Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren haluaa, että tekoälyllä tehtyjä voittoja verotetaan nykyistä kovemmin ja että kertyvät eurot korvamerkitään osaamisen kehittämiseen. Ehdotus sisältyy Ylen haastatteluun, jossa Löfgren varoittaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan rapautumisesta.
Löfgrenin päättelyketju on suoraviivainen. Jos tekoäly korvaa ihmistyötä julkisella sektorilla eikä yksityinen sektori palkkaa vapautuvaa väkeä, verotulot pienenevät ja työttömyydestä koituvat menot kasvavat. Tuottavuushyöty ei jää Suomeen, koska ohjelmistot ostetaan pääosin yhdysvaltalaisilta toimijoilta.
Tekoälymarkkinaa hallitsevat Yhdysvallat ja Kiina. Euroopan osuus on Löfgrenin mukaan vain muutaman prosentin luokkaa. Kun suomalainen virasto ottaa käyttöön amerikkalaisen tekoälytyökalun, säästö näkyy Suomen budjetissa, mutta lisenssimaksu ja siitä syntyvä voitto kirjautuvat toiselle mantereelle.
Kritiikin kärki osuu valtiovarainministeriöön. Kansliapäällikkö Juha Majanen on nostanut julkisuuteen kysymyksen siitä, kuinka paljon tekoäly vähentää julkisen sektorin työpaikkoja. Löfgrenin mielestä ministeriö puhuu vähennyksistä kertomatta, mitä työnsä menettäville käytännössä tapahtuu.
“Jos tekoäly korvaa ihmistyötä, eikä yksityinen sektori vedä työttömäksi jääneitä, hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja rapautuu.”
Kahdeksan prosentin palkkaetu ja lakkautettu tuki
Akavan selvityksen mukaan tekoälyä työssään soveltavat pääsevät jopa kahdeksan prosenttia parempaan palkkaukseen. Osaamisesta siis maksetaan jo nyt, ja raja kulkee niiden välillä, jotka ehtivät opetella uudet työkalut, ja niiden, jotka eivät ehdi.
Samaan aikaan Suomi lakkautti aikuiskoulutustuen. Se oli juuri se väline, jolla työssä käyvä ihminen pystyi irrottautumaan opiskelemaan ilman että oma talous kaatui. Ruotsi teki päinvastoin ja otti vastaavan tuen käyttöön.
Tuen tilalle ei ole tullut vastaavaa rahoitusta. Käytännössä uudelleenkouluttautumisen lasku siirtyi työntekijälle itselleen tai työnantajalle, ja moni jää kokonaan väliin putoamaan.
“Suomi oli edelläkävijä, mutta me lakkautettiin se ja Ruotsi otti käyttöön.”
Miten tekoälyvoitto erotetaan muusta voitosta?
Tässä on ehdotuksen heikoin kohta. Yrityksen tuloslaskelmassa ei ole riviä, jolla lukisi tekoälyllä tehty voitto. Kun pankki karsii tekoälyllä käsittelyaikoja, teollisuusyritys parantaa kunnossapitoa ja kauppaketju ennustaa kysyntää tarkemmin, hyöty sekoittuu muuhun liiketoimintaan välittömästi.
Muutaman vuoden päästä lähes jokainen yritys käyttää tekoälyä johonkin. Silloin tekoälyvero on käytännössä yleinen yritysveron korotus, jolle on annettu myyvempi nimi. Jos taas veron rajaus tehdään tiukasti, se koskee vain harvoja ja tuotto jää pieneksi.
Vaihtoehtoisia tarttumapintoja on hahmoteltu muualla: datakeskukset, laskentakapasiteetti tai ohjelmistolisenssien maksuvirrat ulkomaille. Jokainen näistä on eri vero kuin tekoälyvoiton verotus, ja jokaisella on omat kiertomahdollisuutensa. Löfgren ei haastattelussa lukitse mallia, vaan puhuu yleisemmin siitä, että osa voitoista voitaisiin ohjata rahastoon.
Yhden maan on vaikea verottaa liikkuvaa voittoa yksin. EU:n yhteinen digivero jäi aikanaan toteutumatta, ja kansallisia digiveroja säätäneet maat joutuivat Yhdysvaltain kauppapoliittisen painostuksen kohteeksi. Sama vastavoima odottaa ketä tahansa, joka verottaa amerikkalaisten ohjelmistoyhtiöiden tuottoja.
Elinkeinoelämän kantaa ei tässä kuultu
Ylen jutussa ääneen pääsee Akava. Työnantajapuoli ei kommentoi ehdotusta eikä valtiovarainministeriö vastaa kritiikkiin. Aiempien kannanottojensa perusteella elinkeinoelämä tuskin ottaa uutta yritysverotuksen kiristystä lämpimästi vastaan, mutta se on päättelyä, ei sitaatti. Ehdotuksen kestävyys mitataan vasta, kun toinen osapuoli avaa suunsa.
Mitä tämä tarkoittaa palkansaajalle
Tavallisen ihmisen kannalta kiista ei ole verotekniikkaa vaan kysymys siitä, kuka maksaa uudelleenkouluttautumisen. Jos työtehtävä katoaa neljänkymmenen ikävuoden kohdalla, ratkaisevaa on, onko olemassa jokin väline, jolla vuoden opiskelun voi rahoittaa. Juuri se väline poistettiin.
Yrityksille kysymys kääntyy toisin päin. Osaajapula ei katoa tekoälyn myötä, se siirtyy uusiin tehtäviin. Jos yhteiskunta ei rahoita täydennyskoulutusta, lasku tulee työnantajalle joko koulutuskuluina tai korkeampina palkkoina siitä kahdeksan prosentin osaamislisästä, josta Akava puhuu.
Löfgrenin avaus kannattaa lukea ennen kaikkea neuvottelunavauksena. Tekoälyveroa tuskin säädetään Suomessa yksin, mutta puhe siitä pakottaa hallituksen vastaamaan, mistä osaamisen rahoitus otetaan, kun julkisen sektorin väkeä vähennetään. Se päätös tehdään syksyn budjettineuvotteluissa, ei tekoälyn kehitystahdin mukaan.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
