Esseet palasivat luokkaan – ja tekoäly jakaa lukiot kahtia

Jyväskylän Lyseon lukiossa opiskeleva Sani Yli-Jylhä kirjoittaa esseensä nykyään koulussa, opettajan valvonnassa. Hän pitää järjestelyä reiluna.

”Jos kokeessa olisi mahdollisuus päästä nettiin, ei olisi oikein, että toinen huijaa ja toinen ei”, Yli-Jylhä sanoi Ylelle.

Kotona kirjoitettu essee on monessa lukiossa käymässä harvinaiseksi. Yle kysyi tekoälyn käytöstä lukioiden rehtoreilta kymmenessä suuressa kaupungissa: Espoossa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Rovaniemellä, Savonlinnassa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Vastauksista piirtyy kuva koulusta, jossa kirjoitustehtävät on siirretty sinne, missä opettaja näkee, kuka kirjoittaa.

Vilppi kuusinkertaistui

Syy on yksinkertainen. Kun tekoäly kirjoittaa sujuvan esseen sekunneissa, kotona tehty työ ei enää kerro opettajalle, mitä opiskelija osaa.

Jyväskylän Lyseon lukiossa vilppitapauksia kirjattiin viime lukuvuonna kuusi kertaa enemmän kuin ennen tekoälyn yleistymistä. Ylen mukaan luku on korkea myös silloin, kun se suhteutetaan opiskelijamäärään. Lukioissa tekoälyn käyttö ilman lupaa katsotaan vilpiksi.

Käytännössä lukiolaisen arki näyttää nyt tältä: essee kirjoitetaan oppitunnilla opettajan valvonnassa tai Abitissa, lukioiden suljetussa koejärjestelmässä, jossa vapaa netinkäyttö on estetty. Opettajat ovat myös muokanneet tehtävänantoja niin, ettei niihin voi vastata suoraan tekoälyllä. Kun tekoälyä saa käyttää, monessa lukiossa opiskelijaa ohjataan kertomaan, missä ja miten hän sitä käytti.

Muutkin Ylen haastattelemat Lyseon opiskelijat suhtautuvat valvontaan myönteisesti. Reino Rantasen mukaan valvonta auttaa arvioimaan, mitä opiskelijat oikeasti osaavat. Ella Palsan mielestä tunneilla työskentely tukee jaksamista.

Copilot täällä, Gemini tuolla

Valvonta on vasta puolet tarinasta. Useimmat rehtorit pitävät tekoälyä apuvälineenä, jonka käyttöön lukion pitää opiskelijoita ohjata. Työkalut vain vaihtelevat sen mukaan, missä kaupungissa nuori sattuu opiskelemaan.

Ylen kyselyn mukaan Turku, Tampere ja Vantaa käyttävät Microsoftin Copilotia. Lappeenrannassa käytössä on Googlen Gemini Pro. Espoo ottaa opetuskäyttöön tarkoitetun Geminin käyttöön marraskuussa.

Työkalun merkki ei yksinään ratkaise paljon. Olennaisempaa on, opetetaanko sen käyttöä ylipäätään ja kuinka hyvin.

Kuopion klassillisen lukion biologian ja maantieteen opettaja, digipedagogi Riikka Korosalmi on asiasta huolissaan. ”Jos tekoälyä ei opeteta kaikissa lukioissa, eriarvoisuus kasvaa entisestään”, hän sanoi Ylelle. Korosalmen mukaan vahvat opiskelijat hyötyvät tekoälystä, mutta osa viehättyy sen helppoudesta ja antaa sen tehdä työn puolestaan.

Valvonta ei yksin riitä

Perheelle kysymys on konkreettinen. Lukio on monelle viimeinen yhteinen koulu ennen jatko-opintoja ja työelämää, joissa tekoäly on jo arkea. Jos yhden kaupungin lukiolainen oppii käyttämään sitä harkiten ja toisen kaupungin lukiolainen lähinnä välttelemään sitä valvotuissa kokeissa, ero näkyy myöhemmin korkeakoulussa ja työpaikalla.

Mikkelin kaupungin koulutusliikelaitos Otavian kehityspäällikkö, verkkopedagogi Anne Rongas sanoo saman suoraan. ”Pelkkä tekoälyn valvonta ei riitä, vaan lukion tehtävä on valmistaa nuoria jatko-opintoihin ja työelämään”, hän sanoi Ylelle.

Lappeenrannan kaupungin opetusalan kehittämisyhtiön erityisasiantuntija Miika Miinin menee pidemmälle. Hän pitää tekoälyn kieltämistä vastuuttomana, koska sen käyttö on hänen mukaansa tulevaisuuden kansalaistaitoa. Opiskelijat käyttävät tekoälyä joka tapauksessa, joten aikuisten tehtävä on opettaa, miten se tukee oppimista. Miininin mielestä on outoa, jos lukio-opetus rakennetaan pelkästään ylioppilaskirjoitusten ehdoilla.

Panokset eivät ole pieniä. Ylen jutussa viitataan Itä-Suomen yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan tekoälyn käyttö voi parantaa arvosanoja. Jos taito karttuu vain osassa kouluja, etu kasautuu niille, joiden lukiossa opetus on järjestetty hyvin.

Tikkurilan lukion rehtori Marianna Sydämaanlakka muistuttaa, ettei kaikki ole muuttunut. ”Maailma on nopeutunut, mutta vaikeiden asioiden oppiminen ei ole”, hän sanoi Ylelle.

Seuraava kysymys kuuluu opetushallinnolle. Niin kauan kuin jokainen kaupunki valitsee työkalunsa ja opetustapansa itse, lukiolaisen tekoälytaidot riippuvat osin postinumerosta.