Missä tekoälyn tuottavuusloikka viipyy?

Johtajien optimismi ja datan todellisuus

Duke-yliopiston Fuqua School of Businessin sekä Richmondin ja Atlantan keskuspankkien tutkijat kyselivät lähes 750 yhdysvaltalaiselta johtajalta tekoälyn vaikutuksista. Talousjohtajat raportoivat keskimäärin 1,8 prosentin tuottavuuskasvua tekoälystä vuonna 2025. Luku kuulostaa vaatimattomalta, mutta koko talouden mittakaavassa se olisi merkittävä.

Ongelma on, ettei luku kestä tarkempaa tarkastelua. Kun tutkijat laskivat tuottavuuskasvun yritysten todellisesta liikevaihto- ja työllisyysdatasta, luvut jäivät selvästi pienemmiksi kaikilla päätoimialoilla. Johtajien raportoima kasvu ja toteutunut kasvu eivät yksinkertaisesti kohtaa.

Sama kuva piirtyy laajemminkin. Helmikuussa julkaistussa toisessa tutkimuksessa 90 prosenttia yrityksistä raportoi, ettei tekoäly ollut vaikuttanut työllisyyteen tai tuottavuuteen kolmeen vuoteen. Goldman Sachs ei löytänyt merkityksellistä yhteyttä tuottavuuden ja tekoälyn käyttöönoton välillä koko talouden tasolla. Investointipankki Apollon pääekonomisti Torsten Slok tiivisti: tekoäly näkyy kaikkialla paitsi makrotalouden datassa.

Solowin paradoksi toistuu

Nobel-palkittu taloustieteilijä Robert Solow kirjoitti vuonna 1987, että "tietokoneiden aikakausi näkyy kaikkialla paitsi tuottavuustilastoissa". Havainto oli hätkähdyttävä: tietokoneiden laskentatehot olivat kasvaneet satakertaisiksi 1970- ja 1980-luvuilla, mutta työn tuottavuuden kasvu oli hidastunut kolmesta prosentista yhteen.

Paradoksi ratkesi lopulta 1990-luvulla, kun organisaatiot oppivat hyödyntämään teknologiaa kokonaisvaltaisesti. Tutkimusten mukaan IT-investointien tuottavuushyötyjen näkyminen kesti kahdesta viiteen vuotta, ja edellytyksenä oli usein organisaatiorakenteiden perusteellinen uudistaminen. Pelkkä tietokone ei riittänyt – tarvittiin uudet työtavat.

Tekoälyinvestoinnit saattavat noudattaa samaa kaarta. Vuonna 2024 yritykset pumppasivat tekoälyyn 250 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti, mutta laajoja tuottavuushyötyjä ei ole vielä näkyvissä. MIT:n taloustieteilijä Daron Acemoglu arvioi tekoälyn tuottavuusvaikutukseksi vaatimattoman 0,5 prosenttia seuraavan vuosikymmenen aikana – "pettymys suhteessa alan lupauksiin", kuten hän itse totesi.

Viive vai toiveajattelu?

Duken tutkimuksen kiinnostavin havainto liittyy ajoitukseen. Johtajien vuodelle 2025 raportoimat tuottavuusluvut vastaavat lähes täsmälleen todellista liikevaihtodataa vuodelle 2026. Kyseessä näyttäisi olevan noin vuoden viive: yritykset, jotka lisäsivät tekoälyinvestointejaan vuoden 2025 lopulla, eivät ole vielä ehtineet ottaa uusia työkaluja täyteen tuotantokäyttöön, muuttaa hinnoitteluaan tai nähdä tulovaikutuksia.

Viive selittää osan kuilusta, muttei kaikkea. Graham totesi Fortunelle, että talousjohtajat saattavat yksinkertaisesti olla optimistisia kaiken potentiaalin suhteen. Vaarana on kehäpäätelmä: yritykset investoivat, koska johtajat uskovat hyötyihin, ja johtajat raportoivat hyötyjä, koska he ovat investoineet. Vain 12 prosenttia toimitusjohtajista sanoo tekoälyn tuottaneen sekä kustannus- että tuottohyötyjä.

