Tekoälykeskustelussa toistuu sama oletus: koneet korvaavat lopulta lähes kaikki ammatit. Yalen apulaisprofessori Pascual Restrepo kyseenalaistaa tämän oletuksen tuoreessa NBER-tutkimuksessaan We Won't Be Missed. Hänen mukaansa useimpia ammatteja ei automatisoida – ei siksi, ettei teknologia siihen kykenisi, vaan siksi, ettei se ole taloudellisesti järkevää.
Restrepon malli perustuu yksinkertaiseen ajatukseen: laskentateho on rajallinen resurssi, ja sen käyttö maksaa. Kun tekoälyjärjestelmä korvaa ihmistyöntekijän, se kuluttaa laskentatehoa, jota voitaisiin käyttää muualla. Taloudellisesti järkevää on automatisoida vain ne työt, joiden korvaaminen tuottaa enemmän arvoa kuin laskentateho maksaa.
“AGI ei tee ihmisten osaamisesta merkityksetöntä – se muuttaa sen arvoa.”
Pullonkaulat ja täydentävät työt
Restrepo jakaa inhimillisen työn kahteen luokkaan. Pullonkaulatehtävät ovat niitä, joita ilman talous ei voi kasvaa: energiantuotanto, infrastruktuurin ylläpito, tieteellinen tutkimus ja kansallinen turvallisuus. Nämä tehtävät rajoittavat kasvua, joten niiden automatisointi vapauttaa koko talouden etenemään nopeammin. Tekoäly tulee Restrepon mukaan korvaamaan nämä työt ensimmäisenä.
Täydentävät tehtävät ovat kaikki muu: ravintola-alan asiakaspalvelu, taide ja kulttuuri, muotoilutyö, opetus ja jopa akateeminen tutkimus. Talous ei tarvitse näitä kasvaakseen. Siksi niihin käytetty laskentateho olisi Restrepon mallissa hukkainvestointi.
Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kukaan rakenna datakeskuksia korvaamaan kampaajia tai lähihoitajia. Laskentateho ohjautuu sinne, missä se tuottaa eniten taloudellista arvoa. Ja se paikka ei ole lähikaupan kassa eikä päiväkodin piha.
Jako voi tuntua loukkaavalta. Restrepo ei kuitenkaan väitä, että täydentävät työt olisivat arvottomia – päinvastoin. Hän argumentoi, että yhteiskunta jatkaa niiden tekemistä juuri siksi, että ihmiset arvostavat niitä. Ne vain eivät ole talouskasvun kannalta kriittisiä.
Suomessa kauhukuva ei toteutunut
Restrepon teoria saa tukea Suomesta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla selvitti, onko tekoäly jo syrjäyttänyt nuoria Suomen työmarkkinoilla. Tulos oli yksiselitteinen: ei ole. Nuorten työllisyys on kehittynyt lähes identtisesti korkean ja matalan tekoälyaltistuksen ammateissa.
Tämä poikkeaa selvästi Yhdysvaltojen tilanteesta. Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan tekoälylle alttiiden ammattien nuorisotyöllisyys on laskenut jopa 16 prosenttia vuoden 2022 jälkeen. Pohjoismainen työmarkkinamalli näyttää suojaavan teknologiashokeilta – Suomessa muutos tapahtuu luonnollisen poistuman ja sisäisen uudelleenkoulutuksen kautta. Yritykset panostavat työntekijöidensä osaamisen päivittämiseen irtisanomisten sijaan.
JPMorganin toimitusjohtaja Jamie Dimon ennusti hiljattain, että tekoäly lyhentää työviikon 3,5 päivään. Restrepon analyysi tarjoaa tälle eri selityksen kuin perinteinen automaatiopuhe: työviikko ei lyhene siksi, että koneet tekisivät kaiken, vaan siksi, että suurin osa ihmistyöstä on täydentävää työtä. Yhteiskunta jatkaa sen tekemistä, mutta kenties vähemmän intensiivisesti, koska varsinaista talouskasvua ajavat koneet.
Yleinen tekoäly – hypoteettinen järjestelmä, joka pystyisi kaikkiin ihmisen älyllisiin tehtäviin. Nykyiset tekoälyt ovat erikoistuneita kapeisiin tehtäviin.
Kenelle varallisuus kasautuu?
Restrepon mallin synkin johtopäätös koskee tulonjakoa. AGI-taloudessa suurin osa tuloista kertyy laskentatehon omistajille. Työn osuus bruttokansantuotteesta lähestyy nollaa – ei siksi, ettei työtä tehtäisi, vaan siksi, että talouskasvua ajaa pelkkä laskenta.
Yhdysvalloissa 40 prosenttia kansalaisista ei omista merkittävää pääomaa. Suomessa tilanne on eläkejärjestelmän ja laajemman asuntovarallisuuden ansiosta hieman parempi, mutta laskentateho on uudenlaista pääomaa, jota harva omistaa suoraan. Eläkeyhtiöt eivät ainakaan toistaiseksi sijoita datakeskuksiin samalla tavalla kuin kiinteistöihin tai osakkeisiin.
Restrepo ehdottaa ratkaisuksi, että laskentatehoa kohdeltaisiin julkisena resurssina, kuten maata tai luonnonvaroja. Sen tuotot jaettaisiin laajasti kansalaisille. Ajatus muistuttaa universaalia perustuloa, mutta rahoituslähde olisi suoraan tekoälyjärjestelmien tuottama arvo.
Taloustieteilijän viesti ei ole lohdullinen eikä pelottava. Se on analyyttinen: suurin osa ihmistyöstä jatkuu, mutta sen taloudellinen merkitys kutistuu. Suomalaiselle palkansaajalle olennainen kysymys ei ole, katoaako oma työ, vaan kuka omistaa koneet – ja miten niiden tuottama arvo jaetaan.
Viikoittainen uutiskirje
Tule firmasi fiksuimmaksi AI-osaajaksi
Yksi uutiskirje kerrallaan. Kokoamme viikon tärkeimmät tekoälyuutiset suomeksi ja kerromme, mitä ne tarkoittavat sinun työsi kannalta. Luet sen kahvitauolla.
