Satakuntalainen Anne-Mari Tarkkio sai viime vuonna neljä viestiä, joissa häntä pyydettiin todistamaan, että hänen peltonsa ovat sitä mitä hän on ilmoittanut niiden olevan. Vuotta aiemmin viestejä tuli kahdeksan. Jokainen niistä tarkoitti samaa: nouse autoon, aja pellolle, ota puhelimella kuva.
Tarkkio viljelee vehnää, ohraa, ruista, hernettä ja heinää, ja lisäksi saneeraus- ja riistapeltoja. Somessa hänet tunnetaan Amskina. Ylelle hän sanoo, ettei valvonta sinänsä harmita: ”Mieluummin käyn ottamassa pelloilta valokuvia kuin otan tänne tarkastajia paikan päälle.”
Viestin lähettäjä ei ole ihminen. Ruokaviraston satelliittiseuranta vertaa avaruudesta otettuja kuvia siihen, mitä viljelijä on tukihakemuksessaan ilmoittanut kasvattavansa. Kun kuva ja hakemus eivät täsmää, järjestelmä lähettää selvityspyynnön. Viime vuonna niitä lähti 79 700.
Pelkästään Satakunnassa pyyntöjä tuli 5 500 kappaletta 2 500 tilalle. Se on keskimäärin runsaat kaksi selvitettävää epäilyä jokaista tilaa kohti.
“Tätä voisi verrata siihen, valitsetko hampaiden pesun aamuin illoin vai menetkö hammaslääkäriin”
Pilvi riittää epäilyksen aiheeksi
Seuranta ei ole pistokoe. Ruokaviraston mukaan esimerkiksi ehdollisuuden vähimmäismaanpeitettä ja talviaikaista kasvipeitteisyyttä seurataan satelliittiaineistosta kaikilta tiloilta. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2023.
Käytännössä algoritmi tulkitsee sitä, miltä kasvusto näyttää ylhäältä katsottuna. Tulkinta menee pieleen etenkin silloin, kun samalla lohkolla kasvaa montaa asiaa yhtä aikaa. Riistapellolla pitää olla monenlaista ravintoa metsän eläimille, ja saneerauspellolla kasvaa öljyretikkaa, sikuria ja sinappia maan kunnon parantamiseksi. Sekakasvusto ei muistuta mitään yhtä mallia, jota kone on opetettu tunnistamaan.
Toinen syy on arkisempi. Pilvinen sää riittää. Kun satelliitti ei näe peltoa kunnolla, epäselvyys ei jää viranomaisen ratkaistavaksi vaan päätyy viljelijän postilaatikkoon selvityspyyntönä. Suomen kasvukaudessa se on rakenteellinen ominaisuus, ei satunnainen häiriö.
Luku, jota ei kerrota
Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen ryhmäpäällikkö Hanna Mäntylä sanoo Ylelle, että lähes kaikki selvityspyynnöt hyväksytään, kun viljelijä lähettää oman kuvansa. Tarkkaa hyväksymisprosenttia ei jutussa kerrota, eikä Ruokavirasto julkaise sitä valvontasivuillaan. Ilman sitä lukua ei voi laskea, kuinka suuri osa 79 700 pyynnöstä oli koneen virhe ja kuinka suuri osa aiheellinen epäily.
Kuka maksaa korjaustyön
Tässä on jutun ydin. Kun tekoäly erehtyy, virheen korjaa se, jota epäiltiin. Viljelijä ajaa pellolle, ottaa kuvan Vipu-sovelluksella ja lähettää sen. Työstä ei makseta mitään.
Ruokavirasto ei kerro, kuinka kauan yhden pyynnön hoitaminen keskimäärin vie. Tehdään silti laskuharjoitus. Jos matka lohkolle, kuvaaminen ja kirjaaminen vievät yhteensä puoli tuntia, 79 700 pyyntöä tarkoittaa noin 40 000 työtuntia vuodessa. Se on yli 20 henkilötyövuotta palkatonta työtä.
Puoli tuntia on todennäköisesti alakanttiin. Peltolohko voi olla kymmenien kilometrien päässä talouskeskuksesta, ja kuva pitää ehtiä ottaa silloin, kun kasvusto vielä todistaa asian. Kesäkuun kiireisimpänä viikkona se tarkoittaa työn keskeyttämistä.
Ilmiö ei rajoitu peltoihin. Sama rakenne toistuu aina, kun viranomainen tai yritys korvaa ihmistarkastajan automaattisella seulalla. Pankki jäädyttää maksun ja pyytää asiakasta selvittämään sen. Vakuutusyhtiön malli poimii hakemuksen tarkempaan käsittelyyn ja pyytää lisää papereita. Väärä hälytys ei katoa mihinkään, se siirtyy asiakkaan tehtäväksi. Viraston kirjanpidossa muutos näkyy tehostumisena, koska siirtynyttä työtä ei lasketa missään.
“Jos joku pitäisi riistapeltoa eikä viljelisi sitä kuten kuuluu, niin mieluummin tuet menevät heille, jotka tekevät oikeasti työtä ja tuottavat ruokaa kuin jonkun 90-vuotiaan eläkerahastoon.”
79 700
Satelliittivalvonnan selvityspyyntöä viljelijöille viime vuonna
2,2
Selvityspyyntöä keskimäärin per tila Satakunnassa (5 500 pyyntöä, 2 500 tilaa)
noin 25
Henkilötyövuotta palkatonta korjaustyötä, jos yksi pyyntö vie 30 minuuttia (AI Suomen laskelma)
Esimerkkiaineisto, jolla tekoäly opetetaan tunnistamaan asioita. Peltokuvien tapauksessa jokainen ihmisen varmistama valokuva kertoo mallille, miltä tietty kasvusto oikeasti näyttää.
Kuvat menevät järjestelmälle
Mäntylän mukaan tekoäly ja algoritmit tekevät edelleen virheitä, mutta järjestelmä on kolmessa vuodessa kehittynyt. Tarkkion omat luvut kertovat samaa: kahdeksasta pyynnöstä neljään yhdessä vuodessa. Yksi tila ei ole otos, mutta suunta on oikea.
Kannattaa katsoa, millä kehittyminen tapahtuu. Jokainen selvityspyyntöön lähetetty valokuva on paikkaan ja aikaan sidottu havainto siitä, mitä pellolla oikeasti kasvoi. Ruokaviraston sivuilta ei käy ilmi, käytetäänkö kuvia mallien opettamiseen, mutta aineistona ne ovat juuri sitä, mitä kuvantunnistuksen tarkentaminen vaatii: ihmisen varmistamia esimerkkejä hankalista tapauksista.
Tarkkion vertaus hammaslääkäriin on osuva myös siinä, mitä se jättää sanomatta. Hampaiden pesun hyöty jää itselle. Peltokuvan hyöty menee järjestelmälle.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
