Anthropicin agentit kävivät 186 kauppaa – häviäjä ei tajunnut hävinneensä

Mitä Project Dealissa tapahtui

Anthropic julkisti 25. huhtikuuta tulokset Project Deal -kokeesta, jonka yhtiö ajoi sisäisesti joulukuussa 2025. Kokeen 69 työntekijää sai kukin 100 dollarin budjetin ja Claude-agentin, joka osti ja myi tavaraa muiden työntekijöiden agenttien kanssa Slackissa. Ihmiset saivat asettaa tavoitteen ja tarjota myyntiin kotoaan löytyvää tavaraa, mutta itse neuvotteluihin he eivät puuttuneet.

Kokeessa pyöri neljä rinnakkaista kauppapaikkaa. Kahdessa toimi pelkästään uudempi Claude Opus 4.5, kahdessa muussa puolet agenteista käytti Opusta ja puolet kevyempää Haiku 4.5 -mallia. Päärunko, jota Anthropic kutsuu nimellä Run A, tuotti 186 toteutunutta kauppaa, yli 500 listattua esinettä ja yhteensä yli 4 000 dollarin vaihdantaa.

Parempi malli vei pankin

Tulokset olivat yksiselitteiset. Opus-agentit tekivät keskimäärin kaksi kauppaa enemmän per käyttäjä ja saivat myydessään 3,64 dollaria enemmän per esine kuin Haiku-agentit. Anthropicin oma raportti nostaa esiin konkreettisen esimerkin: sama rikkinäinen polkupyörä myytiin 38 dollarilla, kun myyjänä oli Haiku, mutta 65 dollarilla, kun vastassa oli Opus. Lähes kaksinkertainen ero samasta tunnistettavasta laitteesta.

Aggressiivisilla neuvotteluohjeilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Mallin laatu ratkaisi, ei prompttauksen kovuus. Löydös on epämukava niille, jotka uskovat selviävänsä ostamalla halvempaa tekoälyä ja kompensoivansa eron paremmilla ohjeilla.

Häviäjä ei huomannut häviävänsä

Kokeen häiritsevin osa löytyi kyselyvastauksista. Kun työntekijöiltä tiedusteltiin, kuinka reiluiksi he kokivat agenttinsa tekemät kaupat, sekä Opuksen että Haikun käyttäjät antoivat saman arvosanan: noin neljä asteikolla 1–7. Toisin sanoen Haikun käyttäjät hävisivät rahaa, mutta kokivat saaneensa reilun diilin.

Wolt- ja Verkkokauppa.com-asiakkaan kannalta

Suomessa agenttitaloudesta puhutaan vielä lähinnä konferenssipuheissa, mutta käytännön sovellukset ovat lähempänä kuin kuvitellaan. Verkkokauppa.com julkaisee tuotetiedot koneluettavassa muodossa, ja Wolt-tilauksen rakenne on rajapinnan päässä. Kun kuluttajan puolesta hintaa vertaileva tai ruokakassia kokoava agentti yleistyy, syntyy täsmälleen sama asetelma kuin Anthropicilla: parempaa mallia käyttävä saa edullisemman ostoskorin tai paremman alennuksen näytönohjaimesta, vaikka kassaprosessi näyttää kummallekin yhtä sujuvalta.

Verkkokauppias ei tässä asetelmassa neuvottele enää ihmisen vaan algoritmin kanssa. Jos kaupan oma hinnoitteluagentti on heikompi kuin asiakkaan ostoagentti, kauppa häviää marginaalia. Jos asiakkaan agentti on heikompi, asiakas maksaa liikaa eikä tiedä sitä. Kummassakin tapauksessa hyvinvointiero siirtyy hiljaa parempien mallien omistajille, eli käytännössä Anthropicille, OpenAI:lle ja Googlelle.

Sääntelypohja puuttuu

Kuluttaja-asiamies ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat tähän asti seuranneet hintamerkintöjen läpinäkyvyyttä ja harhaanjohtavaa markkinointia. Project Deal nostaa esiin kysymyksen, johon nykyinen lainsäädäntö ei vastaa: onko reilua, että kaupan lopputulos riippuu siitä, kuinka kalliin tekoälytilauksen kuluttaja sattuu maksamaan? Asetelma muistuttaa enemmän osakemarkkinoiden algoritmikauppaa kuin perinteistä kuluttajakauppaa, ja sen sääntelypohja Suomessa on käytännössä avoin.

Asetelman häviäjät ovat juuri ne kuluttajat, joilla ei ole varaa tai halua maksaa kalleimmista työkaluista. Jos sääntelijä ei avaa silmiään ennen kuin Wolt tai S-ryhmä julkaisee oman ostosagenttinsa, lopputulos voi olla peilikuva Anthropicin tuloksesta: kaikki ovat tyytyväisiä, mutta vain osa todella sai sen, mitä luuli saavansa.