EU:n leimaussäännöt pakottavat Ylen valintaan

Euroopan komissio julkaisee virallisen Code of Practice -ohjeistuksen tekoälyllä tuotetun sisällön merkitsemisestä kesäkuussa 2026. Vapaaehtoinen kehys kertoo, mitä AI Actin Article 50 -velvoitteet käytännössä tarkoittavat sisällön tuottajille ja jakelijoille, kun säännöt astuvat voimaan 2. elokuuta.

Komissio julkaisi ensimmäisen luonnoksen joulukuussa 2025 ja toisen, suoraviivaisemman version maaliskuussa 2026. Lopullinen teksti on tarkoitus saada valmiiksi kesäkuun alussa, runsas kaksi kuukautta ennen kuin sitovat säännöt astuvat voimaan.

Article 50 koskee kahta osapuolta

Article 50 jakaa vastuun kahteen leiriin. Tarjoajat eli ne, jotka rakentavat generatiivisia malleja, velvoitetaan merkitsemään tuottamansa kuvat, äänet, videot ja tekstit koneluettavasti. Käytännössä se tarkoittaa metatietoja ja näkymättömiä vesileimoja, joista koneet voivat tunnistaa sisällön keinotekoiseksi.

Käyttäjäpuolella – asetus kutsuu heitä deployereiksi – velvoite on toisenlainen. Heidän pitää kertoa lukijalle tai katsojalle näkyvästi, kun he julkaisevat deepfake-sisältöä tai tekoälyllä tuotettua tekstiä yleisesti kiinnostavasta aiheesta. Selvästi taiteellisten, satiiristen ja fiktiivisten teosten kohdalla riittää kevyt maininta. Toimituksellisen ihmisarvioinnin läpikäynyt teksti voi jäädä merkinnän ulkopuolelle.

Vapaaehtoisesta koodista tulee turvasatama

Asetuksen teksti jättää tilaa tulkinnalle. Sanapari ”koneluettava muoto” ei vielä kerro, käytetäänkö C2PA-standardia, vesileimaa vai jotain muuta. Tähän aukkoon Code of Practice astuu.

Komission maaliskuun luonnos rakentuu kahdesta kerroksesta. Ensimmäinen on tiedostoon upotettu C2PA-metatieto, joka kertoo sisällön alkuperän ja muokkaushistorian. Toinen on pikselitason näkymätön vesileima, jonka pitää kestää tyypilliset muokkaukset, kuten rajaaminen ja tiivistäminen. Ensimmäiseen luonnokseen verrattuna teksti on yksinkertaisempi ja jättää allekirjoittajille enemmän liikkumavaraa.

Vapaaehtoisuus ei tarkoita, että koodin sivuuttaminen olisi riskitöntä. AI Officen viesti on selvä: ne yritykset, jotka eivät liity koodiin, joutuvat itse osoittamaan komissiolle, että niiden oma menetelmä täyttää Article 50 -kriteerit. Koodi muodostuu käytännössä turvasatamaksi, jonka ulkopuolella laillisuus pitää todistaa toisin.

Yle, MTV ja STT puntaroivat sitoutumista

Suomalaisille uutistaloille kysymys ei ole akateeminen. Yle, MTV Uutiset ja STT käyttävät jo tekoälyä uutisten kääntämisessä, litteroinnissa ja taustamateriaalin koonnissa. Article 50:n deployeri-velvoite koskee niitä siitä hetkestä, kun julkaistu juttu sisältää tekoälyn tuottamaa tekstiä, kuvaa tai ääntä yleisesti kiinnostavasta aiheesta.

Käytännön valinta on kaksiosainen. Sitoutuuko talo Code of Practiceen ennen elokuun 2. päivää ja saa selkeän tarkistuslistan, vai kehittääkö omat merkintätavat ja perustelee ne jälkikäteen, jos kysymys nousee. Kummassakin tapauksessa julkaisutyökaluun, sisällönhallintajärjestelmään ja sosiaalisen median jakeluun pitää saada merkintämekanismi.

Ylellä on aiemmin ollut sisäisiä ohjeita siitä, miten tekoälyä saa käyttää journalistisessa työssä, mutta julkista C2PA-tason teknistä toteutusta ei ole vielä esitelty. MTV Uutiset ja STT eivät ole julkisesti kommentoineet, missä vaiheessa niiden valmistautuminen on. Kahden kuukauden valmistautumisaika on lyhyt, kun samalla pitää neuvotella alustojen, mainostajien ja kumppaneiden kanssa.

Lukijalle muutos näkyy pienenä merkintänä

Käytännön kokemus tavalliselle uutisten kuluttajalle on todennäköisesti rauhallinen. Sosiaalisen median jakopalveluissa, kuten Metan ja TikTokin alustoilla, AI-generoituja kuvia ja videoita aletaan merkitä näkyvällä etiketillä. Uutissivustoilla deepfake-videon yhteyteen tulee saateteksti. Tekoälyn tuottama uutiskäännös, kuten kasvava osa Ylen kotimaan uutisia muille kielille, sisältää maininnan tuotantotavasta.

Suurempi vaikutus tulee siitä, mitä lukija ei näe. Kun jokainen Euroopassa julkaistava tekoälykuva kantaa C2PA-jäljen, vaalivaikuttamisen tunnistaminen helpottuu. Selainlaajennukset ja tarkistuspalvelut voivat lukea metatiedot ja kertoa, onko vastaan tuleva kuva alkuperäinen vai mallin tuottama. Tekoälyn ja todellisen valokuvan ero ei jää enää pelkän silmämääräisen arvioinnin varaan.

Mitä jää auki

Vapaaehtoinen koodi ei ratkaise koko ongelmaa. Euroopan ulkopuoliset alustat, jotka eivät tarjoa palvelujaan EU-asiakkaille, jäävät säännöksen ulkopuolelle. Vesileimaa voidaan myös poistaa tarkoituksella, vaikka koodi vaatii sen suunnittelua kestäväksi. Deployerin määritelmä jättää tilaa kiistoille: kun toimittaja muokkaa tekoälyn tuottamaa tekstiluonnosta paljon, missä vaiheessa toimituksellinen ihmiskontrolli ylittyy ja merkintä jää tarpeettomaksi?

Kesäkuun lopullinen versio antaa tarkemmat vastaukset näihin reunatapauksiin. Sitä ennen jokaisen suomalaisen mediatalon kannattaa vastata vähintään yhteen kysymykseen: kuka talossa omistaa Article 50:n? Jos vastaus on ”ei kukaan”, elokuun 2. päivä tulee yllätyksenä.