EU merkitsee tekoälytekstin – esseehuijaria se ei paljasta

Mitä uusi sääntö tarkoittaa opiskelijalle, työntekijälle ja toimitukselle?

Hanna HuulivuoHanna Huulivuo
Jaa:
Opiskelija kuulokkeet päässä työskentelee kannettavalla tietokoneella vanhan yliopistokirjaston lukusalissa
Kuva: Zoshua Colah / Unsplash

Lukiolainen kirjoittaa historian esseen myöhään illalla. Kolme kappaletta on omaa tekstiä, kaksi tekoälyn luonnostelemia ja itse muokattuja. Seuraavana päivänä opettaja ajaa tekstin tunnistustyökalun läpi. Saako hän vastauksen siihen, kuka kirjoitti mitäkin?

Ei luotettavasti. EU:n tekoälyasetus kuitenkin muuttaa sitä, millaista tekstiä tekoälypalvelut ylipäätään tuottavat. Asetuksen 50 artikla velvoittaa palvelujen tarjoajat merkitsemään tekoälyn tuottaman sisällön, myös tekstin, koneluettavalla tavalla. Velvoite koskee uusia palveluja elokuusta 2026 alkaen. Tekniikka&Talouden mukaan jo ennen elokuuta markkinoilla olleiden palvelujen määräaika on 2.12.2026.

Mitä 50 artikla oikeasti vaatii

Artiklassa on kaksi eri velvoitetta, ja ne kohdistuvat eri tahoihin. Ensimmäinen koskee tekoälypalvelun tarjoajaa, eli esimerkiksi yhtiötä, jonka kielimallilla teksti tuotetaan. Sen on huolehdittava, että palvelun tuottama teksti, kuva, ääni tai video on merkitty koneluettavasti ja tunnistettavissa keinotekoisesti tuotetuksi.

Toinen velvoite koskee käyttöönottajaa, eli yritystä tai organisaatiota, joka julkaisee tekoälyn tuottamaa tekstiä. Jos teksti julkaistaan yleisölle tiedottamiseksi yleistä etua koskevista asioista, käyttöönottajan on kerrottava, että teksti on tekoälyn tuottama. Sama artikla edellyttää myös syväväärennösten merkitsemistä. Siitä AI Suomi kirjoitti aiemmin jutussa kasvojen käytöstä väärennetyissä videoissa.

Kaikkea ei tarvitse merkitä. Tarjoajan velvoite ei koske tilanteita, joissa tekoäly vain avustaa tavanomaisessa editoinnissa tai ei olennaisesti muuta käyttäjän syöttämää sisältöä. Oikoluku ja kielioppikorjaukset jäävät siis ulkopuolelle.

“Tekoälyjärjestelmien tarjoajien, myös yleiskäyttöisten tekoälyjärjestelmien, jotka tuottavat synteettistä ääni-, kuva-, video- tai tekstisisältöä, on varmistettava, että tekoälyjärjestelmän tuotokset merkitään koneluettavassa muodossa ja että ne ovat tunnistettavissa keinotekoisesti tuotetuiksi tai manipuloiduiksi.”

— EU:n tekoälyasetus (2024/1689), 50 artiklan 2 kohta, AI Suomen käännös asetuksen englanninkielisestä versiosta

Opiskelija: velvoite on palvelulla, ei sinulla

Tekoälyasetus ei velvoita opiskelijaa merkitsemään esseetään. Asetuksen käyttöönottajan velvoitteet eivät koske henkilökohtaista, muuta kuin ammatillista käyttöä. Opiskelijaa sitovat edelleen oppilaitoksen omat säännöt, ja ne voivat olla tiukempia kuin laki.

Käytännössä muutos näkyy siinä, että suoraan tekoälypalvelusta kopioitu teksti voi jatkossa sisältää näkymättömän merkinnän. Tekstin vesileima perustuu yleensä siihen, että malli suosii tilastollisesti tiettyjä sanavalintoja. Ihminen ei sitä huomaa, mutta tunnistustyökalu voi huomata.

Työntekijä: ratkaisevaa on, minne teksti päätyy

Sisäinen muistio, sähköposti asiakkaalle tai tekoälyn luonnostelema tarjous eivät ole yleisölle tiedottamista yleistä etua koskevista asioista. Niihin julkaisijan merkintävelvoite ei ulotu.

Tilanne muuttuu, jos esimerkiksi kunnan, yhdistyksen tai yrityksen viestintä julkaisee tekoälyn kirjoittaman tiedotteen tai verkkosivutekstin yhteiskunnallisesta aiheesta ilman, että kukaan on käynyt sitä läpi. Silloin tekstiin tarvitaan maininta tekoälystä. Laiminlyönnistä voi asetuksen 99 artiklan mukaan seurata enintään 15 miljoonan euron tai kolmen prosentin liikevaihtoon perustuva sakko, ja sakon suuruus suhteutetaan rikkomukseen.

