vastuu-, tieto- tai sääntelyriskiä.

Käytännössä CAIO johtaa agenttikalustoa, eli joukkoa autonomisia järjestelmiä, jotka ostavat, kirjoittavat, analysoivat ja päättävät yhtiön puolesta. Hallitusten dynamiikka muuttuu, kun johdetaan teknologian sijaan algoritmista työvoimaa. Useissa yhtiöissä CAIO raportoi suoraan toimitusjohtajalle, toisissa CTO:lle tai strategiajohtajalle. Kantava ajatus: vastuun tekoälyn linjauksista pitää olla nimellä ja kasvoilla, ei jakautua viiden johtajan kesken.

Sääntely vaatii nimen ja kasvot

Yksi voimakkaimmista ajureista on sääntely. EU:n tekoälyasetus ja Yhdysvaltain vastaavat kehykset edellyttävät, että tekoälyn käytöllä on nimetty johtaja, joka vastaa riskien arvioinnista ja dokumentaatiosta. Kun tähän yhdistyy talenttipula, eli huippuluokan tekoälyjohtajia on niukasti, yhtiöt joutuvat tarjoamaan houkuttelevan tittelin ja todellisen toimivallan saadakseen tekijät palvelukseensa.

Neljä suomalaista suuryhtiötä, nolla johtoryhmätason CAIO:ta

Suomen pörssin painavimmissa yhtiöissä rooli ei vielä näy johtoryhmäkokoonpanoissa. Nesteen tämän kevään johtoryhmäuudistuksen jäseninä ovat toimitusjohtaja Heikki Malinen, talousjohtaja Eeva Sipilä ja liiketoiminta-alueiden vetäjät, mutta omaa CAIO:ta listalla ei ole. Konecranesilla tekoälyä vetää Niina Hagman tittelillä Director, AI Enablement – keskeinen tehtävä, mutta ei johtoryhmäpaikka. Wärtsilällä Tero Tuominen toimii Director, CIO Office -roolissa, jolloin tekoäly on osa laajempaa tietohallintovastuuta.

Nordeassa rakenne on muuttunut viime kuukausina. Pankin pitkäaikainen Group Head of AI Hub Mattias Fras on saanut uuden nimikkeen Head of AI Adoption, mikä viestii siirtymästä kokeilevasta keskusyksiköstä koko organisaation läpäisevään käyttöönottoon. Group Leadership Team -tasolle nimitystä ei silti ole nostettu.

Mitä se tarkoittaa työntekijälle ja asiakkaalle?

Tavalliselle suomalaiselle työntekijälle puute näkyy hitaammin etenevinä työkalupäätöksinä. Kun tekoälyn käyttöönotosta vastaa tietohallintojohtajan alainen yksikkö ilman omaa hallituspaikkaa, asiat etenevät tietohallinnon tahdissa, eivät yhtiön strategian. Asiakkaalle se voi näkyä hitaampana palvelukehityksenä: pankkisovelluksen agenttiominaisuuksia tai teollisuusasiakkaan ennakoivaa huoltoa joudutaan odottamaan pidempään, kun strategista omistajuutta ei ole keskitetty.

Toinen puoli on, että ilman vahvaa keskusta tekoälyn käyttö voi jäädä siiloihin. Yksi yksikkö ostaa Copilot-lisenssejä, toinen kouluttaa omia malleja, kolmas kokeilee yksittäisiä agentteja. Lopputuloksena on päällekkäisiä sopimuksia ja koordinoimaton riskitilanne, joka näkyy hallitukselle yleensä vasta tarkastuksen yhteydessä.

Kaikki eivät pidä uuden c-tason tehtävän nopeaa leviämistä ongelmattomana. Osa konsulteista varoittaa, että tekoälyn keskittäminen yhdelle johtajalle voi viedä huomion siitä, että kaikkien yhtiön johtajien pitäisi oppia tekoälyn käytön perusteet. Jos tekoäly jää CAIO:n ja hänen tiiminsä yksinoikeudeksi, organisaation laajempi digitaalinen lukutaito ei välttämättä parane.

Suomalaisille suuryhtiöille kysymys on käytännössä yksinkertainen: rakennetaanko tekoälyn omistajuus johtoryhmätasolle vai jäädäänkö katsomaan, miten ulkomaiset kilpailijat IBM:n, Allianzin ja JPMorganin tapaan asemoivat CAIO:nsa. Hallituskokousten asialistat ovat joka tapauksessa jo muuttuneet: uudet kysymykset koskevat agenttien tekemiä päätöksiä, mallien lähdetietoja ja vastuuta automatisoiduista virheistä. Näihin joutuu joku vastaamaan, oli nimike sitten CAIO, CDO tai vain se, mikä CIO:n viereen aikanaan keksittiin.