Tekoälyn lasku tulee vuosien viiveellä – koodivirheinä

Kyndrylin strategiajohtaja Kris Lovejoy esittää Tivin haastattelussa väitteen, joka istuu huonosti tämän vuoden tulosjulkistuksiin. Tekoälyn todellinen hinta ei näy siinä kvartaalissa, jossa työkalut otetaan käyttöön, vaan vuosia myöhemmin.

Viesti on suora. Yritysten on laitettava it-infransa kuntoon ennen kuin tekoälystä saadaan kaikki hyöty irti, ja jos pohja on retuperällä, ongelmat kertyvät sinne alle. Tivin jutussa Lovejoy tiivistää seurauksen kahteen sanaan.

Velka syntyy siellä, missä kukaan ei ehdi katsoa

Mekanismi on tuttu jokaiselle, joka on ylläpitänyt vanhaa järjestelmää. Kun koodia syntyy nopeammin kuin sitä ehditään lukea, katselmointi kevenee. Rajapinnat viritetään toimimaan tässä ja nyt, dokumentaatio jää tekemättä, ja integraatio vanhaan taustajärjestelmään pysyy kasassa yhden ihmisen muistin varassa.

Kustannus ei katoa mihinkään. Se siirtyy ylläpitobudjettiin, jossa se näkyy hitaampana kehityksenä, pidempinä häiriöinä ja kalliimpina korjauksina. Samasta syystä Lovejoy puhuu haastattelussa myös resilienssistä ja kyberturvasta: it-kumppania valittaessa pitää arvioida valinnan riskivaikutusta, koska toimitusketjut ovat pitkiä.

Todistajana Kyndryl on siinä mielessä uskottava, että yhtiö elää muiden vanhoista järjestelmistä. IBM:stä vuonna 2021 irrotettu palveluyhtiö ylläpitää konesaleja ja sovelluksia, joihin asiakkaat eivät itse halua koskea. Se näkee laskun siinä vaiheessa, kun sen maksaa joku muu.

Mittaukset kertovat samaa kuin konsultti

Väite ei jää yhden yhtiön varaan. Ohjelmistokehityksen dataa analysoiva GitClear kävi läpi 211 miljoonaa muutettua koodiriviä vuosilta 2020–2024. Kopioitujen ja liitettyjen rivien osuus nousi 8,3 prosentista 12,3 prosenttiin, ja refaktoroinniksi luokiteltujen muutosten osuus putosi 25 prosentista alle kymmeneen. Kopiointi on halpaa nyt ja kallista myöhemmin, koska sama virhe pitää korjata monesta paikasta.

Googlen DORA-tutkimusohjelma päätyi vuoden 2025 raportissaan samaan toisesta suunnasta. Sen mukaan tekoälyn ensisijainen rooli on toimia vahvistimena, joka suurentaa organisaation olemassa olevia vahvuuksia ja heikkouksia. Alkukielellä muotoilu kuuluu: "AI's primary role is as an amplifier, magnifying an organization's existing strengths and weaknesses." Hyvin hoidetussa ympäristössä tekoäly nopeuttaa kehitystä. Sotkuisessa se nopeuttaa myös sotkua.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle keskisuurelle yritykselle

Ajatellaan kahdensadan hengen yritystä, joka on juuri kertonut ottavansa tekoälyn käyttöön asiakaspalvelussa ja ohjelmistokehityksessä. Säästö on helppo laskea. Vähemmän työtunteja tikettiä kohti, nopeampi julkaisutahti, ja luvut menevät hallituksen esitykseen sellaisenaan.

Lovejoyn väite tarkoittaa, että sama yritys maksaa laskun vuonna 2029, kun asiakastietojärjestelmän ympärille kyhätty integraatiokerros pitää purkaa ja koota uudelleen. Siihen mennessä säästö on kirjattu ja käytetty. Kustannus tulee eri riville, eri budjettivuonna ja usein eri johtajan vastuulle.

Käytännön johtopäätös on tylsä ja siksi helppo ohittaa. Ennen kuin tekoälysäästöistä tiedotetaan, kannattaa selvittää, kuka lukee syntyvän koodin, missä sen testit ovat ja kuka osaa ylläpitää sitä kahden vuoden päästä. Jos vastausta ei ole, säästö on lainaa.

Lovejoyn väitteen ratkaisee lopulta kirjanpito. Tekoälyn tuoma säästö kirjautuu tyypillisesti henkilöstö- tai ostopalvelukuluihin, kun taas sen jättämä velka näkyy myöhemmin it-ylläpidon rivillä. Kaksi eri mittaria, kaksi eri vastuualuetta.

Niin kauan kuin nämä kaksi eivät kohtaa samassa raportissa, tekoälyn tuottavuusluvut näyttävät paremmilta kuin ne ovat. Se ei ole tekoälyn vika. Se on mittarin.