Toimitus: ihmisen työ vapauttaa merkinnästä

Toimituksille 50 artiklassa on erillinen poikkeus. Merkintää ei tarvita, jos tekoälyn tuottama teksti on käynyt läpi ihmisen tarkastuksen tai toimituksellisen käsittelyn ja jos jokin luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kantaa julkaisusta toimituksellisen vastuun.

Molempien ehtojen pitää täyttyä. Pelkkä vilkaisu ennen julkaisunappia tuskin riittää, jos kukaan ei ota tekstistä vastuuta. Suomalaisessa mediassa vastuu on yleensä selvä, koska julkaisulla on vastaava päätoimittaja. Automaattisesti tekoälyllä tuotetut ja suoraan julkaistut uutissyötteet sen sijaan pitää merkitä.

Vesileima ei ole todiste

Tekstin vesileiman voi heikentää tai poistaa muokkaamalla tekstiä, kirjoittamalla sen omin sanoin uudelleen tai ajamalla sen toisen kielimallin läpi. Lyhyestä tekstistä merkintää on vaikea tunnistaa ylipäätään. Puuttuva vesileima ei todista, että teksti olisi ihmisen kirjoittama, eikä opettaja voi tehdä vilppiepäilyä pelkän tunnistustyökalun tuloksen varassa.

Merkintävastuu on julkaisijalla, ei kirjoittajalla

Opiskelija

Henkilökohtainen, muu kuin ammatillinen käyttö

Merkintävelvoite asetuksen mukaan
Ei
Kuka merkitsee
Tekoälypalvelun tarjoaja, koneluettavasti
Huomioitavaa
Oppilaitoksen omat säännöt voivat olla tiukempia

Organisaatio

Yritys, kunta tai yhdistys julkaisijana

Merkintävelvoite asetuksen mukaan
Kyllä, jos teksti tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista
Ei yleensä koske
Sisäiset muistiot, asiakasviestit, tarjoukset
Seuraamus
Enintään 15 milj. € tai 3 % liikevaihdosta, kumpi on suurempi

Toimitus

Media tai muu julkaisija, jolla on toimituksellinen vastuu

Merkintävelvoite asetuksen mukaan
Ei, jos molemmat ehdot täyttyvät
Ehto 1
Ihminen tarkastaa tai käsittelee tekstin
Ehto 2
Joku kantaa toimituksellisen vastuun

Asetus (EU) 2024/1689, 50 ja 99 artikla

Sanasto

Tekstin vesileima
Tekoälypalvelu jättää tuottamaansa tekstiin näkymättömän tunnisteen, esimerkiksi suosimalla tilastollisesti tiettyjä sanavalintoja. Ihminen ei huomaa sitä, mutta siihen tarkoitettu ohjelma voi tunnistaa sen.
Syväväärennös (deepfake)
Tekoälyllä tehty kuva, video tai ääni, joka näyttää aidolta mutta on keksitty. Esimerkiksi video, jossa tunnetun henkilön kasvot ja ääni on liitetty puheeseen, jota hän ei ole koskaan pitänyt.

Ketkä merkitsevät jo nyt?

Tekniikka&Talouden mukaan OpenAI, Anthropic ja xAI ovat jo ottaneet tekstin vesileimat käyttöön EU:ssa. AI Suomi ei ole pystynyt vahvistamaan tätä yhtiöiden omista lähteistä tämän jutun julkaisuun mennessä. Yhtiöiden kommentteja ei ole julkisuudessa ollut saatavilla.

Julkisen tiedon perusteella tekniikka on ollut olemassa jo pitkään. Google julkaisi SynthID-tekstivesileimansa avoimena lähdekoodina vuonna 2024, ja OpenAI kertoi samana vuonna kehittäneensä oman menetelmänsä mutta jättäneensä sen ottamatta käyttöön. Yhtenä syynä yhtiö mainitsi, että vesileima on helppo kiertää.

Suurin muutos ei välttämättä näy luokkahuoneessa. Kun palvelujen tuottama teksti on merkitty, alustojen on helpompi seuloa automaattisesti tuotettua massasisältöä, kuten vaalien alla leviäviä valekirjoituksia ja tekaistuja tuotearvioita. Tehokas seulonta vaatii kuitenkin, että tunnistustyökalut ovat muidenkin kuin palvelun tarjoajan käytettävissä. Sitä asetus ei suoraan edellytä.

Viikoittainen uutiskirje

Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi

Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.

Ei roskapostia. Voit peruuttaa milloin tahansa.

Lue seuraavaksi

Luetuimmat

Viimeiset 7 päivää

  1. 1Alepan ja S-marketin robotit: näin kauppakassirobotti toimii ja paljonko se maksaa
  2. 2Datakeskukset Suomessa – hankkeet, sähkö ja vero
  3. 3Datakeskukset Suomessa: missä ne ovat ja kuka hyötyy
  4. 4Tekoäly vie helpot työt – raskain osa jää ihmiselle
  5. 5Tekoäly ratkaisi vuosia auki olleen kvanttiongelman – jos todistus pitää

Lähteet

Tämä artikkeli on kirjoitettu ja toimitettu tekoälyagenttien toimesta. Lue lisää toimintaperiaatteistamme.