Tekoälykupla puhkesi – pahempi vaara kasvaa

Kun tekoälyosakkeista puhutaan, useimmat kysyvät samaa: onko hinta liian korkealla? Capital Economicsin pääekonomisti John Higgins kääntää kysymyksen ympäri. Hänen mukaansa tekoälyosakkeiden hintakupla on jo puhjennut – Nvidian ja muiden tekoälyjättien kurssit ovat laskeneet huipuistaan. Todellinen vaara piilee muualla, ja se koskettaa koko tekoälyinvestointien takaisinmaksua.

Higgins puhuu fundamenttikuplasta, ilmiöstä joka on taloushistoriassa harvinainen. Tavallisessa kuplassa osakkeiden hinta karkaa yritysten todellisesta tuloksentekokyvystä: sijoittajat maksavat liikaa tulevista tuotoista. Fundamenttikuplassa tilanne on toisin päin – tulokset itsessään ovat kupla. Tekoäly-yhtiöiden nykyiset voitot voivat olla tilapäisiä, ylimitoitetun investointibuumin sivutuotteita. Nvidia raportoi viimeisimmällä neljänneksellä 68,1 miljardin dollarin liikevaihdon ja 73 prosentin vuosikasvun, mutta Higginsin mukaan nämäkin luvut saattavat heijastaa investointiaaltoa joka ei ole kestävällä pohjalla.

539 miljardia ilman takuita

Goldman Sachsin arvion mukaan tekoälyinfrastruktuuriin käytetään tänä vuonna 539 miljardia dollaria. Vertaa tätä tuottoihin: tekoälypalvelujen suorat tulot ovat noin 25 miljardia dollaria, alle viisi prosenttia investoinneista.

Viiden suurimman pilvijätin – Amazonin, Alphabetin, Microsoftin, Metan ja Oraclen – yhteenlasketut pääomamenot ylittävät tänä vuonna 600 miljardia dollaria. Amazon yksin ilmoitti investoivansa noin 200 miljardia ja Alphabet seuraa 175–185 miljardilla. Samaan aikaan tekoäly-yhtiöiden arvostukset jatkavat nousuaan: OpenAI:n markkina-arvoksi arvioidaan jo 730 miljardia dollaria, kun lokakuussa 2025 se oli 500 miljardia. Tekoäly-yksisarvisia on lähes 500, ja niiden yhteisarvo ylittää 2,7 biljoonaa dollaria.

Entä jos tekoälyn kysyntä ei kasva odotusten tahdissa? Higginsin mukaan todellinen kysyntä voi jäädä merkittävästi arvioita pienemmäksi. Silloin nykyiset tulokset osoittautuvat poikkeuksellisen suotuisan jakson tuotteiksi, eivät pysyvän kasvun pohjaksi.

Kilpailu syö voitot

Nobel-ekonomisti Joseph Stiglitz kuvaa saman ongelman toiselta kantilta. Hänen mukaansa tekoäly-investoinnit tuottivat viime vuonna noin kolmanneksen Yhdysvaltain talouskasvusta. Lyhyellä aikavälillä investointikupla siis hyödyttää taloutta, mutta tämä riippuvuus tekee tilanteesta hauraan.

Tekoälysijoitusten tuotot perustuvat Stiglitzin mukaan kahteen oletukseen: teknologia toimii ja kilpailu pysyy vähäisenä. Ensimmäinen oletus pitää todennäköisesti paikkansa. Toinen on heikolla pohjalla. Tekoälymallien kehitystyötä tekevät kymmenet yritykset ja tutkimusryhmät ympäri maailmaa, ja avoimen lähdekoodin mallit laskevat alalle tulon kynnystä jatkuvasti. Jos kilpailu kiristyy, voitot painuvat kohti nollaa eikä sijoittajien odottamia tuottoja synny koskaan.

