Wickedin Oz tehtiin tekoälyllä – yleisölle ei kerrottu

Ihmemaa Ozia ei ole olemassa. Jonkun piti siis rakentaa se, kun Tampereen Työväen Teatteri tuo Wicked-suurmusikaalin lavalle. Teatterin videosuunnittelija teki osan siitä työstä ohjelmistojen tekoälyominaisuuksilla.

Käsiohjelmassa asiaa ei mainittu, eikä teatterin verkkosivuilla. Katsojat alkoivat epäillä tekoälyä sosiaalisessa mediassa, ja teatteri sai palautetta. Asian uutisoi ensin Aamulehti, ja Yle selvitti sen jälkeen, miten muut suomalaiset teatterit suhtautuvat tekoälyyn.

”Ihmisten tekemää taidetta”

Tampereen Työväen Teatterin toimitusjohtaja Janne Auvinen vahvistaa Ylelle, että tekoäly oli produktiossa yksi työkalu muiden joukossa. Väitteen, jonka mukaan taiteilija olisi korvattu koneella, hän torjuu.

”Tämä ei pidä paikkaansa. Tämä on nimenomaan ihmisten tekemää taidetta”, Auvinen sanoo Ylelle.

Osa palautteesta kysyi, miksi esityksessä ei käytetty aitoja kuvia. Auvisen vastaus on yksinkertainen: tarinan maailma on keksitty, joten se on luotava mielikuvituksessa. Videosuunnittelijaa tai käytettyjä ohjelmistoja teatteri ei ole nimennyt julkisuudessa.

Auvinen myöntää, että käytöstä olisi pitänyt kertoa avoimemmin. Jatkossa Tampereen Työväen Teatteri ilmoittaa tekoälyn käytöstä esitystiedoissa.

Naapuriteatteri pysyy erossa

Saman kaupungin toinen suuri talo on valinnut toisin. Tampereen Teatterin teatterinjohtaja Mikko Kanninen kertoo Ylelle, että teatteri välttää tekoälyä taiteellisessa työssä.

”Yleisö altistuu tekoälylle päivittäin teatterin ulkopuolella”, Kanninen sanoo.

Hänen perustelunsa on osin imagokysymys. Kanninen arvioi, että suuri teatteri näyttää tekoälyä taiteessaan käyttäessään pieneltä ja halvalta. Pienemmille teattereille hänellä on oma viestinsä: niiden ei tarvitse tekoälyn avulla yrittää näyttää isommilta kuin ovat.

Helsingissä ratkaisee vaikutus sisältöön

Pääkaupungin isot talot eivät kiellä tekoälyä, mutta ne kertovat siitä. Kansallisteatteri ja Helsingin kaupunginteatteri ilmoittavat käytöstä, jos sillä on olennainen vaikutus sisältöön tai yleisön kokemukseen.

Kansallisteatterissa päätöksen tekee taiteellinen suunnittelija. Viestintäpäällikkö Karoliina Masalin muistuttaa Ylelle, että työkalu jää työkaluksi: ”Se ei kuitenkaan korvaa tekijän omaa taiteellista harkintaa.”

HKT:ssa tekoälyä on käytetty lavastuksissa ja videoissa, ja siitä kerrotaan käsiohjelmissa. ”Periaatteenamme tekoälyn käytössä on läpinäkyvyys”, sanoo viestintäpäällikkö Kaisa Pelkonen.

Hämeenlinnan teatteri käyttää tekoälyä hallinnossa. Taiteellisesta sisällöstä teatterinjohtaja Pauliina Salonius vetää rajan ihmiseen: ”Teatterin ytimessä ovat ihmiset, heidän ammattitaitonsa ja elävä kohtaaminen yleisön kanssa.” Svenska Teatern, Lahden kaupunginteatteri ja Oulun teatteri eivät vastanneet Ylen kysymyksiin määräaikaan mennessä.

Kenen pitää tietää?

Yhteistä linjaa suomalaisilla teattereilla ei ole. Sama tekniikka voi olla yhdessä talossa arkinen työkalu ja toisessa periaatteellinen raja, ja katsoja ei lipun ostaessaan tiedä, kummassa istuu.

Teatterilipusta maksetaan nimenomaan ihmisten työstä: näyttelijöistä, muusikoista ja suunnittelijoista. Siksi kysymys ei koske pelkästään estetiikkaa. Kyse on siitä, mitä katsoja luulee ostavansa ja ketkä alalla saavat jatkossa töitä.

Wickedin tapaus näyttää, että raja on hankala vetää. Videosuunnittelija käyttää ohjelmistoja joka tapauksessa, ja tekoälyominaisuuksia on nykyään yhä useammassa niistä. Kun työkalu muuttuu huomaamattomaksi osaksi ohjelmaa, sen kirjaaminen käsiohjelmaan unohtuu helposti. Tampereella se opittiin palautteen kautta.

Helsingin talojen ”olennaisen vaikutuksen” mittari jättää harkinnan teatterille itselleen. Seuraava kiista syntyy todennäköisesti juuri siitä, mikä lasketaan olennaiseksi.