”Yli kuuden vuosikymmenen ajan Kaipolan tehdas tuotti paperia maailmalle. Nyt alueelle suunnitellaan uuden sukupolven teollisuutta.” Näin sanoo ranskalaisen Sesterce-yhtiön toimitusjohtaja Youssef El Manssouri torstaiaamuna julkaistussa tiedotteessa.
Uusi teollisuus tarkoittaa tässä tekoälyn laskentakapasiteettia. Sesterce suunnittelee Jämsän Kaipolaan, suljetun paperitehtaan alueelle, yli 10 miljardin euron tekoälykampusta. Ensimmäinen vaihe olisi 200 megawatin kokoinen, ja toisessa vaiheessa kapasiteetti kasvaisi 600 megawattiin.
Yhtiön tavoitteet ulottuvat Jämsää pidemmälle. Pitkällä aikavälillä Sesterce tavoittelee Suomessa yli gigawatin tekoälykapasiteettia olemassa olevilla teollisuusalueilla, jos kysyntää riittää. Rakentamisen on tiedotteen mukaan tarkoitus alkaa jo tänä vuonna.
Kuka kampusta käyttäisi?
Hankkeen suurin avoin kysymys on asiakas. Sestercen tiedotteen mukaan hanke ”perustuu todelliseen kysyntään ja sitoutuneeseen käyttökapasiteettiin: Sestercellä on jo ankkuriasiakas”. Alan julkaisu Data Center Dynamics (DCD) kertoi samaan tapaan, että ankkuriasiakas on varmistettu.
Yle puolestaan huomautti, ettei yhtiö ole kertonut asiakkaansa nimeä eikä sitä, ketkä hankkeen rahoittavat. Tiedotteesta ei löydy kumpaakaan. Asiakas on siis toistaiseksi yhtiön oma ilmoitus, jota kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt tarkistamaan.
Asialla on väliä. Kymmenen miljardin euron rakennushanke tarvitsee rahoittajat, eikä rahoitusta tule ilman pitkiä käyttösopimuksia. Ennen kuin asiakas ja rahoittajat ovat julkisia, hanketta kannattaa lukea suunnitelmana.
Mitä Jämsä saisi
Rakennusaikana työtä olisi tiedotteen mukaan noin 2 000 ihmiselle, ja valmis kampus työllistäisi noin 300. Yhtiö sanoo suosivansa suomalaisia urakoitsijoita ja aliurakoitsijoita.
Noin 20 000 asukkaan kaupungissa 300 pysyvää työpaikkaa on paljon, vaikka paperitehtaan aikojen työllistävyyteen ei päästäisi. Kaupungin kassaan ja palveluihin vaikuttaisi myös rakennusvaiheen kahden tuhannen hengen joukko, joka tarvitsee asuntoja, ruokaa ja kuljetuksia.
Sesterce lupaa lisäksi 10 miljoonan euron paikallisen yhteisörahaston, jonka hankkeista päättävät Jämsän kaupunki ja asukkaat yhdessä. Kampuksen on tarkoitus olla osittain avoin: alueelle suunnitellaan esimerkiksi ravintoloita sekä koulutus- ja oppimistiloja. Laskentatilat pidettäisiin erillään ja suojattuina.
“Jämsä tarvitsee uusia investointeja, yritystoimintaa ja työpaikkoja.”
Reijula ei silti anna avointa valtakirjaa. Hänen mukaansa hanke on kiinnostava mahdollisuus vahvistaa alueen elinvoimaa, ”mikäli se etenee suunnitelmista toteutukseen ja täyttää sovellettavat vaatimukset”. Kaupunki arvioi hankkeen huolellisesti ”sen edetessä”.
Sähköverkko ratkaisee koon
Kaipolan suurin etu on tehtaalta jäänyt infrastruktuuri. Paperikone tarvitsi paljon sähköä, joten alueelle on jo valmiina vahva liittymä. Elenian toimitusjohtaja Jorma Myllymäki sanoo tiedotteessa, että alue on liitetty Elenian suurjännitteiseen jakeluverkkoon, joka ”tarjoaa jo nykyisellään hyvän lähtökohdan hankkeen ensimmäisen vaiheen toteuttamiselle”.
Myllymäki puhuu siis ensimmäisestä vaiheesta. Jos 200 megawatin kampus kävisi täydellä teholla ympäri vuoden, se käyttäisi noin 1,8 terawattituntia sähköä vuodessa. Gigawatin kokonaisuus kuluttaisi lähes yhdeksän terawattituntia eli noin kymmenesosan Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Kantaverkkoyhtiö Fingridiä tiedotteessa ei mainita.
Sähkönkäyttäjälle tämä tarkoittaa, että samasta verkosta ja samoista tuotantotunneista kilpailee uusi suurkuluttaja. AI Suomi on aiemmin selvittänyt, riittääkö sähkö kovilla pakkasilla, kun laskentakeskuksia rakennetaan lisää. Kokonaiskuvan hankkeista, sijainneista ja vaikutuksista kokoaa AI Suomen opas datakeskuksista Suomessa.