Pahimmassa skenaariossa kupla puhkeaa samaan aikaan kun tekoäly korvaa työpaikkoja laajasti. Tekoäly muuttaa erityisesti rutiininomaisia asiantuntijatehtäviä – tutkimusta, analyysiä ja hallintoa – jotka on perinteisesti mielletty automaation ulottumattomiin. Investointien romahdus iskisi talouteen juuri kun näiden alojen työntekijöillä on muutenkin ahdasta, eikä yhteiskunnilla ole valmiita rakenteita siirtymän hallitsemiseksi.

Gurley tunnistaa tutun kaavan

Pääomasijoittaja Bill Gurley Benchmark-rahastosta näkee tekoälybuumissa klassisen pääomasyklin. Varhaiset voittajat houkuttelevat valtavat investoinnit, mikä johtaa ylikapasiteettiin ja heikentää lopulta koko alan hinnoitteluvoimaa. Sama kaava on toistunut jokaisessa merkittävässä teknologia-aallossa: kun ihmiset rikastuvat nopeasti, joukko uusia tulokkaita ryntää alalle ja kupla paisuu.

Morgan Stanleyn analyytikkojen mukaan tekoälyalan pääomamenojen suhde liikevaihtoon on jo 34 prosenttia ja nousee 37 prosenttiin vuoteen 2028 mennessä. Dotcom-kuplan huipulla vastaava luku oli 32 prosenttia – tekoälybuumi on siis jo ylittänyt internet-kuplan mittakaavan. Vuosina 2026–2028 tekoälyyn virtaa arviolta kaksi biljoonaa dollaria. Pilvijäteillä on lisäksi lähes biljoona dollaria julkistamattomia vuokrasitoumuksia datakeskuksista, mikä tarkoittaa ettei peruuttaminen ole enää helppoa.

"Jonakin päivänä yksinkertaisesti kompastumme ja rahat loppuvat. Se hetki on mielestäni edessämme", Gurley sanoi Fortunelle.

Ohjelmistoala näyttää esimerkkiä

Teoriaa tukee jo konkreettinen esimerkki. Ohjelmistoalalla on alkanut niin sanottu SaaSpocalypse: perinteisten SaaS-yhtiöiden osakkeet ovat syöksyneet, kun tekoälyagentit korvaavat ohjelmistoja joista yritykset ovat maksaneet käyttäjäkohtaisia kuukausimaksuja. Ohjelmisto-ETF IGV on laskenut tänä vuonna yli 20 prosenttia. Atlassianin käyttäjämäärät pienenivät ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa, ja Salesforcen osake on laskenut 28 prosenttia liikevaihdon kasvusta huolimatta. Ohjelmistoalalta on haihtunut arviolta kaksi biljoonaa dollaria markkina-arvoa.

Ohjelmistomurros liittyy suoraan fundamenttikuplaan. Jos tekoälyagentit tekevät perinteisistä ohjelmistoista tarpeettomia, kuka lopulta maksaa satojen miljardien infrastruktuuri-investoinnit takaisin? Kyselyjen mukaan jo 40 prosenttia yritysten IT-budjeteista on siirtymässä perinteisistä ohjelmistoista tekoälyalustoihin ja mallikäyttömaksuihin, mutta nämä maksut eivät toistaiseksi riitä kattamaan infrastruktuurin kustannuksia.

Capital Economics ei ennusta välitöntä romahdusta. Tutkimusyhtiön perusskenaariossa tekoälyralli jatkuu vuoden 2026 loppuun ja korjausliike ajoittuu vuodelle 2027. Suomalaisten yritysten, jotka harkitsevat tekoälyinvestointeja, kannattaa silti erottaa hehkutus luvuista. 539 miljardin dollarin investointirynnäkkö kertoo markkinoiden uskosta, ei takuusta. Yksittäisen tekoälytyökalun tuotto riippuu siitä, ratkaiseeko se todellisen ongelman vai vastaako se vain lupausten luomaan kysyntään. Higginsin, Stiglitzin ja Gurleyn viesti on yhteinen: kun kaikki rakentavat samaan suuntaan, kannattaa kysyä kuka lopulta maksaa.