Puolivuotias yhtiö sai Anthropicilta 10 miljardia

Anthropic on sitoutunut maksamaan 10 miljardia dollaria laskentakapasiteetista yhtiölle, jota ei ollut olemassa vielä viime jouluna. Volta Infra Holdings perustettiin tammikuussa 2026. Kuusivuotinen sopimus kattaa 121 megawattia Nvidian uusinta Vera Rubin -kapasiteettia, ja kaikki se seisoo yhdessä konesalissa Norjan Tydalissa.

Kauppasumma ei ole jutun kiinnostavin osa. Kiinnostavinta on se, miten seitsemän kuukautta vanha yhtiö ylipäätään pystyy tällaiseen sitoumukseen, ja miksi laskenta päätyi Pohjoismaihin eikä Teksasiin.

Volta ei omista konesalia. Se vuokraa sen bitcoin-louhija Bitdeeriltä 16 vuodeksi noin 4,7 miljardilla dollarilla, hintaan 202 dollaria kilowatilta kuukaudessa ja kolmen prosentin vuosikorotuksin. Kahdeksan vuoden jatko-optio nostaisi vuokran kokonaisarvon noin kahdeksaan miljardiin. Laitteitakaan Volta ei valmista: Dell toimittaa Rubin-räkit, joissa on 72 näytönohjainta kussakin ja nestejäähdytys.

Pankin allekirjoitus korvaa taseen

Bitdeer ei tietenkään anna miljardien vuokrasopimusta tuntemattomalle taseelle. Ratkaisu on 1,3 miljardin dollarin pankkitakaus, jonka järjestivät J.P. Morganin yhtiöt ja toinen, nimeämättömäksi jäänyt suuri rahoituslaitos. Jos Volta jättää maksamatta, pankit maksavat.

Takaus on käytännössä lainattua luottokelpoisuutta. Voltalla on riskisijoittajilta kerättynä 300 miljoonaa dollaria ja noin 2,4 miljardin arvostus, eli luvut jotka eivät kanna kymmenen miljardin sopimusta. Takaus siirtää riskin sinne, missä tasetta riittää. Yhtiön perusti joukko Brookfieldin entisiä infrastruktuurisijoittajia, ja rahoituskierrokseen osallistuivat muun muassa Nvidia ja Michael Dell.

Bitdeerille järjestely on paras uutinen vuosiin. Yhtiö arvioi sopimuksen nettotuottomarginaaliksi noin 90 prosenttia, ja osake nousi tiedotteen jälkeen hetkellisesti 23 prosenttia. Bitcoinin louhijasta tuli yhdellä allekirjoituksella vuokranantaja tekoälyn laskentamarkkinalla.

Miksi Norja voitti

Tydalin kampus käy vesivoimalla. Norjan sähköstä yli 90 prosenttia tulee vesivoimasta, ja pohjoinen ilmasto hoitaa jäähdytyksen lähes ilmaiseksi. Laitoksen energiatehokkuusluvuksi arvioidaan noin 1,1, kun yhdysvaltalaisen keskivertokonesalin luku on noin 1,58.

Ero kuulostaa pieneltä, mutta se tarkoittaa, että Norjassa jokaista laskentaan menevää kilowattia kohti kuluu oheistoimintoihin kymmenen prosenttia lisää, Yhdysvalloissa lähes kuusikymmentä. Kuuden vuoden sopimuksessa siitä tulee satojen miljoonien ero.

Mittakaava kannattaa avata. Kampuksen 133 bruttomegawattia täydellä teholla ympäri vuoden on noin 1,2 terawattituntia sähköä. Se on runsas prosentti koko Suomen vuosikulutuksesta eli suunnilleen Porin kokoisen kaupungin osuus siitä, ja tehona noin kymmenesosa Olkiluoto 3:sta. Yksi konesali, yksi asiakas.

Suomi nosti hintaa juuri kun rahaa jaettiin

Suomi kilpailee samoista investoinneista. Maahan on suunnitteilla konesalihankkeita useiden gigawattien edestä, ja Googlen Haminan laajennus on yksi Pohjoismaiden suurimmista teollisista investoinneista. Kylmä ilmasto, vakaa verkko ja ydinvoima ovat käytännössä samat myyntiargumentit kuin Norjalla.

Heinäkuun alussa Suomi kuitenkin siirsi konesalien sähkön alemmasta veroluokasta II yleiseen veroluokkaan I. Vero nousi 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, eli noin 45-kertaiseksi. Valtiolle muutos tuo arviolta 47 miljoonaa euroa vuodessa.

Tydalin kokoiselle laitokselle uudistus tarkoittaisi Suomessa noin 26 miljoonan euron lisälaskua vuodessa. Kuudessa vuodessa summa olisi runsaat 150 miljoonaa euroa, ja kyse olisi yhdestä ainoasta konesalista. Kun samaan aikaan sähkön hinta itsessään on Norjassa historiallisesti Suomea matalampi, laskutoimitus ei ole hankala.

Näkyykö tämä omassa sähkölaskussa

Tavalliselle sähkönkäyttäjälle kysymys on yksinkertainen: nostavatko konesalit hintaa? Pohjoismainen sähkömarkkina on yhteinen, joten Norjaan rakennettu satojen megawattien kuorma näkyy myös Suomen hinnoissa. Vaikutus tuntuu selvimmin talvella, kun vesivarastot ovat matalalla ja tuuli seisoo.

Vastapainoksi juuri tällainen kysyntä tekee uusista tuulipuistoista ja verkkoinvestoinneista kannattavia. Konesali on ostaja, joka sitoutuu vuosikymmeneksi ja maksaa ennakoitavaa hintaa. Suomen ongelma ei ole sähkön puute vaan se, että halvan tuulisähkön tunteina ostajia on liian vähän.

Verolinjaus ratkaisee, kumpi puoli painaa enemmän. Jos konesalit valuvat Norjaan ja Ruotsiin, Suomeen jää tuulivoimaa ilman ostajaa ja naapureille sekä työpaikat että verotulot. Rakennusaikainen työllisyysvaikutus on satoja henkilötyövuosia, käytön aikainen henkilöstö sen sijaan kymmeniä. Kunnille tärkein tulo on kiinteistövero, ei palkkasumma.

Kehä, jossa raha kiertää samojen taseiden välillä

Kaupassa on kuvio, jota kannattaa katsoa tarkkaan. Nvidia on yksi Voltan sijoittajista, ja Volta ostaa Nvidian siruja rahalla, jonka Anthropic maksaa. Anthropicin laskuja rahoittavat viime kädessä sen omat sijoittajat, joihin kuuluvat Amazon ja Google. Raha kulkee samojen taseiden läpi useaan kertaan ennen kuin yksikään loppukäyttäjä on maksanut mitään.

Anthropicilla on nyt tiedossa kymmenien miljardien laskentasitoumukset muun muassa AMD:n, Akamain, SpaceX:n ja Googlen kanssa, ja Metan kanssa neuvotellaan erikseen kymmenen miljardin sopimuksesta. Tydalin ensimmäisen erän pitäisi olla käytössä 31. joulukuuta 2026, loppujen maaliskuun 2027 loppuun mennessä.

Jos Rubin-räkit myöhästyvät tai Anthropicin liikevaihto ei kasva sitoumusten tahtia, ensimmäinen laskun saaja ei ole Anthropic eikä Volta. Se on pankki, joka allekirjoitti takauksen.