ManpowerGroupin selvityksessä työntekijöiden säännöllinen tekoälyn käyttö kasvoi 13 prosenttia vuonna 2025, mutta luottamus teknologiaan romahti 18 prosenttia. Johtoportaan ja lattiatason kokemukset eivät kohtaa. Eräässä tutkimuksessa tiettyihin tehtäviin käytetty aika kasvoi jopa 346 prosenttia tekoälytyökalujen myötä – toisin sanoen työkalu hidasti työtä sen sijaan, että olisi nopeuttanut sitä.

Suomessa sama kuilu

Suomessa tekoälyn käyttöönotto etenee tilastojen valossa ripeästi: 38 prosenttia yrityksistä käytti tekoälyteknologioita syksyllä 2025, mikä asettaa Suomen EU:ssa neljänneksi. Suuryrityksistä tekoälyä hyödyntää jo 68 prosenttia. Samaan aikaan 60 prosenttia pk-yrityksistä ei käytä tekoälyä lainkaan, ja vain 17 prosentilla käyttäjäyrityksistä on kirjallinen tekoälystrategia. Pöhinää on, suunnitelmaa ei.

OP Ryhmä on yksi näkyvimmistä kotimaisista esimerkeistä. Finanssikonserni aloitti tekoälymatkansa jo 2017, ja käytössä ovat muun muassa generatiivinen Maiju-työkalu henkilöstölle sekä ympärivuorokautinen Aina-asiakasavustaja. Toimitusjohtaja Timo Ritakallio on vaatinut "huomattavasti kunnianhimoisempia tavoitteita" tekoälyn hyödyntämiselle Suomessa. Henkilöstöpalveluyritys Barona puolestaan käsittelee tekoälyn avulla satoja tuhansia työhakemuksia vuosittain. Molemmat ovat kuitenkin vielä vaiheessa, jossa tekoäly tehostaa yksittäisiä prosesseja – ei koko liiketoimintaa.

Suomen Pankin Euro ja talous -julkaisun analyysi kehottaa varovaisuuteen. Generatiivisen tekoälyn käyttöönotto on yhä "kapea-alaista", ja tuottavuusparannukset eivät ole näkyneet tilastoissa. Arviot tekoälyn vuotuisesta tuottavuusvaikutuksesta seuraavan vuosikymmenen aikana vaihtelevat 0,1:stä 1,5 prosenttiyksikköön. Suomen työmarkkinoiden sopeutumiskyky rakenteellisiin muutoksiin on ollut 2000-luvulla heikko, mikä voi hidastaa hyötyjen toteutumista entisestään.

Mittaako kukaan oikein?

Tuottavuusparadoksin taustalla piilee myös mittausongelma. Perinteiset tuottavuusmittarit tarkastelevat liikevaihtoa suhteessa työtunteihin, mutta tekoälyn hyödyt voivat näkyä laadussa, nopeudessa tai asiakaskokemuksessa – asioissa, joita BKT-tilastot eivät välttämättä tavoita. Rahoitusalalla tekoäly voi estää petoksia tai parantaa riskiarviointeja tavalla, joka ei näy suoraan liikevaihtorivillä.

1990-luvun IT-vallankumous edellytti laajakaistaverkkojen, ohjelmistoekosysteemien ja uusien liiketoimintamallien kypsymistä ennen kuin tuottavuusvaikutukset alkoivat näkyä. Tekoäly saattaa vaatia vastaavan kypsymisajan. Suomalaisten yritysten kannalta ratkaiseva kysymys ei ole se, investoiko tekoälyyn, vaan se, investoiko samalla organisaation kykyyn hyödyntää sitä. Ilman uusia toimintatapoja tekoäly jää kalliiksi kokeiluksi, jonka hyödyt näkyvät vain johtajien puheissa.